Kuukautiskierto osuu joillakin naisilla Kuun vaiheisiin – Tutkija itsekin ihmettelee tulosta - Tiede | HS.fi

Kuukautiskierto osuu joillakin naisilla Kuun vaiheisiin – Tutkija itsekin ihmettelee tulosta

Kuukautisten mahdollista yhteyttä Kuun kiertoon pohti jo Charles Darwin. Uskottavaa perustelua ei ole vieläkään löytynyt.

On epäselvää, millä mekanismilla Kuu voisi vaikuttaa ihmisen hormonitoimintaan.­

8.3. 2:00 | Päivitetty 8.3. 7:02

Kuuhun on liitetty monenlaisia uskomuksia. Yksi niistä on ajatus, että Kuun kierto taivaalla vaikuttaisi jotenkin ihmisten kuukautiskiertoon.

Rytmit tuntuvat toki olevan lähellä toisiaan: Kuun kuukausikierto eri vaiheesta toiseen kestää 29,5 vuorokautta, ja naisten kuukautiskierto saattaa toisinaan täsmätä tähän, vaikka vaihteleekin tavallisesti 24:stä 35 vuorokauteen.

Ihminen on yksi harvoista eläimistä, joilla kuukautiskierto tai kiima-aika osuu näin lähelle Kuun liikkumista taivaalla. Orankien kuukautiskierto on niin ikään noin 29 vuorokautta, ja opossumien eli pussirottien kiima kestää noin kuukauden.

Tutkimusten mukaan kyseessä on silkka sattuma. Niissä ei ole löydetty mitään kunnollista näyttöä siitä, että kuunkierto vaikuttaisi jollain tavalla ihmisen hormonitoimintaan tai lisääntymiseen.

1980-luvulla julkaistiin joitakin tutkimuksia, joissa havaittiin, että kuukautisvuotoa esiintyisi useimmiten uudenkuun aikaan. Ovulaatio eli munasolun irtoaminen vastaavasti ajoittuisi laskevan kuun aikaan. Myöhemmissä, kattavammissa tutkimuksissa tällaista yhteyttä ei löydetty.

Tammikuussa Science Advances -tiedelehdessä julkaistu tutkimus penkoo vanhaa myyttiä.

Saksalaisilla kronobiologeilla eli eliöiden sisäiseen kelloon erikoistuneilla tutkijoilla oli käytössään aineisto, josta pystyttiin pitkän ajan kuluessa seuraamaan koehenkilöiden kuukautisten rytmittymistä Kuun kiertoon.

Yhteys löytyikin. Joillain naisilla kuukautiskierto näytti seuraavan joko Kuun kuukausikiertoa uudestakuusta seuraavaan – keskimäärin siis 29,5 vuorokautta – tai Kuun etäisyyden vaihtelua Maasta. Kuun kiertorata on elliptinen, eli se käy keskimäärin 27,5 vuorokauden välein lähimpänä Maata, jolloin myös sen painovoiman vaikutus on suurempi.

Tutkimuksessa seurattiin 22:ta naista, jotka olivat säännöllisesti merkinneet muistiin kuukautisiaan vähintään viisi vuotta. Koehenkilöistä kuusi oli pitänyt päiväkirjaa peräti 1970-luvun lopulta.

 Kuukautiset seurasivat Kuun vaiheita lähemmin niillä koehenkilöillä, jotka asuivat maaseudulla.

Alle 35-vuotiailla naisilla kuukausikierto oli keskimäärin 29,4 vuorokautta eli pitkälti sama kuin Kuun kuukausikierto. Lisäksi näillä naisilla kuukautisten alkaminen täsmäsi joko täysikuuhun tai uuteenkuuhun 24 prosenttia ajasta.

Yhdellä koehenkilöllä kuukautiset täsmäsivät täysikuuhun neljän vuoden ajan.

Kuun etäisyyskiertoon kuukautiset täsmäsivät nuoremmilla naisilla keskimäärin 13 prosenttia ajasta ja yli 35-vuotiailla 18 prosenttia ajasta.

Kun tulokset yhdistettiin, kuukautiset näyttivät tutkijoiden mukaan täsmäävän Kuun kiertoon paremmin kuin pelkkä sattuma antaisi olettaa.

Lisäksi kuukautiset seurasivat Kuun vaiheita lähemmin niillä koehenkilöillä, jotka asuivat maaseudulla. Siellä Kuun valon vaihtelut voi aistia helpommin kuin kaupungissa.

Alan tutkijat kehuvat tutkimuksen aineistoa The Scientist -tiedelehdessä mutta eivät ole täysin vakuuttuneita johtopäätöksistä. Vain 22 hengen otanta oli pieni ja kuukautisten täsmäävyys Kuun kiertoon hyvin vaihtelevaa. Epäselvää on lisäksi, mikä olisi se mekanismi, jolla Kuu vaikuttaisi ihmisen hormonitoimintaan.

Valon vaihtelun voi toki aistia, ja on viitteitä siitä, että täysikuulla olisi yhteys unen laatuun joillain ihmisillä, mutta tästäkin kiistellään.

 Kytkökseen pitäisi löytyä syy evoluutiosta.

Tutkimuksessa havaittiin yhteys myös Kuun etäisyyden vaihteluun maasta eli painovoimaan. Ei ole mitään näyttöä siitä, että ihminen voisi aistia tällaisia painovoiman vaihteluita, eikä tutkimuksen päätekijä, neurobiologi Charlotte Helfrich-Förster usko tähän itsekään.

Jos kuukautiskierto olisi kytköksissä Kuun kiertoon, syyn pitäisi löytyä evoluutiosta. Kierron täsmäämisestä Kuun vaiheisiin olisi pitänyt olla jotain merkittävää hyötyä eloon jäämiselle tai lisääntymiselle, jotta tällainen ominaisuus olisi kehittynyt ja säilynyt evoluutiossa.

Tätä voidaan vain pohtia. Tutkijat viittaavat parin vuoden takaiseen tutkimukseen, jossa seurattiin kuukautiskierron kulkua 125 000 ihmisellä. Selvisi, että ovulaatiosta kuukautisten alkamiseen kestää keskimäärin 12,4 päivää eikä 14, kuten useimmiten on ajateltu.

Jos kuukautiset ajoittuvat täydenkuun aikaan, nainen olisi siis hedelmällisimmillään uudenkuun aikaan, jolloin ulkona on öisin pimeää.

Esivanhempiemme olisi kannattanut pimeän kuun aikaan pysytellä luolissaan pedoilta suojassa, ja tällöin olisi ollut otollista myös paritella. Eräät eläimetkin, kuten mäyrät, vaikuttavat parittelevan mieluiten silloin, kun Kuu on himmeimmillään.

Selitys kuulostaa huteralta. Tätä mieltä on naisten lisääntymisterveyteen erikoistunut evoluutioantropologi Virginia Vitzthum.

Vitzthum ryhmineen on tutkinut paimentolaiskansoja eri maissa ja huomauttaa, että luonnonvaraisissa yhteisöissä ilman ehkäisyä elävät naiset ovat usein raskaana tai sitten imettävät suuren osan hedelmällisistä elinvuosistaan, jolloin kuukautisiakin on paljon harvemmin kuin teollisissa maissa elävillä ihmisillä. Näin olisi ollut myös esi-isillämme.

”[Paimentolaiskansojen] naisilla saattaa olla jopa vain 40–50 kuukautiskiertoa koko elämänsä aikana. Luonnonvalinnalla ei olisi ollut paljonkaan tilaa synkronoida kiertoa Kuun vaiheisiin”, Vitzthum sanoo The Scientistin haastattelussa.

 Kuukautiset ovat monimutkaista hormonikoneiston yhteispeliä.

Jo Charles Darwin oivalsi aikoinaan Kuun vaikutuksen luontoon. Hän pohti, miten myös ihmisen rytmit tuntuvat joskus muistuttavan muinaisista ajoista vuorovesien pyyhkimillä rannoilla.

Elämä on kehittynyt meressä, ja Kuun valo ja sen kierron keinuttamat vuorovedet vaikuttavat kiinteästi luonnon rytmiin, etenkin mereneläviin ja niiden lisääntymisrytmiin.

”Kun elämä kehittyi, Kuu oli paljon lähempänä maata, joten kenties sen vaikutuskin oli suurempi”, sanoo tuoreen tutkimuksen pääkirjoittaja Helfrich-Förster The Scientistissa.

Hän pohtii, voisiko muinaisten eliöiden rytmi näkyä yhä geeneissämme.

Vitzthum ei oikein usko tähänkään. Kuukautiset ovat monimutkaista hormonikoneiston yhteispeliä. Vaikka kuukautisten alkaminen osuisi täysikuun aikaan, tähän johtava tapahtumasarja elimistössä on alkanut jo päiviä aikaisemmin.

Esimerkiksi keltarauhashormonin tuotanto on tyssännyt, ikään kuin elimistö saisi vihjeen jo ennen täysikuuta.

”Näin monimutkaisen signaalijärjestelmän kehittyminen ja säilyminen evoluutiossa edellyttäisi, että siitä olisi lisääntymiselle jotain hyötyä, enkä keksi, mitä se voisi olla”, Vitzthum sanoo.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat