Miljardien kaskaiden odotetaan nousevan maan alta Yhdysvalloissa, koska 17 vuotta on taas kulunut - Tiede | HS.fi

Miljardien kaskaiden odotetaan nousevan maan alta Yhdysvalloissa, koska 17 vuotta on taas kulunut

Laulukaskaat valtaavat touko–kesäkuussa kadut, pihat ja nurmikot Yhdysvaltain itäisissä osavaltiossa. Mysteeri kuitenkin on, miksi nämä kaskastoukat ilmestyvät 17 vuoden välein.

Laulukaskaan elämänkaari on hyönteiselle todella pitkä.

13.5. 2:00 | Päivitetty 13.5. 6:26

Kaskaiden paluu on edessä. Niiden pitäisi tulla taas touko–kesäkuussa. Viime kerrasta on nimittäin jo 17 vuotta.

Niillä on isot punaiset silmät ja mustanpuhuva, yli nelisenttinen ruumis. Kuin kauhuelokuvista. Ne ovat hieman pelottavia, mutta ihmiselle vaarattomia.

Hämmentävää on enemmänkin se, että kaskaita on niin paljon. Miljardeja, ei vaan satoja miljardeja.

Tämä kaskaiden yksi laji (Magicicada septendecim) heräsi eloisaksi ja sirittämään viimeksi keväällä 2004, lähinnä Yhdysvaltain itäisissä osavaltioissa.

Niitä oli kaikkialla, varsinkin puissa, mutta myös autojen konepelleillä, verannoilla ja lemmikkien turkeissa. Paikoin oli vaikea astua jalkakäytävälle tai nurmikolle, jos halusi, ettei jalan alla narsku kaskas.

Nyt 2021 edessä on sama harvinainen näky. Kaskaiden elämä noudattaa omituista, pitkää 17 vuoden kiertoa.

Hyönteistutkijat jakavat kaskaat kahteentoista eri ”vuosiluokkaan”. Numerointi on tehty sen mukaan, missä ja milloin kaskaat esiintyvät elinkierrossaan.

Kierrossa on useita vaiheita, mutta kaskaan elämän loppu maan päällä on näyttävin, paritteluineen ja sirityksineen.

Tunnetuin kaskaiden luokka on nimeltään Brood X, lauma kymppi. Sen voima tuntuu ja näkyy touko–kesäkuussa noin 35 miljoonan amerikkalaisen arjessa.

Näin arvioi kaskaiden tutkija Gene Kritsky CNN-kanavalle. Laulukaskaita on pahimmillaan jopa 1,5 miljoonaa yhtä jalkapallokenttää kohti.

Hyönteisten vyöry sekoittaa arkea Yhdysvaltain osavaltioissa idässä, varsinkin Virginiassa. Mutta näky on tuttu myös 14 muussa osavaltiossa.

Laulukaskas Magicicada septendecim tuskin siis jää huomaamatta. Siihen on myös hyvin äänekäs syy. Paitsi että kaskaita on liian paljon, pitävät ne kuorossa helvetillistä meteliä.

On kuin kymmeniä sirkkeleitä olisi kytketty vierekkäin. Ääni tulee koiraskaskaan kutsuäänestä. Se laulaa naarasta paritteluun.

Koiraiden takaruumiissa on äänielimet, joita sanotaan tymbaaleiksi. Ne ovat kalvorakenteita. Tymbaali tuottaa naksahtavan äänen, kun koiras taivuttaa sitä lihaksillaan.

Kun lihas rentoutuu, tymbaali palaa perusasentoonsa. Se naksahtaa taas. Ääntä värisyttää lisää takaruumiin ilmapussi.

Siitä syntyy sirinää, joka voi ison kuoron esittämänä kohota jopa sataan desibeliin. Näin on mitattu. Melu vertautuu siis siihen, että suihkukone lentäisi pään yllä. Toinen suosittu vertaus on moottoroidun ruohonleikkurin ääni.

Tämä ääni ei ole sitä hempeää laulukaskaan siritystä, jonka moni muistaa taustaäänenä villin lännen elokuvista. Kohtaus on tehty yleensä iltanuotiolta tai verannalta.

Kaskaiden harvoin toistuvia polvia on seurattu pitkään, säännöllisesti jo vuodesta 1715.

Silloin kaskaiden massaesiintymiä pidettiin raamatullisena vitsauksena. Niitä pidettiin kuin heinäsirkkojen laumoina. Lajit eivät ole toisilleen sukua. Ulkonäkö pettää.

Kaskaiden määrä saavuttaa toki raamatulliset mittasuhteet, mutta ihmisille tai viljasadoille ne eivät ole vaaraksi. Kasveille ehkä hiukan.

Pian nähtävä Brood X ei myöskään ole myrkyllinen. Päinvastoin. Kaskaiden 3 000 eri lajia kelpaavat monissa maissa proteiinien lähteeksi. Ne ovat paistettuna monille jopa herkkua. Hurja ulkonäkö ei näemmä haittaa.

Kaskaat voivat jopa olla hyödyksi puutarhassa. Toukkavaiheessa kaskaat kaivavat koloja maaperään. Samalla ne ilmastavat multaa. Veden läpäisy paranee, kun se pääsee koloihin, joita nymfikaskaat jättivät taakseen, kun nousu mullan alta koittaa.

Lisäksi kaskas hylkää nymfin viimeisen kuoren puussa. Kuori putoaa ennen pitkää maahan, maatuu ja tuo eloperäistä ainesta maaperään.

Kesäkuun lopulla viimeistään siritykseen tulee helpotus. Seuraa kaskaiden joukkokuolema. Ne ovat jatkaneet sukua ja saavat mennä.

Kaskaan raatoja on pinoina kuin syksyn lehtisatoa. Lakaisukoneet imevät kaskaiden raatoja uumeniinsa.

Seuraava kaskaiden sukupolvi pysyttelee taas vuosia maan alla onkaloissaan. Ne käyvät siellä toukkana läpi samat vaiheet kuin edellinen polvi, aina vuoteen 2038.

Niin, miten ihmeessä ne taas tietävät sitten kohota maan päälle samaan aikaan? Ja miksi ihmeessä 17 vuoden välein? Se on tiettävästi pisin yhden hyönteisen elinkierto luonnossa.

Entomologit eli hyönteistutkijat selittävät ilmiötä.

Kun kaskaita tulee kerralla näin paljon, suojaa niiden valtava määrä saalistajilta.

Linnut esimerkiksi voivat napsia kaskaita mielin määrin, mutta lintuparvetkaan eivät voi millään napsia niitä kaikkia. Sama pätee sammakoihin ja muihin jyrsijöihin.

Aina jää eloon kaskaita, joille tarjoutuu tilaisuus paritella ja jatkaa sukua.

Jos piileskelee maan alla tietyn ajan, voi se myös olla keino välttää saalistajien tiettyjä sukupolvia. Monet lintulajit elävät 5–6 vuotta. Jos kaskaiden yksi laji on maan alla 17 vuotta, eivät yksi tai kaksi lintujen sukupolvea voi koskaan herkutella kaskaiden valtavilla määrillä.

Sama pätee muihin eläimiin, jotka saalistavat kaskaita, jos niitä vain eteen tulee. Saalistajien kannat voivatkin vähentyä paikallisesti niinä vuosina, kun kaskaat eivät esiinny.

Luku 17 on myös alkuluku eli sen voi jakaa vain ykkösellä ja itsellään. Kaskaslajeja kohoaa maan päälle myös toisen alkuluvun vuonna, nimittäin 13 vuoden välein. Ei tosin yhtä runsaana. Ovatko luvut sattumaa?

Kaskaat kasvavat aluksi eri tahtia. Tämän näkisi, jos kaivaisi tietyllä hetkellä maasta esiin kaskaiden nymfejä, siis kehittyvän hyönteisen toukkia.

Tutkija löytäisi nymfejä eri vaiheissa. Mutta ikävuoteen 16 mennessä kaikkien nymfien kasvu on tasaantunut. Jotenkin ne, jotka ovat kehittyneet nopeimmin, osaavat odottaa muita.

Näin hitaammin kehittyneet nymfit kasvavat eron umpeen. Tutkijat eivät vieläkään tiedä, miten.

Kun kaskaat ilmaantuvat alkuluvun vuosina, osuu massaesiintymä harvoin päällekkäin saalistajien populaation kanssa. Kaskaiden kannat osuvat niiden kanssa harvoin yksiin.

Jos kaskaat esiintyisivät massoittain joka kymmenes vuosi, ne olisivat alttiita saalistajille, joiden kierto olisi yksi, kaksi, viisi tai kymmenen vuotta.

Ja jos kaskaan kierto olisi esimerkiksi 12 vuotta, olisivat ne alttiita kannoille, joiden kierto on yksi, kolme, neljä tai 12 vuotta. Oudolle 17 vuoden jaksolle osuu saalistajan kanta harvemmin.

Tämä on lukujen magiaa, eivätkä kaikki hyönteisten tutkijat ole tulkinnasta yksimielisiä.

Vaikka kaskaat siis ehkä piileskelevät maan alla vältelläkseen vihollisia, on niillä niin mullassa kuin maan päällä seuranaan yksi vihollinen.

Sieni nimeltä Massospora porautuu kaskaaseen, sen peräpäähän. Hiljalleen se korvaa koko takapään. Kun sienen tartunnan saanut kaskas sitten lentää, levittää se myös sientä. Se ripottelee sienen itiöitä ympäriinsä kuin suolaa.

Laulukaskasta vaanii mullassa sieni, jossa on ehkä samoja ainesosia kuin joissakin hallusinogeeneissä. Se harhauttaa kaskaat lentämään yhä enemmän.

Sienessä on ehkä samoja ainesosia kuin joissakin hallusinogeeneissä. Se harhauttaa kaskaat lentämään yhä enemmän, ja näin sienen itiöt leviävät yhä paremmin.

Sieni saa urokset myös liikuttamaan siipiään tietyllä tapaa. Naaraille tämä siipien liike on signaali siitä, että ne ovat valmiita parittelemaan.

Sieni pitää aluksi kaskaat vilkkaina, vaikka niiden takapää on viety ja vallattu. Sen sijaan että naaraat parittelisivat uroksien kanssa, niihin tarttuukin sieni.

Sienestä seuraa lopulta kaskaan kuolema. Sienelle kaskaiden massaesiintymä on oiva keino levittäytyä. Mutta aina jää kaskaita, jotka onnistuvat parittelussa.

Brood X toteutuu ihmisen elämän aikana niin harvakseltaan, että harva tutkija uppoutuu vain sen tutkimiseen.

Uran aikana esiintymän pitäisi lisäksi osua tutkijalle oikeaan aikaan. Muuten ei voi tehdä vertailtavia sarjoja, jotka toistuvat vain 17 vuoden välein.

Niinpä monet hyönteistukijat tutkivat näitä brood 10:n kaskaita vain sivutyönä, kertoo verkkosivu LiveScience. Ja juuri siksi niitä ei vieläkään tunneta kunnolla.

Nyt keväällä ja alkukesästä on onneksi hyvä työrupeama. Seuraava olisikin sitten vasta keväällä 2038.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat