Käyttämättömiä porauslauttoja muutetaan keinotekoisiksi koralliriutoiksi – syynä ei vain meren monimuotoisuuden edistäminen vaan lauttojen purkamisen kalleus - Tiede | HS.fi

Käyttämättömiä porauslauttoja muutetaan keinotekoisiksi koralliriutoiksi – syynä ei vain meren monimuotoisuuden edistäminen vaan lauttojen purkamisen kalleus

Merillä on 12 000 öljyn- ja kaasunporauslauttaa, jotka muodostavat usein alleen elinvoimaisen pienoisekosysteemin. Taustalla on myös arvio, jonka mukaan raakaöljyn kysyntä laskee lähivuosikymmeninä.

Öljynporauslauttoja näkee myös Välimeren keskiosissa.­

7.4. 2:00 | Päivitetty 7.4. 7:07

Kirjavat pikkukalat syöksähtelevät värikkäiden korallimuodostelmien labyrinteissä. Rosoisista onkaloista ryömii esiin rapuja.

Riuttaan on kiinnittynyt niin meritähtiä ja simpukoita kuin hanhenkauloja ja merirokkojakin. Ylempänä sinertävässä vesiavaruudessa keinahtelee puolimetristen punanapsijoiden parvi väijymässä tulevia saaliitaan.

Tyypillinen koralliriutta – tai sitten ei. Kun kamera siirtyy lähikuvasta laajakulmaan, paljastuu, että riutta rakentuu pinnasta pohjaan ulottuvista korkeista teräspylväistä. Ne ovat peittyneet lähes tyystin korallimuodostelmien alle.

Sanomalehti The New York Timesin uutisvideon lähtökohtana on havainto, että maailman merillä käytettävät 12 000 öljyn- ja kaasunporauslauttaa muodostavat usein alleen elinvoimaisen pienoisekosysteemin, joka suosii korallien nopeaa muodostusta.

Ilmiö pysyi kauan piilossa, koska porauslautoista näkyy vain vedenpinnan yläpuolella oleva osa eikä sukeltajilla tai kalastajilla ole asiaa niiden liepeille.

Useat tutkimukset vahvistavat nyt silmämääräiset havainnot.

Lauttojen pystypilareihin ja kiinnityspalkkeihin syntyy jo muutamassa vuodessa korallien, kalojen ja muiden merieliöiden vireitä yhdyskuntia, jotka tarjoavat asujilleen ruokaa, suojaa ja hyvän lisääntymisympäristön.

Sukeltaja tutkii korallia, joka on kiinnittynyt öljynporauslautan jalkaan. Kuva on Meksikonlahdelta vuodelta 2013.­

Kalat vaikuttavat viihtyvän näissä keinotekoisissa riuttaekosysteemeissä.

Kun Kalifornian osavaltionyliopiston meribiologian laitos varusti porauslautan tuntumassa asuvia kaloja tunnistimilla ja siirsi ne 18 kilometrin päähän luonnonriutalle, neljäsosa niistä vaelsi välittömästi takaisin ja valtaosa muistakin myöhemmin.

”Lauttojen kannatinpilarien korkeus on suurin houkutin. Se antaa kaloille turvallisen keinon siirtyä syvempiin vesiin, kun ne kasvavat. Matalilla riutoilla kalat lähtevät vaeltamaan avomerelle täysikasvuisiksi tultuaan, porauslautoilla ne vain laskeutuvat alemmas”, kuvaili hanketta vetänyt meribiologi Chris Lowe Britannian yleisradioyhtiön BBC:n Future-sarjassa.

Toistasataa metriä korkeiden vedenalaisten lauttarakenteiden alla kalat siis nousevat tai laskeutuvat kuin hissillä eri elinvaiheissaan tarvitsemaansa vedenkorkeuteen ja veden lämpötilaan.

Esimerkiksi lähes metrin mittaisiksi kasvavat ja yli 20 kiloa painavat punanapsijat elävät tutkimuksen mukaan nuorina lähellä pintaa mutta painuvat varttuessaan 50 metrin syvyyteen.

Kalastajien ja keittiömestarien suosima punanapsija viihtyy Meksikonlahdella hyvin porauslauttojen tuntumassa. Laji on runsastunut siellä selvästi sen jälkeen kun porauslautat aloittivat toimintansa 1940-luvulla.

Joka vuosi monet porauslautat lopettavat toimintansa, kun niiden alla olevat lähteet ehtyvät tai porausmenetelmät vanhentuvat. Öljy-yhtiöiden velvollisuus on silloin siirtää romu pois mereltä. Kallis ja monimutkainen operaatio merkitsee myös lautan alle kasvaneen monimuotoisen elinympäristön tuhoa.

Yhdysvalloissa kehitetty lautoista riutoiksi -malli (Rigs-to-Reefs) pyrkii estämään näitä pienimuotoisia ekokatastrofeja ja vähentämään yhtiöiden kustannuksia muuntamalla käytöstä poistettuja porauslauttoja keinotekoisiksi koralliriutoiksi.

Niistä poistetaan vedenpinnan yläpuoliset rakenteet, minkä jälkeen ne jätetään paikalleen, hinataan sovittuun paikkaan tai käännetään kyljelleen pohjaan.

Sitä ennen öljy-yhtiö sulkee tiiviisti öljy- tai kaasulähteensä ja siivoaa pohja-alueet. Se joutuu maksamaan uuden riutan suojeluun ja muihin ympäristöhankkeisiin puolet varoista, jotka se säästää verrattuna lautan romutuskuluihin.

Malli määriteltiin yksityiskohtaisesti lainsäädännöllä vuonna 1984.

Yhdysvalloissa hankkeet ovat keskittyneet Meksikonlahdelle, jolla toimii yli 4 000 porauslauttaa. Sen rannikon viiteen osavaltioon – Alabamaan, Floridaan, Louisianaan, Mississippiin ja Texasiin – on perustettu yhteensä yli viisisataa keinotekoista koralliriuttaa.

Niistä on rikkaan lajikirjonsa ansiosta tullut suosittuja sukellus- ja urheilukalastuskohteita.

 Vaikka maailma tarvitsee raakaöljyä vielä kauan, sen kysyntä vähenee 20 vuoden kuluessa jopa 50 prosenttia nykyisestä.

Malli valtaa alaa muuallakin, sillä porauslauttojen hylkäysvauhti kiihtyy.

Sitä nopeuttavat tavoitteet päästä eroon fossiilisista polttoaineista sekä koronaviruspandemian tuoma taloustaantuma.

Vaikka maailma tarvitsee raakaöljyä vielä kauan, sen kysyntä voi vähentyä 20 vuoden kuluessa jopa 50 prosenttia nykyisestä, arvioi British Petroleum -yhtiön tuore energiakatsaus.

Merialueiden öljynporauksen eli offshore-tuotannon osuus raakaöljyn tuotannosta on vajaa kolmasosa. Öljynporaus merellä on keskimäärin kalliimpaa kuin maalla, ja offshore-öljyn tuotanto saattoi jo kääntyä pysyvään laskuun vuonna 2020, ennustaa varainhoitoyhtiö Sanford C. Bernstein.

Lautoista muokattuja riuttoja on ainakin Thaimaassa, Bruneissa ja Malesiassa.

 Arvostelijat pitävät öljy-yhtiöiden huolta koralliriutoista kyynisenä hurskasteluna.

Malli herättää silti voimakkaita tunteita puolesta ja vastaan. Niin ympäristönsuojelijoissa, öljy-yhtiöissä, kalastajissa kuin urheilusukeltajissakin on sen kannattajia ja vastustajia.

Arvostelijat pitävät öljy-yhtiöiden huolta koralliriutoista kyynisenä hurskasteluna, jonka perimmäinen tarkoitus on luoda niille oikeutus hylätä lautanromunsa meriluontoon ja säästää suuria summia.

”Riutoittaminen” onkin yhtiöille romutusta huomattavasti edullisempi vaihtoehto. Porauslautat ovat valtavia rakennelmia. Ne ovat usein yli 200 metriä korkeita, ja niiden kantavat rakenteet saattavat painaa 30 000 tonnia. Jopa Meksikonlahden matalilla vesialueilla lautan poisto mereltä, romutus ja jälkien siivous maksavat 8–12 miljoonaa euroa.

Kritisoijat muistuttavat myös, että lautoista valuu tuotantokauden aikana ympäristöön öljykuonaa sekä myrkyllisiä ja haitallisia kemikaaleja ja metalleja, kuten arsenikkia, kadmiumia, kromia ja PCB-yhdisteitä. Ne kerääntyvät alustaan ja pystypalkkeihin kiinnittyneisiin merieliöihin.

Pohjanmeren roskaamista vastustanutta ympäristöjärjestö Greenpeacen kampanjaa vetänyt Simon Reddy vertasi aikoinaan porauslautan jättämistä mereen autonromun hylkäämiseen metsään:

”Kyllä senkin ylle kasvaisi sammal, ja hyvällä tuurilla jokin lintukin pesisi siinä. Mutta ei se silti oikeuta täyttämään metsiä autonromuilla.”

Keinotekoiset riutat saattavat edistää myös haitallisten vieraslajien yleistymistä.

Mallin kannattajat korostavat, että keinotekoiset koralliriutat lisäävät paikallista biodiversiteettiä, tarjoavat suojaa ja ravintoa useille merieliöille sekä tuovat lisää tuloja kalastajille.

Mallin käytön pohdinta tulee ajankohtaiseksi pian Pohjanmerelläkin.

Norja ja Britannia ovat poranneet siellä öljyä noin 40 vuotta, mutta valtaosa niiden porauslautoista tulee tiensä päähän vuosikymmenen kuluessa.

Pohjanmereltä ja sen pohjasta on silloin poistettava noin 470 lauttaa ja 10 000 kilometriä öljy- ja kaasujohtoja sekä suljettava 5 000 öljy- ja kaasulähdettä. Se maksaa arviolta 80–100 miljardia euroa.

Pohjanmeren öljylautoilla vallitsevat samat lainalaisuudet kuin Meksikonlahdellakin. Niiden rakenteissa 50–130 metrin syvyyksissä viihtyy uhanalainen kylmien vesien koralli Lophelia pertusa. Se vetää puoleensa myös turskia ja simppuihin kuuluvia rasvakaloja, jotka kutevat korallimuodostelmiin.

Nykyään Pohjanmeren porauslauttojen muuttaminen riutoiksi ei onnistu. Sen kieltää viidentoista valtion ja EU:n yleissopimus Ospar, joka on perustettu suojelemaan Koillis-Atlantin meriluontoa.

Paine sopimuksen tarkistamiseksi on viime vuosina kasvanut, sillä lautoista riutoiksi -mallin puolustajien ja vastustajien jyrkkä vastakkainasettelu on hieman lientynyt, kuten artikkeli syksyllä The Conversation -verkkolehdessä kertoo.

 Maanpäällisten sademetsien tavoin koralliriutatkin ovat vaarassa.

Lukkiutuneita kantoja on avattava, koska koralliriuttojen tuho ilmastonmuutoksen seurauksena kiihtyy.

Koralliriuttoja kutsutaan merten sademetsiksi. Niiden merkitys valtamerten elinvoimalle on suuri. Yli neljäsosa kaikista merieliöistä viettää vähintäänkin osan elinkaartaan koralliriutoilla. Ainakin 500 miljoonaa ihmistä saa elantonsa niiden tuottamasta ravinnosta tai kalastustuloista.

Maanpäällisten sademetsien tavoin koralliriutatkin ovat vaarassa. Sataa koralliriuttaa eri puolilla maailmaa vuosina 1980–2016 seurannut Science-tiedelehden tutkimus muutaman vuoden takaa osoitti, että yli puolet niistä oli kärsinyt vakavia vauriota. Niiden pinta-alasta yli kolmasosa oli haalistunut.

Korallit vaalenevat stressistä, josta ne alkavat kärsiä menettäessään pinnallaan elävät levänsä. Siihen saattaa riittää veden lämpötilan nousu asteella tai parilla. Se muuttaa levät myrkyllisiksi, jolloin korallit häätävät ne pinnaltaan mutta menettävät samalla ravintonsa.

Jos vaaleneminen jatkuu kauan, koralli kuolee. Silloin muut merieliöt hylkäävät elottoman riutan.

Vielä 1980-luvulla koralliriutat toipuivat vaalenemisesta 25–30 vuodessa, mutta nykyään merivesi voi olla epätavallisen lämmintä joka kuudes vuosi. Koralleille ei jää aikaa toipua.

Keinotekoisenkin koralliriutan tuho on siten aiempaa suurempi menetys. Siksi esimerkiksi Skotlannin merkittävin luonnonsuojelujärjestö Scottish Wildlife Trust on muuttanut kantaansa. Sen mielestä porauslauttojen muokkaus koralliriutoiksi on eräissä tilanteissa parempi vaihtoehto kuin niiden poistaminen.

Kannalla on merkitystä, koska järjestön toimialueella sijaitsee moni Britannian Pohjanmeren-porauslautta.

Myös Suomella olisi sanansa sanottavana. Vaikka Suomi ei kuulu Atlantin rantavaltioihin, se on Osparin jäsen ja on perinteisesti osallistunut Pohjanmeren suojeluhankkeisiin.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat