”Kiire ja paine on tehnyt nukahtamisesta vaikeampaa kuin ennen” – Asiantuntija kertoo, miten korjata nuorten univajetta - Tiede | HS.fi

Miten lisätä nuorten unta?

Univajetta korjaisi, kun koulupäivä alkaisi myöhemmin.

Aivotutkija Anu-Katriina Pesosen mukaan nuorten univaje vaikuttaa jopa kansanterveyteen.

10.1. 3:00 | Päivitetty 10.1. 6:41

Tampere on suositellut yläkoulujen ja Helsinki myös lukioiden koulupäivän aloittamista aikaisinaan puoli yhdeksältä. Monissa kouluissa suositukseen ei ole päästy. Myöhentäminen kuitenkin tutkitusti lisäisi nuorten unta, sanoo kokeellisen aivotutkimuksen professori Anu-Katriina Pesonen Helsingin yliopistosta.

Miten koulutuntien alkaminen myöhemmin aamulla näkyy nukkumisessa?

Isot tutkimukset näyttävät, että osa koulun myöhemmästä aloitusajasta siirtyy uneksi. Jos koulupäivää myöhennetään tunnilla, siitä voi siirtyä noin puoli tuntia unen pitenemiseen.

Uskon, että merkitys ei ole vain unen pitenemisessä. Myöhentämisen ansiosta kaikkein aamu-unisimpien todennäköisyys suoriutua kouluun ja selviytyä koulupäivästä on suurempi.

Eivätkö teinit vain valvo kauemmin, jos tietävät, että saavat viipyä aamulla sängyssä pidempään?

On pelätty, että nuoret vain siirtäisivät nukkumaanmenoaan eikä koulupäivien myöhentämisestä olisi hyötyä. Kaksi vuotta kestäneissä pitkittäistutkimuksissa, joissa on seurattu samoja nuoria, on kuitenkin huomattu, että hyöty säilyy.

Kuinka paljon unta sitten tarvitaan?

Nuorilla on tehty tutkimuksia, joissa he ovat saaneet nukkua laboratoriossa niin pitkään kuin haluavat. He nukkuvat noin 9,2 tuntia, ja siitä on päätelty, että tämä olisi unen tarve.

Minkään väestötutkimuksen mukaan nuoret eivät nuku yhdeksää tuntia. Se ei kuitenkaan tarkoita, että kyse olisi univajeesta. Aikuistutkimuksista tiedetään, että unen tarpeessa on paljon yksilöllistä vaihtelua. Toiset pärjäävät kuudella tunnilla ja toiset tarvitsevat yhdeksän.

Kuinka yleistä nuorten univaje on?

Yli puolet nuorista nukkuu liian vähän. Tämä johtuu suurimmaksi osaksi siitä, että iltanukahtaminen venähtää myöhäiseksi ja koulut alkavat aikaisin.

Päiväväsymystä on tosi paljon. Noin 15 prosenttia helsinkiläisistä 16–17-vuotiaista nuorista menee vähintään kolme kertaa viikossa vasta kahden jälkeen nukkumaan. On siis selvää, että unta ei saada tarpeeksi.

Miksi nukkumaanmeno venähtää?

Tähän ajatellaan vaikuttavan kaksi biologista asiaa. Ensinnäkin nuoret sietävät unipainetta paremmin. Unipaine syntyy, kun olemme tarpeeksi kauan valveilla ja pystymme nukahtamaan. Nuorilla suhde unipaineen ja nukahtamisen välillä ei ole niin tiivis kuin aikuisilla.

Kiire ja paine on tehnyt nukahtamisesta vaikeampaa kuin ennen.

Lisäksi 24 tunnin rytmi muuttuu myöhäisemmäksi nuoruusiässä. Myöhentyminen alkaa varhaisnuoruudesta ja jatkuu nuoreen aikuisuuteen. Joillakin se voi geneettisistä syistä myöhentyä vielä tavallista enemmän.

Mikä osuus sosiaalisilla tekijöillä on nuorten univajeeseen?

On vaikea sanoa, mikä osuus johtuu biologisista ja mikä sosiaalisista tekijöistä. Unesta voi saada kiinni, kun on sekä fyysisesti että psyykkisesti päästänyt päivästä irti ja pystyy rentoutumaan.

Meillä on kaikilla kiire, ja olemme jatkuvasti yhteydessä monenlaisiin asioihin. Rentoutuminen ja unen kiinni saaminen on muuttunut paljon haastavammaksi kuin mitä se oli omassa nuoruudessani.

Myös paineet koulussa ovat suurempia. Joissain Aasian maissa on valtava kilpailu jatko-opintopaikoista, ja nuoret nukkuvat siellä huomattavasti vähemmän kuin Euroopassa. Siitä voi ehkä päätellä, että univaje ei johdu pelkästään kavereista, vaan taustalla on myös yhteiskunnallista painetta.

Miten vähäiset unet haittaavat koululaista?

Uni on aivojen aktiivien tila, jossa hermoverkot järjestäytyvät, ja se vaikuttaa muistamiseen, tunteisiin, toiminnanohjaukseen ja tarkkaavaisuuteen. Jatkuvasta univajeesta kärsivillä nuorilla on siis valtava kansanterveydellinen merkitys.

Jos yläkoulussa kamppailee sen kanssa, jaksatko aamulla mennä kouluun, sillä on suuri vaikutus jatkokoulutukseen siirtymisessä ja siinä onnistumisessa.

Miten nuori voisi itse parantaa untaan?

Paljon puhutaan, että vanhempien pitäisi huolehtia lastensa unesta, mutta se ei riitä. Minun lääkkeeni on, että nuoret itse kiinnostuvat unestaan ja haluavat ymmärtää sitä samalla tavalla kuin he tavoittelevat autonomiaa muissakin asioissa ja oppivat huolehtimaan ruumiinsa tarpeista. Ne, joille toiminnanohjaus on hankalampaa, tarvitsevat aikuisen tukea.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2021.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat