Voiko ihminen olla ajattelematta hetkeäkään? - Tiede | HS.fi

Voiko ihminen olla ajattelematta hetkeäkään?

Lasten tiedekysymyksissä pohditaan myös perinneleikkejä, eläinten sukupuolisuutta, kotien tuoksua sekä maailman ensimmäistä huvipuistoa.

Aivojen miljardit hermosolut viestivät toisilleen jatkuvasti.

11.6. 2:00

Pihla Kinnunen, 10

Ajatusten hallintaa voi jossain määrin opetella. Esimerkiksi monissa mietiskely- ja meditointimenetelmissä pyritään mieli tyhjentämään hetkeksi ajatuksista ja näin saavuttaa rentoutunut ja rauhallinen tila.

Joskus taas pystymme keskittymään johonkin kiinnostavaan asiaan kuten tietokonepeliin tai lukemiseen niin voimakkaasti, että jälkikäteen voi tuntua siltä, ettemme olisi sillä hetkellä ajatelleet mitään.

Todellisuudessa ajattelu ei kuitenkaan lopu. Ajatuksemme eivät vain ole aina tietoisia.

Aivot tekevät ei-tietoista ajattelua aina. Niiden miljardit hermosolut käsittelevät kaiken aikaa tietoa ja lähettävät toisilleen sähköisiä viestejä.

Näin tapahtuu nukkuessammekin. Silloin aivot käsittelevät esimerkiksi valveilla saamaamme tietoa.

On havaittu, että jos illalla on yrittänyt ratkaista tuloksetta jotain ongelmaa, vastaus saattaa aamulla herättyä putkahtaa saman tien mieleen. Aivot ovat jatkaneet ongelman ratkaisua yö­unenkin aikana, vaikka emme ole olleet siitä tietoisia.

Petri Paavilainen

psykologian yliopistonlehtori

Helsingin yliopisto

Kaikkia eläinyksilöitä ei pystytä nimeämään koiraiksi tai naaraiksi.

Voivatko eläimet olla muunsukupuolisia?

Kerttu Paara, 9

Muunsukupuolisuus on ih­misyksilön oma kokemus sukupuolestaan. Koska muilta eläimiltä ei voi kysyä niiden näkemyksiä, emme voi olla varmoja, onko niissä muunsukupuolisia.

Biologian näkökulmasta sukupuoli liittyy ensisijaisesti lisääntymiseen. Selkärankaisilla eläimillä sukupuolia tässä mielessä on yleensä kaksi: hedelmöittävä koiras tai hedelmöittyvä naaras.

Kaikilla eläimillä voi kuitenkin syntyä yksilöitä, joita ei biologisten sukupuoliominaisuuksien perusteella pysty nimeämään koiraiksi tai naaraiksi.

Näin on myös nisäkkäillä kuten ihmisillä. Nisäkäsyksilöillä voi olla esimerkiksi sekä koiraan että naaraan piirteitä.

Selkärangattomissa eläimissä on kuitenkin kaksineuvoisia lajeja. Kaksineuvoisille on tyypillistä, että niillä on koiraan ja naaraan sukuelimet samassa yksilössä. Näin on esimerkiksi etanoilla.

Yhteiskuntahyönteisillä kuten muurahaisilla ja ampiaisilla on puolestaan kuningattarien ja koiraiden lisäksi työläisiä, jotka eivät yleensä lisäänny. Joskus työläiset yrittävät kuitenkin munia kuningattarelta salaa. Ne ovat siis pohjimmiltaan naaraita.

Atte Komonen

ekologian ja evoluutiobiolo­gian yliopistonlehtori

Jyväskylän yliopisto

Perinneleikit liikuttavat lapsia päiväkotien pihoilla.

Kuka on keksinyt hippa-, piilos- ja kirkonrottaleikin?

Tuomas Aalto, 9

Hippa-, piilos- ja kirkonrottaleikki ovat perinneleikkejä. Perinneleikki tarkoittaa vanhaa leikkiä, joka on siirtynyt sukupolvelta toiselle, eikä kukaan enää muista, missä sitä on ensimmäisen kerran leikitty. Keksijää on siis mahdotonta selvittää.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkiston varhaisimmat muistiinpanot leikeistä ovat 1850-luvulta. Siellä mainitaan esimerkiksi piilosleikki nimeltä kuuru kaaro, jonka ohjeet on kerätty Uudenkaupungin seudulta vuonna 1852.

Perinneleikit ovat kuitenkin vielä 1850-lukuakin vanhempia. Niille on ollut tyypillistä kulkeutua Suomeen Ruotsin kautta Euroopan muista maista, kuten Saksasta, Englannista ja Ranskasta.

Vaikka perinneleikkien perusideat pysyvät samana, saattaa leikeistä elää eri paikkakunnilla erilaisia versioita. Lapset lisäävätkin leikkeihin erilaisia mielikuvituksen tuotteita, hahmoja populaarikulttuurista tai uusia sääntömuunnoksia.

Esimerkiksi piilosleikistä on monia muotoja kuten kymmenen tikkua laudalla ja purkkis. Kirkonrottakin on yksi muunnelma. Sitä kutsutaan myös muun muassa pisteeksi ja omariksi. Hippa on puolestaan pako- ja kiinniottoleikin perusmuoto. Sen muunnelmia ovat esimerkiksi ketjuhippa, halaushippa ja viimeinen pari uunista ulos.

Anna Salonen

folkloristi, hanketuottaja

Suomen Lelumuseo Hevosenkenkä

Milloin rakennettiin maailman ensimmäinen huvipuisto ja millaisia laitteita siellä oli?

Matilda Kujala, 11

Aivan ensimmäinen nykyaikainen huvipuisto Sea Lion Park avattiin New Yorkin Coney Islandilla vuonna 1895.

Huvipuistolaitteita oli kuitenkin käytössä jo paljon aiemmin eri puolilla maailmaa. Vanhimpia laitteita ovat maailmanpyörä ja karuselli. Tiedetään, että pieniä maailmanpyöriä oli Turkissa jo viimeistään 1600-luvun alussa. Koska ei ollut sähkövirtaa, ne olivat täysin ihmiskäyttöisiä.

Coney Islandilla kokonainen laitteita sisältävä huvipuisto-alue aidattiin, ja sinne perittiin pääsymaksu. Laitteet olivat sen ajan tekniikan huippua.

Ainakin isoimmat niistä olivat sähkökäyttöisiä. Suosituimpia olivat karusellit, maailmanpyörä, hurja vuoristorata ja etenkin valtava vesiliukumäki.

Tuota vesiliukumäkeä laskettiin veneillä ja näytöskäytössä jopa polkupyörillä. Vuoristoradan kerrotaan olleen niin rajun tiukkakurvinen, että ihmiset menettivät siellä toisinaan tajuntansa.

Myös vesieläinnäytökset olivat Coney Islandilla suosittuja. Siellä oli ylipäätään paljon esityksiä entisaikojen huvipuistojen tyyliin. Tässä mielessä ne myös jatkoivat vanhaa sirkusperinnettä.

Suomen ensimmäinen huvipuisto Linnanmäki avattiin vuonna 1950. Sitä ennen ihmisiä olivat huvittaneet maata kiertävät tivolit.

Marjo Kaartinen

kulttuurihistorian professori

Turun yliopisto

Aivot huomioivat arjesta poikkeavat tuoksut.

Miksi muiden kotona tuoksuu erilaiselta, mutta omassa ei tuoksu miltään?

Santtu Saarniaho, 9

Hajuaistimus syntyy, kun ilmaan haihtuu jostakin pikkuruisia hajumolekyylejä. Molekyylit kulkeutuvat hengitysilman mukana nenään, josta kulkee viesti aivoihin.

Lähes kaikilla asioilla on jokin ominaistuoksu. Kodeissa tuoksut ovat peräisin esimerkiksi rakennusten materiaaleista, huonekaluista, ihmisistä, siivousaineista, lemmikeistä ja ruoista.

Ihminen haistaa oman kodin tutut tuoksut samalla tavalla kuin muutkin. Mutta koska ympärillämme on niin paljon muitakin ärsykkeitä, aivot suodattavat pois tietoa, joka ei ole meille välttämätöntä. Sen vuoksi emme huomaa oman kodin tuttua tuoksua, vaan totumme siihen.

Toisen kodissa sen sijaan voi olla itselle täysin uusia hajuja, jotka aivomme huomioivat. Siellä käytetään ehkä esimerkiksi eri pyykinpesuainetta ja tehdään erilaista ruokaa kuin omassa kodissa.

Tuoksuilla on vahvasti yhteys myös tunteisiin ja muistoihin. Vaikka tässä hetkessä oman kodin ominaistuoksuja ei huomaa, aikuisena saattaa muistaa lapsuudenkodin tai muun tärkeän paikan tuoksun.

Kaisa Toikko

asiantuntija

Allergia-, iho- ja astmaliitto

Lähetä kysymys, kysyjän koko nimi ja ikä osoitteeseen hs.tiede@hs.fi. Palstaa toimittavat Touko Kauppinen ja Juha Merimaa.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat