Tutkijat selvittivät, miten muuttolinnut valitsevat reittinsä Eurooppaan – Punavarpuset viivyttelevät tai kirivät vauhtia sään mukaan - Tiede | HS.fi

Tutkijat selvittivät, miten muuttolinnut valitsevat reittinsä Eurooppaan – Punavarpuset viivyttelevät tai kirivät vauhtia sään mukaan

Itään muuttavien lintujen matkalle osuu niin autiomaita, suuria vesiä kuin vuoristojakin.

Punavarpusen matkan salaisuuksia on selvitetty eurooppalaisessa tutkimushankkeessa.­

5.5. 2:00 | Päivitetty 5.5. 6:59

Toukokuussa tarkkakorvainen ulkoilija voi kuulla pensaikosta laulun, jonka rytmi kuulostaa siltä kuin laulaja sanoisi englanniksi ”nice to meet you”.

Punavarpunen on saapunut pesimäalueilleen. Pieni lintu tulee tänne kesäksi kaukaa idästä, mutta sen muuttomatkan vaiheet ovat olleet pitkälti hämärän peitossa.

Nyt punavarpusen matkan salaisuuksia on selvitetty eurooppalaisessa tutkimushankkeessa.

Tutkijat asensivat suomalaisille, ruotsalaisille, saksalaisille, tšekkiläisille ja bulgarialaisille punavarpusille geologgereita eli pikkuruisia selkäreppuja, joihin tallentuu tietoa lintujen kulkemasta matkasta.

He myös mallinsivat matemaattisesti muuttoväylien tuulioloja ja linnuille tärkeitä asioita, kuten kasvillisuutta, ruokaa ja vettä.

Enemmistö Euroopassa pesivistä pitkän matkan muuttolinnuista muuttaa talveksi etelään eli Afrikkaan. Osa matkaa itään, Intian niemimaalle. Punavarpunen on yksi näistä lajeista.

Punavarpusen pesimis- ja ­talvehtimisalueiden välillä lainehtivat muun muassa Kaspianmeri ja Mustameri.

On aavikoita, kuten Dasht-e Lut Iranissa, Karakum Turkmenistanissa ja Thar Intian ja Pakistanin rajalla, sekä vuoristoja, kuten Kaukasus, Itä-Turkista Iraniin ulottuvat Zagrosvuoret, Elburs Iranissa ja Hindukuš Himalajalla.

Linnut lähtevät harvoin ylittämään tällaisia alueita suoraan.

Muuttoreitit kiertelevät korkeimpia vuoristoja, kuivimpia autiomaita ja laajimpia vesialueita. Siksi matkan varrelle syntyy pullonkauloja, joissa suuri määrä lintuja ahtautuu samaan kapeaan uomaan välttääkseen hankalien alueiden ylityksiä.

Tällaisia paikkoja on esimerkiksi vesialueiden kannaksilla ja kapeissa salmissa. Afrikkaan muuttavien lintujen reitillä yksi merkittävä pullonkaula muodostuu Gibraltarinsalmeen.

 Linnuilla on monenlaisia keinoja vaikuttaa saapumisaikaansa.

Matkasuunnitelmaa eivät kuitenkaan ohjaa pelkästään maaston muodot, vaan lintuja vetävät tietyille reiteille myös ruoka, sopiva ympäristö, levähdyspaikat ja tuulet.

Euroopan punavarpusetkaan eivät huristele idän ja lännen väliä suorinta tietä vaan tekevät matkan varrella monenlaisia valintoja.

Ilmasto vaikuttaa siihen, miten ja milloin linnut muuttavat. Ilmastonmuutos on aikaistanut keväitä selvästi, ja samalla monien lintujen muutto on aikaistunut.

Linnuilla on monenlaisia keinoja vaikuttaa saapumisaikaansa. Jotkin lajit lähtevät liikkeelle aikaisemmin kuin ennen, toiset tunnustelevat tilannetta matkalla ja viipyilevät reissussa olosuhteiden mukaan.

Osa tulee hyvissä ajoin kärkkymään lähemmäs pesimäaluetta ja rynnistää perille nopeasti heti kun sää sallii.

Punavarpusen selkään asennettu geologgeri kerää tietoa muuttoreitistä.­

Osa lajeista ei kuitenkaan pysty sopeuttamaan muuttokäyttäytymistään sopimaan uusiin oloihin yhtä hyvin kuin toiset.

Pitkän matkan muuttajat ja ­Euroopassa talvehtivat lyhyen matkan muuttajat ovat keskenään hyvin erilaisissa asemissa. Euroopan sisällä muuttavat linnut pystyvät paremmin arvioimaan pesimäalueen kulloisiakin sääoloja talvehtimisalueiden sääolojen perusteella.

Pitkän matkan muuttajien on paljon vaikeampaa ajoittaa saapumistaan sopivaan aikaan.

Koska talvehtimis- ja pesimisalueet sijaitsevat kaukana toisistaan, on lähtöalueelta käsin hankalaa tietää kohdealueen tilannetta. Silti pitkän matkan muuttajatkin voivat viilata keväistä saapumistaan viivyttelemällä tai kirimällä vauhtia matkalla.

Myös punavarpunen on Hangon lintuaseman muuttolintuaineistojen perusteella aikaistanut kevätmuuttoaan jonkin verran. Punavarpuset saapuvat nykyisin Hangon lintuasemalle keskimäärin viisi päivää aikaisemmin kuin neljäkymmentä vuotta sitten.

Kaikki tuoreen tutkimuksen loggereilla varustetut linnut muuttivat Intiaan ja Pakistaniin. Suomalaiset linnut jäivät talvehtimaan alueen pohjoisosaan.

Osa linnuista taittoi matkansa hurjan nopeasti, toiset taas eivät pitäneet minkäänlaista kiirettä. Lintujen matka-aika vaihteli syysmuutossa 10 ja 70 päivän välillä, kevätmuutossa 22 ja 56 päivän välillä.

Keväällä kiireisimmät aloittivat matkansa jo maaliskuun lopulla ja viimeisimmätkin viivyttelijät lähtivät liikkeelle huhtikuun aikana.

Varhaisimmat lähtijät olivat etelämpänä Euroopassa pesiviä yksilöitä, joiden pesimäalueella kevätkin on aikaisemmassa kuin pohjoisessa pesivien sukulaisten kotimaisemissa.

 Punavarpusilla vaikuttaa olevan eri vuodenaikoina erilainen muuttostrategia.

Kaikki Euroopan punavarpuset eivät suinkaan kulkeneet yhtä matkaa idästä länteen.

Bulgarian linnut muuttivat syksyllä Kaspian- ja Mustanmeren eteläpuolelta. Muut punavarpuset puolestaan matkasivat kaukaa näiden vesialueiden pohjoispuolelta.

Keväällä Suomen ja Ruotsin lintujen reitti kulki jälleen Kas­pianmeren pohjoispuolelta, mutta selvästi etelämpää ja suora­viivaisemmin kuin syksyllä, lähes rantaa viistäen. Myöskään etelämpänä Euroopassa pesivien lintujen kevätreitti ei ollut sama kuin syksyllä.

Syksyllä tuulet ovat suotuisia laajalla rintamalla. Kasvillisuuden, ruoan ja suojan kannalta hyvät alueet ovat kuitenkin selvästi jakautuneet kahtia pohjoiseen ja eteläiseen vaihtoehtoon.

Linnut tekivätkin syksyllä valinnan jälkimmäisillä perusteilla. Pohjoisempana pesivät linnut matkasivat resurssien perässä pohjoista reittiä ja eteläiset Bulgarian linnut eteläistä reittiä. Keskeltä ei mennyt yksikään.

Keväällä linnut näyttivät puolestaan suosivan reittejä, joilla oli parhaat tuuliolot, ja ne lensivät tuulten avustamina suorempaa linjaa kuin syksyllä.

Punavarpusilla vaikuttaa siis olevan eri vuodenaikoina erilainen muuttostrategia: syksyllä mennään energian saanti edellä ja keväällä arvostetaan tuulten tuomaa nopeutta.

 Kukaan ei tiedä, miksi punavarpusten onni kääntyi.

Punavarpusilla meni vielä 1900-luvun alkupuoliskolla hyvin. Ne laajensivat elinaluettaan Euroopassa ja asuttivat uusia ­alueita maanosan keski- ja pohjoisosissa.

Euroopan punavarpuskanta runsastui vielä joitakin kymmeniä vuosia sitten, mutta sitten ne alkoivat hiljalleen vähetä. ­Nykyisin laji on Suomessa luokiteltu uhanalaisuudeltaan silmälläpidettäväksi.

Kukaan ei tiedä, miksi punavarpusten onni kääntyi ja mistä alamäki alkoi. Syitä voi löytyä niin pesimäalueilta, talvehti­misalueilta kuin matkan varrel­takin.

Vaikka punavarpusten pesimäalueet muuttuivat, talveksi linnut matkasivat silti vanhoille tutuille alueille Intian niemimaalle.

Geologgereilla kerätystä aineistosta paljastuu kiinnostava yksityiskohta tšekkiläisten punavarpusten matkasta. Tšekkiläiset linnut tekivät matkallaan reippaan mutkan ilman selkeää syytä ja yhtyivät samalle reitille pohjoisempana pesivien lajitovereiden kanssa.

Punavarpuset asuttivat Tšekin vasta melko myöhäisessä vaiheessa, 1960- ja 1970-luvuilla. Euroopan punavarpuset ovat mahdollisesti kahta eri alku­perää: Bulgariassa pesivät linnut ovat kenties peräisin Turkista ja pohjoisempana pesivät puolestaan venäläistä kantaa.

Tšekkiläiset linnut ovat siis mahdollisesti lähtöisin Venäjältä, populaatiosta, joka on tottunut muuttamaan pohjoisia reittejä pitkin.

Tšekin punavarpuset eivät ­ehkä ole lyhyen historiansa aikana ehtineet muokata muuttokäyttäytymistään optimaaliseksi vaan pyrkivät edelleen perinteiselle, esivanhempiensa käyttämälle reitille.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat