Apinoiden planeetta oli totta miljoonia vuosia sitten – Mioseeniajalla maapalloa kansoittivat useat apinalajit - Tiede | HS.fi

Apinoiden planeetta oli totta miljoonia vuosia sitten – Mioseeniajalla maapalloa kansoittivat useat apinalajit

Nykyihmiseen johtanut evoluutio alkoi 6–9 miljoonaa vuotta sitten, jolloin ihmisen edeltäjät erkanivat simpansseista.

Taiteilijan näkemys kadonneesta dryopithecus-apinasta, joka eli mioseenikaudella.

27.5. 2:00 | Päivitetty 27.5. 6:19

Lajinkehityksen teorian kehittäjän Charles Darwinin ajoista on ollut selvää, että ihmiset ja apinat ovat lähisukulaisia.

Mutta jo ennen lähisukulaisuuden varmistumista antiikin karthagolaiset merenkulkijat kuvailivat kohtaamiaan apinoita, todennäköisesti gorilloja, yksinkertaisiksi ihmisen kaltaisiksi kuvatuksiksi.

Ihmisen ja apinan suhde on ollut loputon pohdinnan aihe. Tarinoita ihmisen ja apinan suhteesta riittää Kiinan myyttisestä apinakuninkaasta Sun Wukongista aina uuden ajan Tarzaniin.

Tarinoista lähimpänä totuutta ihmisen ja apinan suhteesta ovat tavallaan Apinoiden planeetta -elokuvat tuoreen tutkimuksen perusteella. Maapallo on joskus ollut apinoiden hallitsema, tosin kaukaisessa menneisyydessä mioseenikaudella 10 miljoonaa vuotta sitten.

Tuoreen Sciencetiedelehdessä ilmestyneen tutkimuksen mukaan ihmiset ja isot ihmisapinat ovat harvalukuisia selviytyjiä valtavasta eri apinalajien mosaiikista, joka hallitsi aikoinaan planeettaa.

Yhteinen nimitys ihmisille ja ihmisapinoille on hominidit.

Aikaisemmin vallinneen näkemyksen mukaan afrikkalaiset apinat ovat niin sanottuja eläviä muinaisjäänteitä, jotka asuttavat yhä samoja elinympäristöjä kuin apinat aina.

Simpanssit ja simpansseista 6–9 miljoonaa vuotta sitten eriytyneet ihmislajit taas muodostivat tämän käsityksen mukaan uuden lajin alun, joka johti lopulta nykyihmiseen.

”Vain muutamaan elävään apinalajiin perustuva tarina ihmisen evoluutiosta on puutteellinen.”

Tämä käsitys on tuoreen tutkimuksen mukaan kuitenkin ristiriidassa useiden fossiililöytöjen kanssa.

“Elävät apinalajit ovat eriytyneitä jäännöksiä paljon laajemmasta joukosta, jossa oli nyt jo sukupuuttoon kuolleita apinalajeja”, kuvailee yksi tutkimuksen tekijöistä, Yhdysvaltain luonnonhistoriallisen museon apulaisprofessori Ashley Hammond.

”Kun punnitsemme kaikkia todisteita, eläviä ja fossiilisia apinoita ja homineita, on selvää, että vain muutamaan elävään apinalajiin perustuva tarina ihmisen evoluutiosta on puutteellinen”, Hammond sanoo.

Ihmisen alkujuuren selvittäminen on hankalaa, sillä pirstaleiset fossiililöydöt mioseeniajalta ovat paitsi varsin monipuolisia, myös tulkittavissa varsin monipuolisesti.

Siksi osa tutkijoista ei halua liittää mioseenikauden apinoita mukaan hominidien haarautumisen alkuhetkiin.

Osa tutkijoista taas on sitä mieltä, että ihmisen ja nykyihmisapinoiden yhteinen vanhempi löytyy juuri mioseenikaudelta.

Geenitutkimuksella voi todeta, että hominidit ovat lähisukulaisia, mutta eri lajien tarkka asema ihmisen evoluution sukupuussa on yhä varsin kiistelty.

Fossiililöydöt eivät ole ratkaisseet asiaa, sillä tarpeeksi kokonaisia gorillojen ja simpanssien linjan fossiileja ei ole löytynyt.

Yleisesti ollaan silti sitä mieltä, että joukko apinoita levisi Afrikasta Euraasiaan noin 14–16 miljoonaa vuotta sitten. Joukko jakautui orankien linjaan sekä eurooppalaisiin dryopith -suvun apinoihin.

Joidenkin tutkijoiden mielestä juuri nämä eurooppalaiset apinat palasivat Afrikkaan ja ovat hominidien esi-isiä. Toisten mielestä taas nämä muinaiset eurooppalaiset apinat olivat sukupuuttoon kuollut evoluution umpikuja.

Oli totuus mikä hyvänsä, yksi ihmisen ja apinoiden isoista eroista on se, että apinat ovat lajeina varsin erikoistuneita omaan elinympäristöönsä, kun ihmislajit ovat olleet enemmän yleispäteviä.

Tässä erossa saattaa tutkimuksen mukaan piillä se ajankohta, jolloin nykyiset hominidit erottuivat mioseeniajan apinalajeista. Myöhäisellä mioseeniajalla apinoiden elinympäristöt pirstaloituivat.

Se on voinut johtaa siihen, että nykyiset Afrikan apinat tyypillisesti kävelevät rystysiin nojaten, mutta nykyihmiset kahdella jalalla pystyssä.

Pystyssä kävely ehkä mahdollisti jo varhaisille ihmislajeille niin sanotun erikoistumisansan välttämisen.

Käsite viittaa siihen, että moni apinalaji pärjää vain tutussa elinympäristössä, johon laji on jumiutunut ruokavalion, tiedollisen kyvyn ja liikkumisen tavan takia.

Tutkimuksen mukaan tätä on kuitenkin hankala todentaa. Mioseeniajan apinoiden sekä simpanssin ja nykyihmisen yhteisen edeltäjä tavoista liikkua ei ole varmuutta.

Myöskään ei ole tietoa niistä valintapaineista, jotka johtivat simpanssien haaran kävelemään rystysten varassa ja ihmisen kahdella jalalla.

Tutkijat ovat varmoja, että vastaus piilee juuri mioseeniajan fossiileissa.

Uusi tutkimus jättää paljon tilaa epävarmuudelle. Tekijät korostavat fossiilien tulkinnan vaikeutta ja tutkijoiden erimielisyyttä esihistoriasta.

Tutkimuksen katsauksessa tutkijat peräänkuuluttavat myös sitä, että on erittäin tärkeää lakata antamasta niin sanotusti tähtirooleja jokaiselle uudelle fossiililöydölle lajinkehityksen teorioissa, joiden olettamuksia ei ole kunnolla testattu tai ei lainkaan.

Tutkijat korostavatkin sitä, että on ihmisen ja simpanssin kehityksen ja haaraantumisen selvittämiseksi on tärkeintä yrittää etsiä mioseenikauden apinoiden fossiileja sekä pyrkiä päättelemään jäänteiden olemuksesta apinoiden liikuntatapoja.

Vaikka ihmisen tarkka kehityskulku ei ole selvillä, tutkijat ovat varmoja, että vastaus piilee juuri mioseeniajan fossiileissa.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat