Valaat runsastuvat jäämerillä lähes 40 vuoden tauon jälkeen - Tiede | HS.fi

Valaat runsastuvat jäämerillä lähes 40 vuoden tauon jälkeen

Valaanpyyntikielto vuodelta 1984 alkaa purra. Kalastusalusten meteli on valaille uusi uhka.

Ryhävalas (Megaptera novaeangliae).­

12.1. 2:00 | Päivitetty 12.1. 6:16

Merten jättiläisiä eli useita eri valaiden lajeja oli vaarassa kuolla sukupuuttoon 1900-luvulla. Yksi vaaran merkki oli se, että napaseutujen jäämerissä ei juuri enää tavattu valaita tai valasparvia.

Valaanpyynti vähensi valaiden määriä jyrkästi pohjoisella ja eteläisellä jäämerellä jo 1900-luvun alkupuolella.

Etelämanteretta ympäröivillä kylmillä vesillä esimerkiksi tapettiin yli 1,3 miljoonaa valasta 1800- ja 1900-luvuilla. Kannat vähenivät aina 1980-luvulle saakka.

Kaupallinen valanpyynti kiellettiin kansainvälisellä sopimuksella 1984, siis lähes 40 vuotta sitten. Valaita sai sen jälkeen pyytää vain tutkimuksia varten. Pyyntikielto ei koskenut alkuperäiskansoja.

Monet maat ovat lipsuneet kiellosta ”tutkimuksiin” vedoten, suurimpina Japani ja Norja. Nyt alkaa kuitenkin näkyä merkkejä siitä, että pyyntikielto puree.

Monien valaslajien kannat toipuvat, kertoo valastutkija Lauren McWhinnie The Conversation -verkkolehdessä. Hän on meritieteen apulaisprofessori skotlantilaisessa Heriot-Wattin yliopistossa.

Suurimpia valaita eli sinivalaita esimerkiksi on nähty yhä enemmän Etelämannerta ympäröivillä vesillä, kuten Etelä-Georgian saaren lähellä.

Se ja Eteläiset Sandwichinsaaret sijaitsevat yli 2 500 kilometriä itään Etelä-Amerikan eteläisistä osista. Saaret ovat myös suunnilleen yhä kaukana Etelämantereesta ja sen Antarktiksen niemimaasta.

Saaret kuuluvat Yhdistyneen kuningaskunnan alueisiin. Monet tuntevat alueelta ehkä paremmin Falklandinsaaret. Niin sanottu Falklandin sota käytiin saarilla vuonna 1982 Argentiinan ja Britannian välillä.

Yhdeksän viime vuoden aikana tutkijat ovat laskeneet näiden saarten vesiltä ainakin 41 uutta yksilöä.

Etelä-Georgian merialueilla tapettiin 1900-luvun alkupuolella joka vuosi noin 3 000 sinivalasta.

Valaita parveili ja parveilee alueella, koska saarten vesillä on isoja krilliparvia. Krilli eli loistorapu on sinivalaan pääravintoa. Krillit elävät syömällä meren kasviplanktonia.

Sinivalas ui parveen suu auki ja voi hotkaista kerralla satoja kiloja krillejä. On arvioitu, että sinivalas voi syödä krillejä neljä tonnia päivässä.

Ryhävalaita on myös nähty Etelämantereen niemimaan merillä enemmän kuin aiemmin, kirjoittaa McWhinnie.

Sinivalas sukeltaa turistien silmien alla Meksikon Kalifornianlahdella. .­

Pohjoisella jäämerellä puolestaan grönlanninvalaiden määrä kasvaa. Niitä esiintyy lähes yhtä paljon kuin ennen kaupallisen valaanpyynnin kieltoa.

Lahtivalaita on puolestaan nähty Tšuktšimerellä Beringinsalmen pohjoispuolella, lähellä Alaskaa. Tästä kertoo Royal Societyn tiedelehti Biology Letters.

Vielä on toivomisen varaa. Kaskelottien kannat eteläisillä merillä ja harmaavalaiden kannat Venäjän arktisilla vesillä eivät kuitenkaan ole kasvaneet toivotulla tavalla, kirjoittaa McWhinnie.

Napaseutujen meret ovat valtameren jättiläisille hyvää seutua kasvattaa jälkeläisiä. Alueet ovat yhä suhteellisen koskemattomia. Jäämerillä myös riittää ravintoa.

Ilmasto kuitenkin lämpenee jäämerilläkin. Kalastus on lisääntynyt, koska jäästä vapaat alueet ovat kesäisin yhä laajempia. Alusten liikenne lisää vedenalaista melua. Tutkijat tietävät, että se häiritsee valaiden suunnistusta.

Valastutkijat haluaisivatkin jäämerille alusten nopeusrajoituksia. Nopeutta voisi valvoa esimerkiksi hydrofoneilla, jotka ovat vedenalaisia mikrofoneja.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat