Tutkimus: Torjunta-aineista on tullut entistä myrkyllisempiä - Tiede | HS.fi

Tutkimus: Torjunta-aineista on tullut entistä myrkyllisempiä

Kasveihin ja selkärangattomiin kohdistuva kokonaistoksisuus on kaksinkertaistunut 20 vuodessa.

Torjunta-aineiden ruiskutusta Wye Millsissä Yhdysvaltain Marylandin osavaltiossa.

6.5. 2:00 | Päivitetty 6.5. 11:10

Ovatko torjunta-aineita koskevat huolenaiheet lievenemässä?

Näin voisi päätellä Yhdysvaltain tilastoista, joiden mukaan torjunta-aineiden käyttö on vähentynyt huomattavasti parinkymmenen viime vuoden aikana. Esimerkiksi pelloille levitettyjen hyönteismyrkkyjen kokonaismäärä on vähentynyt 40 prosenttia.

Tilastot antavat kuitenkin harhaanjohtavan kuvan, osoittaa tuore saksalaistutkimus. Torjunta-aineiden käyttöä tilastoidaan sen mukaan, kuinka monta kiloa niitä on käytetty hehtaaria tai vuotta kohden.

Kilomäärät ovat vähentyneet siksi, että torjunta-aineet ovat muuttuneet entistä myrkyllisemmiksi. Kun aiemmin viljelijä tarvitsi organofosfaattieja tai karbamaatteja hehtaaria kohden monta kiloa, uusia torjunta-aineita tarvitaan samaa alaa kohden parhaimmillaan kuusi grammaa.

 Haittavaikutukset luonnolle ovat entistä suuremmat.

Science-tiedelehden julkaisemassa tutkimuksessa Koblenzin yliopiston tutkijat ovat selvittäneet, millä tavalla uudet torjunta-aineet vaikuttavat ympäristön myrkkykuormaan. Tulokset osoittavat, että vaikka ympäristöön kylvettäviä kiloja on vähemmän, haittavaikutukset luonnolle ovat entistä suuremmat.

Itä-Suomen yliopiston maatalouseläintieteen professori Heikki Hokkanen on tutustunut tutkimukseen ja pitää sitä tärkeänä keskustelunavauksena.

”Torjunta-aineet ovat merkittävin laaja-alaisesti, säännöllisesti ja tarkoituksella ympäristöön levitettävä tuote, jonka ainoa tarkoitus on tappaa tai säädellä eläviä eliöitä.”

Professori Ralf Schulzin johtamassa Koblenzin yliopiston tutkimuksessa hyödynnettiin tietoja maanviljelijöiden ilmoittamista torjunta-aineista ja niiden määristä vuosina 1992–2016 Yhdysvalloissa.

Kun tietoja torjunta-aineiden volyymeista verrattiin viranomaisten asettamiin turvarajoihin, kullekin torjunta-aineelle saatiin laskettua kokonaistoksisuus. Kaikkiaan analyysissa oli mukana 381 torjunta-ainetta.

Hyvät uutiset ovat, että organofosfaattien ja karbamaattien korvautuminen uusilla torjunta-aineilla on vähentänyt lintuihin ja nisäkkäisiin kohdistuvaa kokonaistoksisuutta.

Siihen hyvät uutiset kuitenkin jäävät. Kasveihin ja selkärangattomiin kohdistuva kokonaistoksisuus on kaksinkertaistunut kahdessakymmenessä vuodessa.

Vesistöissä eläviä selkärangattomia, kuten eläinplanktonia ja hyönteistoukkia, uhkaavat erityisesti pyretroidit. Maalla eläviä selkärangattomia, esimerkiksi pölyttäjiä, uhkaavat puolestaan neonikotinoidit.

Koska kyseessä ovat ravintoketjujen avainlajit, niiden hupeneminen tuntuu ylempänä ravintoketjussa. Esimerkiksi hyönteissyöjälintujen on vaikea löytää ravintoa hyönteispopulaatioiden romahtaessa.

Galienissa Michiganin osavaltiossa Yhdysvalloissa viljellään muuntogeenistä soijapapua ja maissia.

Rikkaruohomyrkky glyfosaatti ja tuhohyönteisille geneettisesti vastustuskykyiseksi muokattu maissi esiteltiin aikoinaan innovaatioina, joiden piti vähentää torjunta-aineiden tarvetta.

Saksalaistutkimuksen tulokset viittaavat kuitenkin siihen, että ne eivät enää toimi.

Aineisto osoittaa, että kasveihin kohdistuva torjunta-aineiden kokonaistoksisuus alkoi kasvaa vuoden 2004 tienoilla. Tämän otaksutaan johtuvan siitä, että tuolloin pelloille alkoi ilmestyä yhä enemmän glyfosaatille vastustuskykyisiä rikkakasveja.

Maanviljelijät koettavat päästä niistä eroon ruiskuttamalla päälle muita rikkaruohomyrkkyjä. Ne kulkeutuvat myös lähialueiden pientareille ja niityille ja aiheuttavat siellä tuhoa.

Kun luonnonkasvit kuolevat, niillä elävät hyönteiset katoavat, ja se taas näkyy lintupopulaatioissa.

Varsinainen yllätys koskee kuitenkin muuntogeenistä maissia.

Yhdysvaltain lukujen perusteella muuntogeenisen maissin viljelyksillä käytetään tätä nykyä aivan yhtä paljon torjunta-aineita kuin tavallisillakin maissiviljelmillä. Syy muuntogeenisen maissin myrkytyksiin ei selviä aineistosta.

 Torjunta-aineiden tilastointi EU:ssa on sekavaa.

Vastaavan kattavan tutkimuksen tekeminen Euroopan unionissa on mahdotonta, koska torjunta-aineiden tilastointi on unionissa sekavaa.

EU:n lainsäädäntö edellyttää, että maanviljelijät pitävät kirjaa torjunta-aineiden käytöstä, mutta jäsenmaiden on raportoitava torjunta-aineista vain viiden vuoden välein.

Kun kukin jäsenmaa saa vapaasti valita, missä vaiheessa viiden vuoden aikajanaa se tietonsa lähettää ja mitä tuotantokasvia tiedot kulloinkin koskevat, yhteneväisten tilastojen pito on erittäin hankalaa.

Kun tietoja koetettiin viimeksi vuonna 2015 koota yhteen, niitä ei saatu mitenkään vertailukelpoisiksi.

Kansalaisjärjestöt ovat arvostelleet EU:n torjunta-ainevalvontaa huomauttamalla, että 60 miljardin maataloustukiaisia vastaan veronmaksajien luulisi saavan asianmukaista tietoa unionissa käytetyistä torjunta-aineista.

On myös kysytty, miten EU aikoo päästä biodiversiteettistrategiansa tavoitteisiin, jos se ei ole tietoinen alueellaan käytetyistä torjunta-aineista.

Saksassa tutkijat ovat kokeilleet munakiilukaisten levittämistä pellolle lennokkien avulla. Munakiilukaisia voidaan käyttää biologisessa tuholaistorjunnassa, kun torjunta-aineiden käyttöä pyritään vähentämään.

EU:n torjunta-ainevalvonnassa on ongelmia myös sen toisessa päässä eli haittavaikutusten arvioinnissa.

EU:n lupajärjestelmää pidetään tiukkana, ja unioni esimerkiksi kielsi neonikotinoidien ulkokäytön vuonna 2018. Valvonta on silti puutteellista, ja neonikotinoiditkin vain korvattiin toisilla samankaltaisilla aineilla.

Ongelmat alkavat itse asiassa jo turvarajoista. Vuonna 2013 julkaistussa tutkimuksessa havaittiin, että torjunta-aineet vähensivät vesistöjen hyönteisdiversiteettiä noin 30 prosenttia jo pitoisuuksilla, jotka pysyivät EU:n turvarajojen sisällä.

Tästä vain kymmenesosankin olevat pitoisuudet vähensivät hyönteisdiversiteettiä noin 12 prosenttia.

Turvarajojen ylityksiä ei hieman yllättäen juuri valvota EU:ssa eikä oikein muuallakaan maailmassa.

 Torjunta-aineiden yhteisvaikutuksista ei tiedetä vielä tarpeeksi.

Koblenzin yliopiston tutkijat ovat keränneet ylityksistä tietoja yksittäisistä vesistöjä koskevista tutkimuksista. He havaitsivat, että turvarajojen ylityksiä oli raportoitu noin 40 prosentissa analyysiin otetuista tutkimuksista.

Vesistöissä ylitykset olivat pahimmillaan yli 100 000-kertaisia ja sedimenttitutkimuksissa yli 30 000-kertaisia.

Hokkanen kysyykin, mitä hyötyä haittavaikutusten nykymuotoisesta arvioinnista on, jos todellisuus kentällä on kaukana siitä, mihin lupajärjestelmällä pyritään.

”Lupajärjestelmä nykymuodossaan tuudittaa päättäjät väärään turvallisuudentunteeseen eikä estä vakavia seurauksia ympäristön ja ihmisten terveydelle.”

Torjunta-aineiden yhteisvaikutuksista ei myöskään tiedetä vielä tarpeeksi. Kun hyönteiset hakevat luonnossa ravintoa, ne eivät useinkaan altistu vain yhdelle torjunta-aineelle vaan usealle.

 Jos torjunta-aineita päätyy pelloille, ne päätyvät sieltä kuluttajien lautasille.

Hyvä esimerkki tästä on yhdysvaltalaisen Purduen yliopiston tutkimus vuodelta 2016. Siinä mitattiin torjunta-aineita mehiläisten keräämästä siitepölystä. Siitepölyn analyysi paljasti, että mehiläiset olivat vierailleet pääosin luonnonkukilla. Tästä huolimatta siitepölystä tunnistettiin 31 erilaista torjunta-ainetta.

Erilaisia neonikotinoideja tunnistettiin kuusi, pyretroideja viisi ja organofosfaatteja kolme. Loput olivat muita hyönteismyrkkyjä sekä sieni- ja rikkaruohomyrkkyjä.

Tutkimus herättää kysymyksen, miten informatiivisia yksittäisten torjunta-aineiden haitta-arviot ovat, kun käytännössä hyönteiset jatkuvasti altistuvat erilaisten torjunta-aineiden sekoituksille.

Vanhojen torjunta-aineiden korvautuminen uusilla ei tarkoita, että vanhat olisivat poistuneet kokonaan käytöstä. Esimerkiksi ihmisille ja linnuille haitallisten organofosfaattien käyttö on ainoastaan vähentynyt, ei loppunut.

Markkinoilla on edelleen lukuisia kauppanimiä. Jonkin torjunta-aineen kieltäminen ei myöskään tarkoita, ettei sille voisi edelleen altistua. Viime vuonna Europol ilmoitti takavarikoineensa yli 1 300 tonnia EU:hun salakuljetettuja laittomia torjunta-aineita.

Jos näitä torjunta-aineita päätyy pelloille, ne päätyvät sieltä kuluttajien lautasille.

Kauppa kulkee toisinkin päin: EU:sta viedään vuosittain kymmeniätuhansia tonneja unionissa kiellettyjä torjunta-aineita muualle maailmaan. Vuonna 2018 EU:sta vietiin 41:tä unionin alueella kiellettyä torjunta-ainetta esimerkiksi Yhdysvaltoihin, Brasiliaan ja Ukrainaan. Ykköstuote on parakvatti, jonka tiedetään altistavan Parkinsonin taudille ja joka on kielletty Suomessa jo vuonna 1985.

Monet vientikohdemaista tuovat ruokaa EU:hun. Kielletyt torjunta-aineet voivat näin palautua kiertotietä eurooppalaistenkin ruokapöytiin.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat