Mikä on ollut maailman pisin sota? - Tiede | HS.fi

Mikä on ollut maailman pisin sota?

Lasten tiedekysymykset pohtivat myös kielen näyttämistä, ajan kulkua ja valaiden hampaita. Entä millaisia nimiä oli esihistoriallisilla ihmisillä?

Iberian niemimaan omistuksesta kamppailtiin vuosisatoja. Kuva on keskiaikaisesta runoteoksesta Cantigas de Santa María.­

23.4. 2:00

Oiva Tervaskanto, 9

Maailman pisintä sotaa ei ole helppoa nimetä. Ei ole yksiselitteistä, milloin taistelu tulkitaan yhdeksi yhtämittaiseksi sodaksi. Erityisen vaikeaa se on silloin, jos mitään varsinaisia rauhan­sopimuksia ei ole tehty.

Yleisesti pisimpänä kuitenkin pidetään vuosina 711–1492 Lounais-Euroopassa sijaitsevan Iberian niemimaan omistuksesta käytyä kamppailua. Sitä sanotaan Reconquistaksi. Se käytiin islaminuskoisten muslimien ja kristittyjen välillä.

Konflikti alkoi Iberian niemimaan pohjoisosissa pian muslimien tekemän valloituksen jälkeen.

Sodan käännekohta oli vuonna 1212 käyty Las Navas de Tolosan taistelu, jossa väliaikaisesti yhdistyneet kristityt ruhtinaskunnat löivät vastapuolen armeijan.

Hyvin pian muslimien hallitsema alue rajoittui selvästi aiemmasta. Sota päättyi, kun hiljattain yhdistynyt Espanja valloitti muslimien hallussa olleen Granadan kaupungin.

Satavuotiseksi sodaksi sanottu Ranskan ja Englannin välinen sota vuosina 1337–1453 on Reconquistaa selkeämmin yksittäinen sota.

Molemmissa taisteluissa tosin oli myös pitkiä rauhanjaksoja. Satavuotisessa sodassa Ranska oli pitkään tappiollinen, mutta Englanti joutui lopulta luopumaan, Calais’n kaupunkia lukuun ottamatta, ranskalaisista omistuksistaan.

Markku Peltonen

yleisen historian professori

Helsingin yliopisto

Markku Kekäläinen

vapaa tutkija

Kielen näyttämistä saatetaan pitää lapsen kapinointina.­

Miksi kielen näyttäminen on epäkohteliasta?

Sofia Ansio, 6

Esimerkiksi Suomessa ja muualla Euroopassa kielen näyttäminen koetaan tosiaan usein loukkaavana eleenä.

Kun vauva torjuu ruuan, hän työntää kielensä ulos. Niinpä vauvaa vanhempaa kielennäyttäjää pidetään lapsellisena.

Lapset saattavat joskus kuitenkin näyttää kieltä kerjätäkseen huomiota ja kapinoidakseen. Tällöin suositellaan, että vanhemmat opettavat heille rakentavampia tapoja osoittaa itsenäisyyttään.

Toki itsekin joskus näytän kieltä. Haluan joko humoristisesti keskeyttää keskustelun tai ilmaista, että ähäkutti, olin oikeassa.

Miehen ja naisen kielen näyttäminen saatetaan usein tulkita eri tavoin. Fyysikko Albert Einstein sai leikkimielisen maineen, kun hän paljasti kielensä valo­kuvaajille. Laulaja ja näyttelijä Miley Cyrus näyttää usein kieltä valokuvissa ja väittää sen johtuvan epävarmuudesta. Katsojat voivat kokea hänen eleensä myös viettelevänä.

Osassa Tiibetiä kielen näyttö osoittaa kunnioitusta, ja Uudessa-Seelannissa maorit saattoivat käyttää tuota elettä osana sotatanssia. Kielen näyttämien voi siis merkitä eri asioita eri tilanteissa ja eri puolilla maailmaa.

Helmi Järviluoma-Mäkelä

kulttuurintutkimuksen professori

Itä-Suomen yliopisto

Taiteilijan näkemys astronautista Marsin kiertoradalla.­

Kuluuko aika hitaammin avaruudessa kuin maapallolla?

Jessica Helander, 10

Jos ajan kulumisella tarkoitetaan ajan kokemista, vastaus on ehdottomasti kyllä.

Avaruudessa on paljon vähemmän tehtävää ja nähtävää kuin Maassa. Maapallon ulkopuolelle matkustamisen yksi paha haittapuoli onkin pitkästyminen, eli aika tuntuu matelevan.

Jos taas tarkastelemme aikaa fysikaalisena eli kokemuksesta riippumattomana ilmiönä, liikkuminen hyvin suurella nopeudella tai joutuminen jonkin massiivisen taivaankappaleen painovoimakenttään hidastaa ajan etenemistä.

Ajan hidastumista ei kuitenkaan voi itse huomata, vaan se näyttää kuluvan kuten ennenkin. Kun ihminen palaa pitkältä avaruusmatkalta, hän voi kyllä ajatella olevansa hivenen nuorempi kuin maapallolla eläneet kaverinsa, koska avaruusaluksessa kello kävi hitaammin.

Tämä Albert Einsteinin suhteellisuusteorian ennustaman ilmiön on havaittu pitävän paikkansa kokeissa, joissa avaruuteen viedyt kellot ovat kulkeneet eri tahtiin kuin maapallolla olevat kellot. Erot ovat olleet hyvin pieniä, koska Maan pinnalla painovoima ei ole järin suuri, ­eivätkä nykytekniikalla tehdyt avaruusalukset pysty liikkumaan valtavan nopeasti.

Silja Pohjolainen

tähtitieteen dosentti ja yliopisto-opettaja

Turun yliopisto

Jättimäinen sinivalas syö hyvin pieniä otuksia, mutta paljon.­

Kuinka monta hammasta on sinivalaalla?

Otso Asumaniemi, 6

Valaita on kahta eri tyyppiä: hammasvalaita ja hetulavalaita.

Hetulavalailla, joihin kuuluvat suurikokoisimmat valaslajit, on suussa hampaiden sijaan hetuloita. Hetulat ovat yläleuassa ja riippuvat sieltä alas alaleukaan saakka. Ne muistuttavat harjasmaisia ripsiä.

Sinivalailla on yhteensä 500–800 noin metrin pituista hetulaa. Sillä on eniten hetuloita kaikista valaista.

Mitä suurempi sinivalas on, sitä enemmän sillä yleensä niitä on. Pisimmät, jopa neljän metrin mittaiset, hetulat on grönlanninvalailla.

Ravintonaan sinivalaat käyttävät pikkukaloja, planktonia ja krilliä. Ne avaavat suunsa löydettyään parven saaliseläimiä ja voivat ottaa suuhunsa jopa 100 tonnia merivettä kerralla. Sitten suu sulkeutuu, merivesi siivilöityy ulos hetuloiden läpi ja saalis jää suuhun.

Tiu Similä

valastutkija

Hyvin varhaiset nimet ehkä jotenkin kuvasivat nimen kantajaa.­

Millaisia nimiä luolamiehillä oli?

Heili Elo, 8

Ihmiset ovat antaneet nimiä henkilöille ja paikoille toden­näköisesti niin kauan kuin on opittu käyttämään kieltä eli ainakin satatuhatta vuotta. Varhaisista nimistä ei kuitenkaan tiedetä kovin paljon.

Ilmeisesti tuhansia vuosia sitten on kuitenkin käytetty nimiä, joiden sisältö oli puhujilleen hyvin ymmärrettävä. Esimerkiksi omilla esivanhemmillamme oli Hyvänneuvon, Toivon ja Kaukomielen kaltaisia nimiä. Sellaiset ovat usein ilmentäneet lapselle toivottuja ominaisuuksia.

Joskus nimiä on voitu antaa sen perusteella, että ne ovat kuvanneet yksilöä. Muun muassa ulkonäkö, luonne, asema perheessä tai syntymähetki on ollut ratkaiseva.

Afrikassa lapsi on voinut saada nimen viikonpäivän mukaan, jolloin hän on syntynyt. Hyvin tavallista on myös ollut, että lapselle on valittu nimi sukulaisten kuten isovanhemman mukaan.

Yleensä ihmiselle riitti yksi nimi, ja sen rinnalla saattoi olla ­lisänimi. Käytössä olevien nimien määrä oli paljon nykyistä vähäisempi. Eri sukupuolten nimet ovat usein eronneet toisistaan, mutta eivät aina.

Tavallista on ollut myös, että nimi on voinut muuttua elämän varrella. Kun rooli yhteisössä on vaihtunut esimerkiksi aikuistumisen myötä, on nimikin saattanut muuttua.

Terhi Ainiala

nimistöntutkija

Helsingin yliopisto

Lähetä kysymys, kysyjän koko nimi ja ikä osoitteeseen hs.tiede@hs.fi. Palstaa toimittavat Touko Kauppinen ja Juha Merimaa.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat