Tutkimus: hait aistivat maapallon magneettikentän – eräs valkohai ui 11 000 kilometriä lähes luotisuoraan Afrikasta Australiaan - Tiede | HS.fi

Tutkimus: hait aistivat maapallon magneettikentän – eräs valkohai ui 11 000 kilometriä lähes luotisuoraan Afrikasta Australiaan

Haiden on uskottu suunnistavan maapallon magneettikentän avulla. Nyt asia on viimein todistettu.

Nuijahai ui akvaariossa. Lajin yksilöt aistivat magneettikentän altaassa järjestetyssä kokeessa.

18.5. 2:00 | Päivitetty 18.5. 6:28

Vuonna 2005 haitutkijat tekivät ennennäkemättömän havainnon: hai näytti suunnistavan maapallon magneettikentän avulla.

Se selvisi, kun tutkijat kiinnittivät seurantalaitteen nuoreen valkohaihin Etelä-Afrikan rannikolla ja seurasivat, mihin hai päättää uiskennella.

Yllätys oli melkoinen, kun Nicoleksi nimetty hai lähti painamaan luotisuoraan kohti Australiaa. Runsaassa kolmessa kuukaudessa se oli uinut yli 11 000 kilometriä.

Tutkijat otaksuivat aluksi hain suunnistavan auringon perusteella.

Havainto oli uusi kahdestakin syystä. Ensinnäkään valkohaiden ei tuolloin ajateltu uivan moisia matkoja mantereelta toiselle.

Toisekseen nousi kysymys, miten kummassa hai pystyi suunnistamaan niin tarkasti. Se ui koko matkan lähes suoraa linjaa. Kaiken huipuksi se ui puolen vuoden päästä vielä takaisin Etelä-Afrikkaan.

Valkohai on vahva uimari ja mestarisuunnistaja. Tämä yksilö kuvattiin Etelä-Afrikan vesillä.

Tutkijat otaksuivat aluksi hain suunnistavan auringon perusteella. Yli puolet ajasta se ui lähellä pintaa. Kuitenkin se usein myös sukelsi jopa kilometrin syvyyksiin, minne ei päivä paista.

Voisiko hai jotenkin aistia Maan magneettikentän?

Hailla on uskottu olevan magneettiaisti, mutta asiaa ei ole onnistuttu tutkimaan.

Amerikkalaistutkijat todistavat nyt Current Biology -tiedelehdessä julkaistussa tutkimuksessaan, että hait tosiaan suunnistavat magneettikentän mukaan.

”Tätä kysymystä on ihmetelty 50 vuotta, sillä haita on vaikea tutkia”, sanoo tutkimusta johtanut Floridan osavaltionyliopiston ekologi Bryan Keller tiedotteessa.

Keller hoksasi, että tutkimuksen voisi toteuttaa järkevästi pienikokoisemmilla hailajeilla.

Lapiopäiset nuijahait kuuluvat ovat vasarahaiden heimo pienimpiä edustajia. Ne kasvavat vähän yli metrin pituisiksi ja painavat kymmenisen kiloa.

Ryhmä pyydysti Floridan edustalta 20 nuijahaita ja rakensi niille ison vesialtaan. Tutkijat johdottivat altaan kuparilangalla niin, että he saattoivat luoda tarkasti tietynlaisia magneettikenttiä.

Nuijahaiden on aiemmin havaittu tekevän satojen kilometrien muuttomatkoja merellä, joten ne olivat myös siksi otollinen tutkimuskohde.

Ryhmä laittoi yhden hain vuorollaan altaaseen ja altisti sen sattumanvaraisesti kolmelle erilaiselle magneettikentälle.

Yksi kenttä vastasi magneettisia oloja haiden kotipaikassa, ja kaksi muuta jäljittelivät oloja joko 600 kilometriä pohjoiseen tai etelään sieltä, missä hait elivät.

Kyky suunnistaa magneettikenttien avulla on luultavasti osittain opittua.

Tulos oli selvä. Kotoisessa magneettikentässä hait uiskentelivat vailla erityistä päämäärää.

Mutta kun kenttä käännettiin sellaiseksi, että hait luulivat olevansa 600 kilometriä etelässä, ne alkoivat uida päin altaan pohjoisreunaa. Ne siis ilman muuta aistivat magneettikentän muutoksen ja pyrkivät kotiin.

”Nuijahait palaavat joka vuosi samoille jokisuistoille. Tämä osoittaa, että ne tietävät, missä koti on, ja että ne osaavat suunnistaa sinne hyvinkin kaukaa”, Keller sanoo.

Toinen kiintoisa havainto oli, että vaikka eteläinen magneettikenttä vaikutti hyvin vahvasti, niin hait eivät osanneetkaan tulkita lainkaan pohjoista magneettikenttää.

Siis kun altaaseen luotu kenttä vastasi magneettikenttää 600 kilometriä pohjoiseen haiden kotoa, ne eivät näyttäneet reagoivan.

Kellerin mukaan tämä johtuu siitä, että nuijahait eivät yleensä ui kotoaan kauas pohjoiseen. Ne eivät siis tunnistaneet pohjoista magneettikenttää, koska ne eivät ikinä ole olleet siellä.

Hain kyky suunnistaa magneettikenttien avulla on siis luultavasti osittain opittua.

”On mahtavaa, että tämä magneettikenttäkoe tehtiin viimein hailla”, iloitsee saksalainen biofyysikko Michael Winklhofer Science-tiedelehdessä. Winklhofer on tutkinut eri eläinten magneettiaistia pitkään. Tässä tutkimuksessa hän ei ollut mukana.

Monet eläimet aistivat Maan heikon magneettikentän ja suunnistavat sen avulla, kuten esimerkiksi kirjekyyhkyt.

Kyyhkyjä on käytetty viestinviejinä, koska ne osaavat takaisin kotiinsa.

Ankeriaiden hurja tuhansien kilometrien kutuvaellus Sargassomerelle on mahdollinen luultavasti juuri magneettiaistin ansiosta. Lepakotkin hyödyntävät magneettikenttää pidemmillä lennoilla.

Lue lisää: Tutkimus: Koiralla on magneettiaisti, jonka avulla se löytää omistajansa luo vieraassakin paikassa.

Vuosikymmenten etsimisen jälkeen ei kuitenkaan vielä ole löydetty tätä magneettiaistielintä tai ylipäänsä biologista mekanismia aistin takana.

Aisti voisi perustua soluissa oleviin rautapitoisiin magnetiittihiukkasiin.

Hailla on kyllä sähköelin: niiden kuonossa on niin kutsuttuja Lorenzinin avartumia, joilla hait aistivat saaliinsa tuottamia muutoksia sähkökentässä.

Muilla eläimillä tällaista ei kuitenkaan ole, ja silti ne aistivat magneettikenttiä.

On ajateltu, että aisti voisi perustua soluissa oleviin rautapitoisiin magnetiittihiukkasiin, tai sitten silmissä olevaan kryptokromi-nimiseen proteiiniin.

Tämä proteiini on herkkä siniselle valolle ja voisi reagoida magneettikentän muutoksiin erään kvanttimekaanisen ilmiön kautta. Proteiinia on tutkittu esimerkiksi muuttolintujen, punarintojen, silmistä.

Ihminen tuskin aistii maapallon magneettikenttää, mutta tätäkin yritetään tutkia. Toistaiseksi näyttö on ollut laihaa.

Lue lisää: Pääsky liitää lepäämättä.

Lopuksi kotitehtävä koiranomistajille. Koirat aistivat magneettikentän ja tutkimuksissa on havaittu, että koirat tekevät usein tarpeensa mieluiten niin, että niiden vartalo on pohjois-etelä -suunnassa. Entäpä sinun koirasi?

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat