Miksi jotkut kiusaavat muita? - Tiede | HS.fi

Miksi jotkut kiusaavat muita?

Lasten tiedekysymyksissä pohditaan myös eläinpienokaisten nukuttamista, ahventen kuuloa ja tulivuorten kokoa. Entä tarkoittiko englannin sana orange ensin hedelmää vai väriä?

Jotkut kiusaavat yhdessä myös selän takana.

22.10. 2:00

Senja Alila, 7

Jotkut kiusaavat, koska yrittävät saada muita paikalla olevia nauramaan. He luulevat, että heidän toiminnassaan on jotain hauskaa tai hienoa. Jos kaikki kaverit sanoisivat, että tuo ei ole oikein, kiusaaminen voisi loppua siihen.

Jotkut taas voivat kiusata muita siksi, että heitä itseään on kohdeltu huonosti. He eivät välitä, vaikka satuttaisivat toisia, koska heistäkään ei ole välitetty.

On myös niitä, jotka menevät porukan mukana. He saattavat osallistua kiusaamiseen, koska muutkin tekevät niin. He eivät ajattele, miltä kiusatusta tuntuu.

Usein on niin, että moni kiusaa pikkuisen yhtä ihmistä, ja kaikista teoista yhdessä tulee tosi kamala kokemus kiusatulle.

Ihmiset eivät aina itsekään pysähdy miettimään, miksi toimivat jollain tavalla. Jokaisen olisi hyvä pohtia, miksi tekee jotakin, josta tulee toisille paha mieli. Kaikilla on mukavampaa, jos päätetään yhdessä, ettei kukaan kiusaa.

Suomessa kiusaamista on edelleen paljon. Esimerkiksi alakoulussa jopa joka kymmenes oppilaista joutuu toistuvasti kiusatuksi.

Christina Salmivalli

psykologian professori

Turun yliopisto

Kissaperhe lepäilee.

Isä ja äiti nukuttavat pikkuveljen laulamalla ja silittämällä. Pitääkö eläintenkin joskus nukuttaa poikasensa, vai nukahtavatko ne aina itse?

Tyrsky Pajunen, 4

Todennäköisesti ihmistä lukuun ottamatta muut eläimet eivät hoida poikasiaan varsinaisesti nukuttamisen tarkoituksessa.

Eläinten tarkoituksista on kuitenkin vaikea sanoa mitään varmaa, koska emme voi kysyä niiltä suoraan asiasta.

Eläinemot pystyvät joka tapauksessa rauhoittamaan poikasiaan hoitamalla niitä. Se varmasti vaikuttaa myös siihen, miten helposti eläinpienokaiset nukahtavat.

Tutkimukset ovat osoittaneet, että ihmisten ja muiden nisäkäsemojen pienokaisilleen antama hoito ja muu läheinen yhteys lisäävät kaikkien siihen osallistuvien kiintymyshormonin tasoja. Tämä hormoni on nimeltään oksitosiini. Se lisää eläinten elimistössä hyvää ja rauhallista oloa.

Useat nisäkkäät rauhoittelevat ja ovat lähellä poikasiaan erityisesti nuolemalla niitä. Ihmisapinat, kuten gorillat ja simpanssit, puolestaan pitävät pienokaisiaan ihmismäisesti sylissä ja halaavat ja suukottelevat niitä. Monet eläinemot myös ääntelevät rauhoittavasti.

Läheinen hoiva vaikuttaa myös pienokaisten myöhempään käyttäytymiseen. Esimerkiksi paljon emon nuolemista saaneesta rotan poikasesta usein kasvaa itseensä luottava ja rohkea yksilö, joka nousee hyvään asemaan muiden joukossa.

Jussi Viitala

tietokirjailija, biologian tutkija

Ahvenilla on kyllä korvat, mutta emme tiedä, miten ne kuulevat laulun.

Tein ahvenille laulun, jonka esitin niille. Nyt ihmettelen, kuulivatko ne lauluni. Onko niillä korvat?

Catherine Kaakinen, 6

Ahvenilla on kyllä korvat. Ja todennäköisesti ne kuulivat laulun.

Koska ääniaallot etenevät vedessä yli neljä kertaa nopeammin kuin ilmassa, ahvenet eivät tarvitse ääniä korviin keskittäviä korvanlehtiä kuten me ihmiset.

Ahvenen korvat ovat pään sisällä näkymättömissä. Ne koostuvat kolmesta parista kammioita, joiden sisäpinnoilla on aistinkarvoja.

Kussakin kammiossa on myös kalsiumkarbonaatista muodostuneita kuulokiviä. Kuuloaistimus syntyy kivien värähdellessä aistinkarvoja vasten. Ahven aistii myös tasapainoa sen mukaan, mitä kammion seinämää kivet koskettavat.

Ahvenet eivät kuitenkaan kykene kuulemaan yhtä korkeita ääniä kuin me ihmiset. Korvien lisäksi ne pystyvät aistimaan matalia ääniä kylkiviivallaan. Kylkiviiva on ahvenille ja muille kaloille tärkeimpiä aistinelimiä.

Kalat käyttävät sitä kaikuluotaimena. Niiden omat liikkeet tuottavat veden värähtelyjä, joiden takaisin heijastumisen ne voivat aistia toisista kaloista ja esimerkiksi kivistä. Lisäksi ahvenen uimarakko usein vahvistaa ääniaistimuksia.

Ahventen kuuloaisti poikkeaa lopulta sen verran meidän ihmisten aistista, että emme tiedä tarkalleen, miten ne ovat laulun kuulleet.

Jari Raitaniemi

erikoistutkija

Luonnonvarakeskus

Islantilainen tulivuori purkautuu.

Kuinka suuria tulivuoret olivat silloin, kun maapallo oli vielä vauva?

Alexander Onufriew, 5

Maapallo oli vauvaiässään yli neljä miljardia vuotta sitten hyvin erilainen kuin nykyisin. Koska monet johtolangat ovat kuitenkin hävinneet, on vaikea vastata kysymykseen aivan tarkasti.

Tulivuoret syntyvät siellä, missä maapallon sisustan kiviaines sulaa magmaksi. Suurimmat tulivuoret muodostuvat paikoissa, joissa kiviaines on kuuminta.

Nykyisistä tulivuorista suurin on Havaijilla sijaitseva Mauna Loa. Se syntyi paikassa, jonka alle virtaa Maan sisuksen kuuminta kiviainetta yli 2 000 kilometrin syvyydestä. Mauna Loan korkeus on merenpohjalta mitattuna yli yhdeksän kilometriä ja tilavuus on 74 000 kuutiokilometriä.

Vertailun vuoksi todettakoon, että Itämeren tilavuus on melkein neljä kertaa pienempi.

Todennäköisesti Maan sisuksen syvät virtaukset käynnistyivät toden teolla vasta maapallon päästyä jo aikuisikään noin kolme miljardia vuotta sitten. Siksi maapallon vauvaiässä tulivuoret jäivät luultavasti pienemmiksi kuin nykyään.

Toisaalta on niin, että vauvaikäiseen Maahan törmäsi suuria asteroideja ja valtavat törmäyksistä syntyneet kraatterit täyttyivät magmalla.

Jos törmäyskraattereiden magmameriä pitää eräänlaisina tulivuorina, ne olivat jättiläisiä nykytulivuoriin verrattuna. Ne saattoivat olla tilavuudeltaan jopa kolme kertaa suurempia kuin Mauna Loa.

Arto Luttinen

yli-intendentti

Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus

Appelsiini on niin voimakkaan värinen, että se antoi nimen myös värille.

Oliko orange englannin kielessä ensin väri vai hedelmä?

Lilly Hovatta, 5

Hedelmä oli ensin. Hapanappelsiini eli pomeranssi tunnettiin Englannissa jo 1200-luvulta lähtien ranskankielisellä nimellä orange.

Nykyisin pomeranssiin törmää esimerkiksi marmeladien makuaineena ja piparkakkujen ja mämmin mausteena. Alun perin sana ja hedelmä ovat lähtöisin Kaakkois-Aasiasta.

Orange-sana tuli yleiseen käyttöön englannin kielessä 1400-lukuun mennessä. Tiedetään, että esimerkiksi John Paston -niminen Norwichin kaupungissa asunut mies kirjoitti veljelleen, että toivoi pian saavansa hapanappelsiineja. Hänen mukaansa niitä kaipasivat myös vauvaa odottavat naiset.

1500-luvulla Eurooppaan tuotiin makeita kiinalaisia appelsiineja, joista käytettiin englannissa niin ikään orange-nimeä. Esimerkiksi hollannissa niitä kutsuttiin nimellä appelsina eli kiinanomena. Siitä on peräisin myös suomen appelsiini-sana.

Appelsiini on väriltään voimakkaan oranssi, joten englannin orange-sanaa ruvettiin vähitellen käyttämään myös värin kuvailuun. Aiemmin samaa väriä oli kutsuttu kellanpunaiseksi, yellow-red, tai sahrami-mausteen väriseksi, saffron.

Uuden värisanan käyttö saattoi liittyä vaatemuotiin: vuonna 1502 kuningattaren tilikirjaan oli merkitty, että prinsessa Margareetalle oli ostettu Lontoosta oranssinväriset silkkihihat.

Tanja Säily

englannin kielen apulaisprofessori

Helsingin yliopisto

Lähetä kysymys, kysyjän koko nimi ja ikä osoitteeseen hs.tiede@hs.fi. Palstaa toimittavat Touko Kauppinen ja Juha Merimaa.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat