Oululaisen tähtikuvaajan Jukka-Pekka Metsävainion uudesta kuvasta on tullut maailmankiertäjä. Se on herättänyt huomiota mediassa aina Aasiaa myöten.
Yhteydenottoja on tullut niin paljon, että Metsävainion sähköposti on tukossa.
Kuvassa on kapea mutta iso siivu kotigalaksistamme Linnunradasta. Viipale kuvaa osaa pohjoisesta tähtitaivaasta, Oulun korkeudelta.
Kuva ulottuu 125 asteen leveydelle taivaankannesta, aina Härän tähdistöstä Joutsenen tähdistöön. Koko taivaankansi on 180 astetta.
Kuva ei ole normaali avaruudesta otettu tähtikuva. Kuvan tarkkuus häkellyttää.
Panoraamaa muistuttava kuva on koottu 234 erillisestä osasta ja eri kuvista. Työssä on yhdistelty kuvia peräti 12 vuoden ajalta. Kuvassa näkyy arviolta yli 20 miljoonaa tähteä, jos sitä lähtee zoomaamaan.
Kuvaa kehuivat ja esittelivät maailmalla useat mediat, kuten esimerkiksi CNN, Forbes, Financial Times ja The Times.
”Mitä olet tehnyt 12 viime vuoden aikana? Varmaan monia kiinnostavia asioita, mutta ehkä et yhtä kiehtovaa ja häkellyttävää kuin suomalainen valokuvaaja Jukka-Pekka Metsävainio on koonnut 12 vuoden aikana.”
Näin ylistää esimerkiksi Indiatimes.com-sivusto.
Katsojaa ihastuttavat kuvan tarkkuus ja sen syvyys. Maailmalla ei tiettävästi ole aiemmin kuvattu Linnunrataa näin laajakulmaisesti tällä tarkkuudella.
Kuva kestää myös lähemmän tarkastelun, koska kuvien resoluutio on erittäin korkea. Se paljastaa pienimmätkin yksityiskohdat.
Kuva näyttää, mistä osasta pohjoista taivaankantta iso kuva on koostettu.
Metsävainio on valottanut kuvaa ja sen osia omassa observatoriossaan Oulussa 12 vuoden ajan. Hyvin tarkka kuva on noin satatuhatta pikseliä leveä.
Lopputulos on myös taiteellinen, vaikka kaikki kuvassa vastaa sitä mitä taivaalla on.
Taiteellisuus ei yllätä, sillä koulutukseltaan Metsävainio on kuvataiteilija. Hän on käynyt Limingan taidekoulun 1980-luvun lopulla.
Sen jälkeen Metsävainio aloitti arkkitehtuurin opintoja Oulun yliopistossa. 1990-luvun laman aikaan hän perusti oman yrityksen.
Tähtitaivasta hän alkoi hämmästellä ja kuvata 2000-luvun alussa. Kimmokkeen toi vaimolle ostettu kaukoputki. Sillä piti lähteä katsomaan tähtitaivasta Oulun kaupungin ulkopuolelle. Hän suuntasi sen ensiksi planeetta Saturnukseen.
Se kolahti. Metsävainio alkoi perehtyä tähtikuvaukseen. Hän on siinä täysin itseopiskellut, mitä ei uskoisi, kun katsoo kuvien laatua. Hän on myös kehittänyt kuvaamiseen uusia tekniikoita. Töihin voi tutustua hänen verkkosivullaan.
Metsävainio selittää kuin tähtitieteilijä, miten kuvia esimerkiksi otetaan.
”Voin ottaa esimerkiksi samasta kohteesta mustavalkoisen kuvan kolme kertaa. Värikuvan saadakseen sama kohde täytyy kuvata kolme kertaa. Mukana on aina yksi värisuodatin.”
Suotimilla otetut kuvat paljastavat eri alkuaineiden lähettämän valon ja ne liitetään yhteen. Näin muodostuu värikuva, joka paljastaa alkuaineiden säteilemän valon.
Vety lähettää virittyneenä fotoneja avaruuteen tietyllä aallonpituudella, joka vastaa syvänpunaista väriä. Saman tekevät alkuaineet happi turkoosinsinisenä ja rikki myös punaisella alueella. Näistä aallonpituuksista muodostuvat tähtikuvan värit.
Metsävainio uskoo, että vaikka maailmalla on tutkimuskäytössä kosolti parempia ”miljoonaluokan” laitteita kuin hänen omassa studiossaan, ei niillä kuvattaessa koskaan liitetä mukaan taiteellista ulottuvuutta.
Tieteellisten instituutioiden kiinnostus on yleensä teknisempää. Niiden laitteita ei tulla koskaan käyttämään pelkän kauneuden kuvaamiseen, sanoo Metsävainio.
Metsävainiolle uuden kuvan menestys oli melkoinen yllätys.
Kuva on vaatinut Metsävainiolta pitkää pinnaa ja unettomia öitä. Hän laskee, että valotusaikaa on kertynyt 12 vuoden aikana yhteensä 1 250 tuntia.
Metsävainio yhdisti panoraamaan vuosien varrella kuvaamansa materiaalin. Hän valotti vähitellen umpeen myös puuttuvat alueet kuvien välistä. Yhtään koloa ei ole keinotekoisesti täytetty.
Kuva näyttää, kuinka kuvan iso kokonaisuus koostuu 234 mosaiikista.
Arvostettu valokuvauksen alan lehti PetaPixel noteerasi Metsävainion kuvan ykkösuutisena julkaisussaan 16. maaliskuuta. Sen jälkeen eri mediat ovat julkaisseet kuvia aina Kiinaa ja Intiaa myöten.
”Sähköposti on aivan tukossa”, hän kertoo viime päivistä.
”Tuhansia viestejä. Myös verkkosivujen kävijämäärä räjähti.”
Metsävainio aloitti Linnunradan kuvaamisen jo 2000-luvun alussa.
Metsävainion uuden kuvan aivan ensimmäisen version julkaisi 26. helmikuuta suomalainen Tähdet ja avaruus -lehti, sen numero 2/2021. Kuva avautui lehden alkusivuilla kolmen sivun panoraamaksi.
Tähdet ja avaruus -lehden päätoimittaja Marko Pekkola valitsi kuvaan version, jossa Metsävainio oli sijoittanut panoraaman reunoille zoomauksina yksittäisiä avaruuden kohteita.
”Kuvan versiossa, johon on yhdistetty zoomauksina kohteet sekä tähdistöt hentoina viivoina, on mielenkiintoinen ulottuvuus. Se kertoo havainnollisesti, missä monet pohjoisen tähtitaivaan syvän avaruuden kohteet sijaitsevat”, Pekkola sanoo.
Kuvasta tuli toimitukseen myönteistä palautetta enemmän kuin yhdestäkään aiemmasta panoraamasta. Lehti on julkaissut kolme sivun ikkunaksi avautuva kuvia ensimmäisillä sivuilla vuodesta 2008.
Linnunradan isosta siivusta on koottu julistemainen kokonaisuus.
Tähdet ja avaruuden kuvan jälkeen Metsävainio toi kotisivuilleen version, jossa yhdistelmäkuvaan oli lisätty pituutta.
Käytössä oli nyt 10 vuoden sijasta 12 vuoden kuvausten yhdistelmä. Panoraamakuvassa on käytetty aivan uusia tekniikoita esimerkiksi kuvien yhdistelyssä.
Alan harrastajat toki tietävät hänet. Metsävainio on kysytty vieras alan tapaamisessa. Hän on luennoinut ja esitellyt kuviaan useasti Yhdysvalloissa ja Euroopassa.
Metsävainion kuvia on julkaistu maailmalla ennenkin, ja laadukkaissa paikoissa.
Listalla ovat jo ennestään esimerkiksi National Geographic, Smithsonianin instituutin ja museoiden julkaisut, Nasa, Wired ja tähtitieteen lehtiä kuten Universe today ja Sky and Telescope.
Metsävainiosta onkin tullut 2000-luvun aikana kansainvälisesti tunnetuin suomalainen tähtikuvaaja, tai astronominen luontokuvaaja, kuten hän itse sanoo.
Viime vuonna Metsävainio esimerkiksi julkaisi kirjan Cosmic Clouds. Sitä tekivät myös tähtitieteestä väitellyt Bryan May. Suuri yleisö tuntee hänet paremmin Queen-yhtyeen kitaristina. Kolmantena kirjaa koosti astrofysikko David Eicher.
”Intohimoni on paljastaa maailmankaikkeudessa piilevä kauneus”, sanoo Metsävainio.
Jukka-Pekka Metsävainio
”Uteliaisuus ja kunnioitus ajaa minua tässä työssä. Haluan näyttää, kuinka upea maailmamme todella on.”
Hän muistuttaa, että on taiteilija.
”Kun taide kohtaa tieteen, tulokset voivat olla paitsi yllättäviä myös kauniita. Tuloksesta voi tulla enemmän kuin kumpikaan yksin voi olla. Nämä teokset ovat paitsi totta, myös esteettisiä.”
Nyt Metsävainio ei ehdi kuvata tai tuottaa mitään uutta. Lähipäivät ja -viikotkin kuluvat palauteryöppyä purkaessa.
Hän joutui palkkamaan työhön avustavan toimiston. Se purkaa viestien tulvaa. Yksin sitä ei enää voi hoitaa.
Tästäkin laatutyöstä tulee ennen pitkää varmaan myös rahallista vastinetta, vaikka verkossa julkaistut kuvat Linnunradasta ovat nyt ilmaisia, kunhan lähde vain mainitaan.
Takana on suurempiakin ajatuksia kuin julkisuus tai raha.
Metsävainio uskoo, että koronapandemia vaikutti kuvan hurjaan suosioon.
”Ihmiset ovat eläneet jopa viikkoja eristyksissä. Heidän huomionsa kiinnittyy nyt aivan eri tavalla uusiin asioihin, myös kuviin.”
”Olen saanut ympäri maailmaa viestejä ihmisiltä, joilla ei ole mitään, siis ei yhtään mitään käsitystä siitä, mitä kuvissa on. Palautteen mukaan kuva on silti tehnyt heihin suuren vaikutuksen monella tasolla.”
”Kuvat siirtävät ajatuksia kauemmas maallisista ongelmista.”
Tästä Metsävainio on ylpeä. Kun ihminen ajattelee isompia asioita, kuten vaikka maailmankaikkeutta, voi myös koronapandemia asettua hetkeksi omaan yhteyteensä.
Sillä tunteella voi olla terapeuttista merkitystä, Metsävainio pohtii.
Ja kukaties, joku voi innostua niin paljon, että hänestä tulee myös tähtikuvaaja. Tai tähtitieteilijä.
Oikaisu 3.4. kello 16.57: Jutussa kirjoitettiin aiemmin virheellisesti, että kuvassa olisi yli satatuhatta pikseliä. Tosiasiassa kuvan leveys on satatuhatta pikseliä.