Suomalaistutkija oivalsi uuden selityksen sille, miten ihminen kesytti suden – apuna olivat lihasaaliit - Tiede | HS.fi

Suomalaistutkija oivalsi uuden selityksen sille, miten ihminen kesytti suden – apuna olivat lihasaaliit

Ihminen ei pysty elämään pelkällä rasvattomalla lihalla, mutta susille se kelpasi.

Susi ruokailee. Uuden olettamuksen mukaan ihminen ja susi eivät joutuneet aikoinaan kilpailemaan ravinnosta, mikä edisti pedon kesyyntymistä.­

14.1. 2:00 | Päivitetty 14.1. 6:16

Jääkauden huipulla noin 20 000 vuotta sitten tapahtui jotain evoluutiossa ennennäkemätöntä. Eläin kesytti toisen eläimen.

Euraasian karulla tundralla taivaltanut ihminen otti suden suojatikseen ja alkoi kesyttää pedosta kumppania – koiraa. Yhteistyö muokkasi pysyvästi kumpaakin lajia ja koko maailmaa.

Ei tiedetä tarkalleen, miten ihmisen ja suden yhteinen taival alkoi. Yleisin ajatus on ollut, että ihmisasumusten liepeille kertyneet ruoantähteet olisivat houkutelleet rohkeimpia susia ihmisten lähelle. Sudet olisivat vaivihkaa kesyyntyneet ikään kuin itsestään.

Suomalainen arkeologi, Ruokaviraston erikoistutkija Maria Lahtinen ei usko tähän teoriaan. Jääkauden metsästäjä-keräilijät liikkuivat pitkiä matkoja, eikä heillä ollut ympärivuotisia leirejä, joiden lähistölle olisi syntynyt jätekasoja.

”Niistä ei ole näyttöä. Nykymaailmassakin on alkuperäiskansoja, joilla on ollut tapana jättää sudelle kiitoslahjana osia saalistaan. Se ei ole koskaan johtanut suden domestikaatioon, vaan tarvitaan aktiivisempi rooli”, Lahtinen sanoo.

Lahtinen esittääkin nyt kollegoineen Scientific Reports -sarjassa julkaistussa tutkimuksessaan uuden olettamuksen sille, miten suden kesyttäminen tai domestikaatio onnistui.

Hypoteesin ytimessä on yhä ruoka, mutta eri kulmasta kuin on ajateltu. Pohjoisen karuissa oloissa ehkä syntyi tilanne, jossa ihminen ei joutunut kilpailemaan susien kanssa ruoasta.

Päinvastoin ruokaa oli yli oman tarpeen. Sillä voitiin ruokkia metsästysseurueiden matkassa kulkeneita susilemmikkejä ympärivuotisesti.

 Täysin lihapitoisesta, rasvattomasta ja hiilihydraatittomasta ruokavaliosta voi pahimmillaan seurata proteiinimyrkytys.

Vaikuttaa oudolta, että jääkauden karuissa oloissa olisi ollut ylimääräistä ruokaa susille syötettäväksi.

Salaisuus onkin Lahtisen mukaan ravintoarvoissa. Saaliseläinten liha oli karuina talvina hyvin vähärasvaista, eikä ihminen pysty elämään vain rasvattomalla lihalla. Emme ole täysiverisiä lihansyöjiä. Elimistömme ei pidemmän päälle siedä pelkästä proteiinista koostuvaa ruokavaliota.

Täysin lihapitoisesta, rasvattomasta ja hiilihydraatittomasta ruokavaliosta voi tutkijoiden mukaan pahimmillaan seurata ihmiselle proteiinimyrkytys.

Englanniksi on puhuttu ”jänisnääntymyksestä” (rabbit starvation). Tunnetaan joitain tapauksia, joissa pelkällä rasvattomalla jäniksen lihalla eläneet ovat sairastuneet yksipuolisesta ravinnosta. Ihminen alkaa ripuloida ja voimat hiipuvat.

”Tiedetään, että liikaproteiini johtaa lyhyelläkin aikavälillä terveysongelmiin. Kivikauden ihmiset olivat yhtä fiksuja kuin me ja ovat varmasti huomanneet tämän”, Lahtinen sanoo.

 Paleodieetti oli liian paleota jopa kivikauden ihmisille.

Lahtisen tutkimuksesta myös kirjoittanut Scientific American -lehti muotoilee asian seuraavasti: paleodieetti oli liian paleota jopa kivikauden ihmisille.

Nykymaailmassa proteiinimyrkytyksiä on kohdattu lähinnä kehonrakentajilla, joilla on piilevä munuaisvaurio ja jotka nauttivat aivan ylen määrin proteiinia. Joissain tapauksissa proteiinin liikasaanti on vienyt ihmisiä dialyysiin.

Sudet sen sijaan ovat puhtaita lihansyöjiä. Niiden elimistö käsittelee proteiinia tehokkaammin, eikä ylimääräisen lihan antaminen susille olisi ollut ihmisiltä pois.

Tämän ruoan turvin ihminen saattoi pitää säyseämpiä susia kumppaneinaan ympärivuotisesti, jolloin kesyyntyminen oli mahdollista.

 ”Grönlannin inuiitit antavat edelleen hylkeen vähärasvaisimmat lihaosat koirilleen.”

Muinaisten suomalaisten ja jääkauden metsästäjä-keräilijöiden ravintoa tutkinut Lahtinen laski, miten paljon energiaa ja proteiinia jääkauden ihmiset olisivat riistaeläimistä saaneet – ja yllättyi itsekin.

Nykyisistä metsästäjä-keräilijöistä tiedetään, että heidän ruokavalionsa koostuu aivan enimmillään 45-prosenttisesti proteiinista. Tällä oletuksella jääkauden saaliseläimistä, kuten villisioista, saksanhirvistä ja visenteistä, jäi proteiinia yli reilustikin ihmisen oman tarpeen.

”Voiko pitää paikkansa, että jäisi yli sellaista ruokaa, jota ihminen ei voisi hyödyntää? Yllättävää, mutta näin on”, Lahtinen sanoo.

Proteiiniylijäämä syntyy vain talvella kylmillä alueilla, joissa ei ole kasveja tai muita ravinnonlähteitä. Proteiinin sijasta pulaa on rasvasta ja hiilihydraateista. Tämä pätee nykyäänkin karujen seutujen kansoilla.

”Nykyiset metsästäjä-keräilijät osaavat hyvin hyödyntää merellisiä rasvaeläimiä. Esimerkiksi Grönlannin inuiitit antavat edelleen hylkeen vähärasvaisimmat lihaosat koirilleen.”

Jääkauden varhaisten koirien ruokavaliota on voitu päätellä myös isotooppitutkimuksella. Siihen Lahtinen on erikoistunut. Muinoin syöty ruoka erottuu jäänteiden kemiallisessa koostumuksessa.

”Isotooppianalyysissa on nähty, että varhaisemmille koirille on pääosin syötetty maaeläinten lihaa, ja ihmiset itse ovat hyödyntäneet esimerkiksi merieläinten lihaa. Mammuttia koirille ei ole annettu ollenkaan. Ihmisten ja koirien ruokavalio on siis eronnut, mutta aiemmin ei ole voitu selittää, miksi.”

Sudet ovat hyvinkin voineet hakeutua ihmisten leireihin ruoan houkuttelemina. Ehkä ihmiset ovat ottaneet orpoja sudenpentuja mukaansa uteliaisuuttaan. Edellytys suden kesyyntymiselle on joka tapauksessa pidempiaikainen yhteiselo ja kummallekin osapuolelle riittävä ravinto.

”Jos ruokaa ei ole tarpeeksi, lemmikit laitetaan lihoiksi”, Lahtinen sanoo.

Proteiinihypoteesia tukee sekin, että kaikki varhaisimmat koirien jäänteet on löydetty Euraasiasta alueilta, jotka jääkaudella olivat karua tundraa. Lämpimämmillä seuduilla ravintosisällön epätasapainoa ei päässyt syntymään, eikä ihmisillä ollut antaa susille ylimääräistä ruokaa, hypoteesi esittää.

Susia on todennäköisesti kesytetty eri paikoissa useaan otteeseen. Alkuperäistä susilajia, josta koirat polveutuvat, ei geenitutkimusten perusteella enää ole.

Kun ihminen jalosti suurpedosta paimenkoiria ja myöhemmin kaikenlaisia lyttykuonoisia tuhisijoita, hän muutti koiran ruoansulatusta. Maanviljelyksen seurauksena ihminen alkoi syöttää koirille muutakin kuin lihaa, ja koirat sopeutuivat kasvipitoisempaan ruokavalioon.

”Pelkän raakaruoan syöttäminen koiralle voi tutkimusten mukaan olla jopa haitallista”, Lahtinen sanoo.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat