Liikunta on tehokkaampaa iltapäivisin, väittää hollantilaistutkimus - Tiede | HS.fi

Liikunta on tehokkaampaa iltapäivisin, väittää hollantilaistutkimus

Tutkimuksessa tarkasteltiin riskiryhmän sokeriaineenvaihduntaa. Tampereella sijaitsevan UKK-instituutin johtaja pitää tulosta mielenkiintoisena mutta ei vielä olisi muuttamassa liikuntasuosituksia.

Liikunnan vaikutus aineenvaihduntaan vaihtelee tutkimuksen mukaan vuorokaudenajan mukaan.­

23.2. 2:00 | Päivitetty 23.2. 6:15

Samasta määrästä liikuntaa saa suuremman terveyshyödyn iltapäivisin kuin aamuisin, väittää Maastrichtin yliopiston tuore tutkimus. Iltapäivisin tehty treeni näytti polttavan enemmän rasvaa ja parantavan kehon insuliinitasapainoa aamutreeniä tehokkaammin.

Tulosta voi pitää yllättävänä, koska aiemmin vuorokaudenajalla ei ole nähty suurta merkitystä liikunnan tehoon. Tutkimuksen julkaisi tiedelehti Physiological Reports.

Tutkimuksen aineistona käytettiin yliopiston aiempaa tutkimusta, jossa seurattiin sitä, miten kuntoilun aloittaminen vaikutti kakkostyypin diabeteksen riskiryhmäläisten sokeriaineenvaihduntaan.

Tutkimuksessa riskiryhmään kuuluvat miehet, iältään 50–66-vuotiaita ja painoindeksiltään ylipainon ja lihavuuden rajamailla, osallistuivat 12 viikon harjoitusohjelmaan. Siinä he polkivat kuntopyörillä ennalta päätetyn, kaikille saman ohjelman mukaisesti.

Heidän painonsa, rasvaprosenttinsa ja sokeriaineenvaihduntansa mitattiin ennen ja jälkeen harjoitusjakson. Se parani käytännössä kaikilla.

Tutkimusta tekemässä ollut ravitsemus- ja liikuntatieteen professori Patrick Schrauwen luki toissa vuonna paljon huomiota saaneen ruotsalaistutkimuksen liikunnan ajoittamisessa.

Tutkimuksessa todettiin iltapäivisin tehdyn korkean intensiteetin treenin parantaneen selvästi kakkostyypin diabetesta sairastaneiden miesten sokeriaineenvaihduntaa, mutta sama treeni aamupäivisin puolestaan sai verensokerin nousemaan epäterveellisen nopeasti.

Schrauwen päätti katsoa, voisiko heidän aiemmasta tutkimuksestaan saada aiheesta lisätietoa. Tämä onnistui.

Tutkimusta tehdessä oli kirjattu ylös myös, milloin osallistujat kävivät laboratoriossa kuntopyörää polkemassa. Tämän avulla heistä oli mahdollista muodostaa kaksi ryhmää.

Aamuryhmän 12 koehenkilöä kävivät tekemässä harjoituksen kello kahdeksan ja kello kymmenen välillä, kun taas 20 hengen iltapäiväryhmä kello kolmen ja kello kuuden välillä.

Jälkikäteen tarkasteltuna kahden ryhmän välillä oli nähtävissä pieniä mutta merkitseviä eroja.

Iltapäiväryhmän insuliinitasapaino oli keskimäärin parempi, leposokeri alempi ja vyötäröltä katosi hivenen enemmän rasvaa.

”Tutkimus tuntuisi viittaavan, että harjoittelu iltapäivisin olisi tosiaan hieman tehokkaampaa”, Schrauwen kommentoi The New York Timesille.

Tampereella sijaitsevan UKK-instituutin johtaja Tommi Vasankari pitää tuoretta tutkimusta kiinnostavana.

.­

Samaan hengenvetoon hän kuitenkin huomauttaa, ettei yhdestä, melko pienellä osallistujamäärällä tehdystä tutkimuksesta voi vetää kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä.

”Toisessa tutkimusryhmässä oli vain 12 henkeä. Jos vaikka parinkin heistä sokeritasapaino muuttui jostain kokeen kannalta ulkoisesta syystä, vaikuttaa se helposti keskiarvoon”, Vasankari huomauttaa.

Hän olettaa tutkimuksen kuitenkin jatkuvan.

”Jo nyt tiedämme, ettei kaikki liikunta ole samanlaista, vaan esimerkiksi sen intensiteetillä on merkitystä. En pidä mitenkään mahdottomana, ettei myös liikunnan ajoittamisella voisi olla jonkinlaista vaikutusta esimerkiksi sokeritasapainon kannalta.”

Tutkimus ei ottanut kantaa siihen, miksi harjoittelu iltapäivisin olisi ollut tehokkaampaa. Vasankari epäilee, että kyse saattaisi olla liikunnan suhteesta vuorokauden muuhun aktiivisuuteen.

”Tutkimuksessa mukana olleet olivat ikänsä puolesta edelleen työelämässä, joten useimpien heistä voisi olettaa jatkaneen aamuharjoitusten jälkeen jonkinlaista aktiivista toimintaa. Iltapäivätreenin jälkeen saattaisi olla luontevampaa siirtyä kotiin lepäämään.”

Tutkimuksessa kiinnitettiin huomiota erityisesti tyypin 2 diabeteksen riskiin.

Diabetesliiton puheenjohtajana toimiva Vasankari kertoo nyt tehdyn tutkimuksen tukevan osaltaan ajatusta, jonka mukaan liikunta ja liikkuminen vaikuttaisivat kakkostyypin diabeteksen puhkeamisen riskiin.

Karkeasti ajateltuna riskitekijöitä on kolme: perinnöllinen alttius, ylipaino ja vähäinen liikkuminen. Vähäistä liikkumista pidetään Vasankarin näistä pienimpänä, mutta ei suinkaan merkityksettömänä.

Vaikeampi kysymys on kuitenkin se, millainen määrä liikuntaa riskiä pienentää. Diabetesliiton riskitestissä rajana pidetään puolen tunnin liikuntaa päivässä, arkiliikunta mukaan lukien.

Määrä on nykyisten liikkumisen suositusten mukainen. Vasankarin mukaan se on hyvä mittari riskiä ajatellen, mutta suuremmasta määrästä on mahdollista saada suurempi hyöty.

”Diabetes on aineenvaihdunnan sairaus, joten siihen voi usein vaikuttaa muuttamalla aineenvaihduntaa. Monissa tutkimuksissa ja potilastyössä on noussut esimerkkejä ihmisistä, jotka ovat päässeet eroon diabeteslääkityksestä lisäämällä liikkumistaan, erityisesti hiljattain diagnoosin saaneiden kohdalla. Toki näihin liittyy usein myös painon putoamista.”

Vaikka liikunnan ajoittamisella saattaa olla merkitystä, tärkeintä on ylipäänsä liikkua, Vasankari muistuttaa.

”Esimerkiksi puolen tunnin kävely eli noin 3 500 askelta päivässä on jo hyvä alku. Tunnin verran, eli 7 000 askelta on raja, joka tuntuu jakavan suomalaisia enemmän ja vähemmän liikkuviin. Enemmän liikkumista vähentää riskiä selvästi, varsinkin lihaskuntoharjoitteluun yhdistettynä.”

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat