Adenovirus voi olla syynä harvinaiseen veritulppa­riskiin, joka näyttää liittyvän Astra Zenecan ja Johnson & Johnsonin rokotteisiin - Tiede | HS.fi

Adenovirus voi olla syynä harvinaiseen veritulppa­riskiin, joka näyttää liittyvän Astra Zenecan ja Johnson & Johnsonin rokotteisiin

Vaikka tukosriski on olemassa, se on paljon pienempi kuin esimerkiksi ehkäisypillerien käytössä. Pfizerin ja Biontechin sekä Modernan rokotteista ei riskiä ole havaittu.

Riskiryhmään kuuluvat ihmiset jonottivat keskiviikkona 14. huhtikuuta Helsingin Jätkäsaaressa pisteelle, jossa tarkastetaan heidän oikeutensa rokotukseen.­

15.4. 2:00 | Päivitetty 15.4. 9:12

Hyvin harvinainen verisuonitukoksen riski näyttää liittyvän Astra Zenecan ja mahdollisesti myös Johnson & Johnsonin koronavirusrokotteisiin. Syynä voi olla niiden käyttämä adenovirustekniikka, sillä muista rokotteista riskiä ei ole todettu.

Euroopan lääkevirasto (Ema) kertoi viime perjantaina, että tukostapauksia on raportoitu yksi sataatuhatta rokotettua kohtaan. Britanniassa, jossa Astra Zenecan rokotuksia on annettu kaikkein eniten, tapauksia on raportoitu selvästi vähemmän, yksi 250 000:ta rokotettua kohti.

Erot haitan ilmaantuvuudessa voivat Eman mukaan johtua siitä, miten terveydenhuoltojärjestelmässä raportoidaan tapauksista.

Suomessa kolme ihmistä on saanut verisuonitukoksen Astra Zenecan rokotteen jälkeen. Yksi heistä on kuollut. Rokotteen on saanut 240 000 ihmistä, joten Suomessa riski näyttää olevan suurempi kuin Eman tekemässä arviossa.

Sekä Ema että Britannian lääkevirasto (MHRA) ovat korostaneet, että rokotteen hyödyt ylittävät haitat ja sen käyttöä voi jatkaa. Myös Suomessa rokotetta annetaan edelleen 65 vuotta täyttäneille.

Esimerkiksi ehkäisypillerin käytössä veritulppariski on huomattavasti suurempi kuin rokotteella: jokaista kymmentätuhatta ehkäisypillerin käyttäjää kohden ilmaantuu vuodessa neljä uutta veritulppatapausta, kertoi Eman lääketurvaosaston päällikkö Peter Arlett.

Ehkäisypilleri tuottaa siis monikymmenkertaisen veritulppariskin Astra Zenecan rokotteeseen verrattuna. Ehkäisypilleriin liittyvät veritulpat tosin ovat tyypillisesti eri kohdissa elimistöä.

Tiistaina Yhdysvaltain lääkevirasto (FDA) ja tautien torjuntavirasto (CDC) tiedottivat keskeyttävänsä Johnson & Johnsonin rokotteen antamisen ihmisille selvittääkseen yhteyttä verisuonitukoksiin. Johnson & Johnson myös keskeytti rokotetoimitukset Eurooppaan.

Yhdysvalloissa Johnson & Johnsonin rokotetta on saanut lähes seitsemän miljoonaa ihmistä, ja heistä kuudelta on todettu verisuonitukos kahden viikon kuluessa rokotteen saamisesta. Tukos on tämän aineiston perusteella siis vielä huomattavasti harvinaisempi kuin Astra Zenecan rokotteessa.

Kaikki yhdysvaltalaispotilaat ovat olleet 18–48-vuotiaita naisia. Myös Astra Zencaan rokotteella tukoksia ovat saaneet useammin naiset, mutta tämä voi johtua siitä, että rokotetta on annettu työikäisistä terveydenhuoltohenkilöstölle, ja siinä joukossa on enemmän naisia. Suomen tukostapauksissa on molempia sukupuolia.

Daniel Rissanen sai Pfizerin koronavirusrokotetta sairaanhoitaja Mirva Riikoselta Jätkäsaaressa Helsingissä keskiviikkona 14. huhtikuuta.­

”Tämä haitallinen reaktio ei rajoitu vain naisiin, sitä voi olla myös miehillä”, kertoo hyytymissairauksien professori, osastonylilääkäri Riitta Lassila Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiristä (Hus).

Eman mukaan vielä ei ole mitään taustatekijöitä, kuten ikä tai sukupuoli, jotka voisivat selittää rokotteen tukosriskiä.

Suomessa käytössä olevissa Pfizerin ja Biontechin sekä Modernan rokotteissa veritulppariskiä ei ole havaittu. Niissä immuniteetti synnytetään viemällä elimistöön koronaviruksen piikkiproteiinin valmistusohjeet lähetti-rnan mukana.

Sen sijaan sekä Astra Zenecan että Johnson & Johnsonin rokotteessa piikkiproteiinin resepti viedään adenoviruskuljettimen eli -vektorin avulla, sen dna:han yhdistettynä. Veritulppariski voi liittyä juuri adenoviruksen käyttöön, arvio Helsingin yliopiston immunologian professori Seppo Meri.

”Kokeellisissa syöpähoidoissa on annettu vaikuttavaa ainetta adenovirusvektorin avulla. Niihinkin on aiemmin todettu liittyvän veren hyytymistaipumusta. Sikäli se ei ole ihan uusia asia”, Meri sanoo.

Meri, Lassila sekä Turun yliopiston virusopin professori Ilkka Julkunen tutkivat kolmea Suomessa rokotuksiin liittyvää tukostapausta.

Ei tiedetä, mikä adenovirusvektorissa voi edistää hyytymistaipumusta. Se voi johtua adenoviruksen dna:sta tai sen pinnalla olevista proteiineista.

”Osalla potilaista, pienellä jäävuorenhuipulla vasta-ainemuodostus on sellainen, että se käykin aktivoimaan verihiutaleita. Se on epätarkoituksenmukaista. Niiden aktivaatio tapahtuu normaalisti verisuonen vauriossa. Hyytymien tehtävä on toimia paikallisesti ja parantaa haava. Tässä tapauksessa paikallisuus menetetään”, Lassila selittää.

Yleistyneen hyytymistaipumuksen vuoksi tukos voi kehittyä Lassilan mukaan moniin eri paikkoihin elimistöä. Aiemmin raportoitiin lähinnä aivolaskimoiden tukoksista, mutta tukoksia on havaittu muuallakin ja joillakin on ollut niitä useita.

Potilaita yhdistää se, että heiltä on löydetty vasta-aineita, jotka kohdistuvat verihiutaleen tuottamaa PF4-tekijää kohtaan silloin, kun tämä on sitoutunut toiseen molekyyliin, esimerkiksi dna:han. Nämä vasta-aineet voivat käynnistää veren hyytymisreaktion. Niiden syntyä voivat edistää adenoviruksen dna tai proteiinit.

Tilanne viittaa samankaltaiseen mekanismiin, joka harvinaisissa tapauksissa aiheuttaa tukoksia verenohennuslääke hepariinia saaneille. Tilaa kutsutaan hepariinin aiheuttamaksi trombosytopeniaksi eli verihiutaleiden vähyydeksi.

Siinä hepariini sitoutuu verihiutaleen kasvutekijään, ja tätä yhdistelmää kohtaan immuunijärjestelmä kehittää vasta-aineita. Myöhemmässä vaiheessa vasta-aineet alkavat sitoutua verihiutaleisiin ja aiheuttavat niiden sakkautumisen.

Rokotteisiin liittyvien verisuonitukosten yhteydessä potilailla on ollut samaan aikaan verihiutaleiden vähyyttä. Näin on ollut myös kolmella suomalaispotilaalla.

”Matalat verihiutaletasot yleensä altistavat verenvuodoille. Mutta tässä tapauksessa ne heijastelevat voimakasta hyytymisaktivaatiota, jolloin verihiutaleet menevät hyytymiin eikä niitä ole verenkierrosta mitattavissa”, Lassila sanoo.

Hepariinihoitojen ja adenovirusrokotteiden lisäksi ilmiö on todettu joistain bakteeri- tai virustulehduksista. Myös hyvin pienellä osalla koronaviruspotilaista on kuvattu samanlainen ilmiö, jossa tukostaipumus yhdistyy vähäiseen määrää verihiutaleita.

Rokotteesta syntyvät tapaukset ovat hyvin harvinaisia, eikä vielä tiedetä, miksi tukoksia joillekin kehittyy. Meren mukaan joillain voi olla jo valmiiksi vasta-aineita verihiutaletekijän ja toisen molekyylin muodostamaa yhdistelmää kohtaan.

”Voi olla, että ihmisillä on näitä ollut ja rokote on vain laukaissut niiden lisääntymisen siinä määrin, että se käynnistää verihyytymiä”, Meri arvioi.

Astra Zenecan rokotuspisteellä Helsingin Jätkäsaaressa oli hiljaista keskiviikkona 14. huhtikuuta.­

Ihmisillä voi olla myös perinnöllinen taipumus kehittää herkemmin vasta-aineita tällaisia rakenteita kohtaan.

”Eipä sitä kukaan vielä tiedä.”

Lassila kertoo, että hyvä puoli on, että tukokset pystytään hoitamaan.

”Kunhan hoito aloitetaan riittävän aikaisin, potilaat pelastuvat tältä.”

Potilaille annetaan immunoglobuliinia, joka tarttuu verihiutaleiden pintaan ja rauhoittaa tilanteen, kun hyytymistä edistävät vasta-aineet eivät pääse tarttumaan verihiutaleisiin. Samalla annetaan veren hyytymisenestolääkitys.

Tukosmekanismin yksi keksijä, Greifswaldin yliopiston hyytymistutkija Andreas Greinacher ehdottaa Science-tiedelehdessä mahdolliseksi ratkaisuksi Astra Zenecan rokotteen annoskoon puolittamista. Idea on, että jos rokotteen aiheuttama tulehdus jäisi lievemmäksi, myöskään hyytymistä edistäviä vasta-aineita ei samalla tavalla muodostuisi.

”Sitä pitäisi erikseen tutkia. Ennalta ei pysy sanomaan, vähentääkö se näitä sivuvaikutuksia ja jääkö riittävä immuunivaste jäljelle”, Meri arvioi.

Suuri kysymys on, kannattaako vielä jatkaa rokotuksia niillä rokotteilla, joilla tukosriski on. Tanska päätti jo lopettaa Astra Zenecan rokotteen käytön.

Ehkäisypillereiden esimerkki osoittaa, että ihmiset ovat valmiita ottamaan niitä, vaikka tukosriski on niissä selvästi suurempi.

Koronavirustauti on itsessään myös vaarallinen. Rokotteilla voidaan estää tautia, johon kuolee Suomessa keskimäärin noin prosentti siihen sairastuneista. Tauti lisää myös tukosriskiä.

Näillä perusteilla Suomessakin jatketaan Astra Zenecan rokotteen käyttöä 65 vuotta täyttäneillä.

Taudin aiheuttama riski vaihtelee suuresti iän mukaan. Nuorilla aikuisilla kuolemaan johtaa yksi kymmenestä tuhannesta tartunnasta kansainvälisen meta-analyysin mukaan. Iän karttuessa riski kasvaa: 55-vuotiaista tartunnan saaneista kuolee 0,4 prosenttia, 65-vuotiaista 1,4 prosenttia, 75-vuotiaista 4,6 prosenttia ja 85-vuotiaista 15 prosenttia.

Näitä taudin riskejä voi punnita rokotteen muodostamaa riskiä vasten. Suomessa Astra Zenecan rokotteen aiheuttama tukosriski on tämänhetkisillä tapausmäärillä yksi per 80 000 rokotettua ja kuolemaan johtavan tukoksen riski yksi 240 000:sta.

Toki vertailussa pitää ottaa huomioon paitsi itse taudin muodostama riski myös se, millä todennäköisyydellä tauti iskee aikana, kun odottaa jotain muuta kuin Astra Zenecan rokotetta.

Rokotteen aiheuttamia tukoksia ei Meren mukaan ole todettu kovinkaan paljon iäkkäillä ihmisillä. Se voi perustella sen käyttämistä vanhemmissa ikäryhmissä. Hän kuitenkin suosisi rna-rokotteita.

Mona Ansa, terveydenhoitaja (vas.) ja Marjo-Riitta Lintulaakso, anestesiahoitaja, laimentavat Pfizerin rokotetta Jätkäsaaressa Helsingissä.­

”Kun tiedetään, että on täsmällinen tautimekanismi mutta ei tiedetä, kuka haittavaikutuksen voi saada, silloin turvallisuus on valttia. Jos vaihtoehtoja on ja saadaan enemmän rna-rokotteita, niin kyllä niitä kannattaisi suosia.”

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat