”Tarvitsemme yhdessä ihmettelyä ja löytämisen iloa”, sanoo tiedekasvatuksen professori Maija Aksela - Tiede | HS.fi

”Tarvitsemme yhdessä ihmettelyä ja löytämisen iloa”, sanoo tiedekasvatuksen professori Maija Aksela

Maija Aksela haluaa saada lapset ja nuoret kysymään ”miten” ja ”miksi”. Samalla oppivat aikuisetkin.

Maija Aksela johtaa Luma-keskus Suomi -verkoston lisäksi Helsingin yliopiston kemian opettajankoulutusyksikköä sekä sen yhteydessä toimivaa Luma-tiedeluokkaa, kemianluokka Gadolinia. ”Tiede ja taide tuovat toivoa tulevaisuuteen. Kun ymmärtää asioita, se auttaa myös pelkotiloihin.”

25.11. 2:00

Kun tiedekasvatuksen professori Maija Aksela oli lapsi, häntä kiehtoivat luonnon matematiikka ja geometria: kasvien värit, muodot ja tehtävät. Hän tutki käpyjä, pihlajanmarjoja ja muuta, mitä lähimetsästä löytyi. Vanhemmat kannustivat luonnon havainnointiin ja omien tutkimusten tekemiseen.

”On tosi tärkeää, että lapsuudessa mielikuvitus saa vapaasti toteutua, ja minulla on ollut sellainen lapsuus, kun olen kasvanut maalla luonnon ympäröimänä. Sen takia haluan työssäni luoda mahdollisuuksia oivaltamisen ja onnistumisen iloon”, Aksela kertoo.

Tiedekasvatus on lasten ja nuorten tiedeosaamisen vahvistamista. Sitä tehdään yhdessä heidän kanssaan ja usein heidän kysymyksiensä pohjalta. Ei sanella ylhäältäpäin, mistä lasten pitäisi olla kiinnostuneita vaan etsitään yhdessä vastauksia heitä kiinnostaviin kysymyksiin.

Yleensä niitä riittää. Akselan 2,5-vuotias lapsenlapsi on viime aikoina kysynyt isoäidiltään muun muassa, miten aurinko toimii.

”Lapsilla on aivan loistavia kysymyksiä, ja hän kysyy mummilta tosi vaikeita. Mutta vaikka ei itse tietäisi vastauksia, voi sanoa, että hyvä kysymys, lähdetäänpä yhdessä ottamaan selvää. Ei opettajien eikä kenenkään meidän tarvitse tietää kaikkea. Lapselle voi tuoda esille, että aina on oppimista ja se on hyvä asia”, Aksela sanoo.

”Tarvitsemme uskallusta lähteä rohkeasti etsimään tietoa ja oppimaan yhdessä, eli yhdessä ihmettelyä ja löytämisen iloa. Usein ajatellaan, että luonnontieteet ovat laboratoriossa, mutta kyllä ne ovat myös kaikkialla luonnossa sekä kotona.”

Luonnon mekanismeja koskeva kiinnostus vei Akselan nuorena opiskelemaan luonnontieteitä. Hän teki jatko-opintoja Kanadassa entsyymikemian mallintamisen ohjelmoinnin parissa. Opettajana työskentely innoitti tekemään jatko-opinnot myös kasvatustieteestä.

”Minua on aina kiinnostanut ihmisen ajattelu ja se, miten tieteellistä ajattelua voi edistää. Opettajana aloin miettiä, miten nuoret saisi kysymään miten- ja miksi-kysymyksiä, jotka ovat korkeamman tason ajattelua. Et opi, jos ei tieto ole sinulle merkityksellistä, joten siksi on tärkeää ymmärtää heidän ajatteluaan.”

Aksela johtaa Luma-keskus Suomi -verkostoa, joka toimii ympäri maan. Verkostossa kannustetaan lapsia ja nuoria matematiikan, ympäristöopin, luonnontieteiden ja teknologian opiskeluun ja harrastamiseen.

Osa toiminnasta tapahtuu virtuaalisesti, joten kaikilla on maantieteellisestä sijainnista riippumaton mahdollisuus päästä mukaan. Samalla kurssien aiheista kiinnostuneet nuoret voivat tutustua samoista asioista kiinnostuneisiin ikätovereihin ympäri maan.

”Tulevaisuuden tekijät sekä heidän ajattelunsa ja oppimisensa edistäminen ovat sydämessäni. Minua kiinnostaa, minkälaisia kysymyksiä lapsilla ja nuorilla on. Nuoret ovat kiinnostuneita ratkaisuista, ja pyrimme rakentamaan tiedekasvatusta, joka kohtaa heidät. Samalla opimme nuorilta heidän kysymystensä kautta.”

Vastavuoroisuus toteutuu myös koko perheen tiedetapahtumissa, joita verkosto järjestää. Aksela on huomannut, miten lasten innostus saattaa tarttua heidän vanhempiinsa.

”Luovuuden ympäristössä tarvitaan erilaisia kohtaamisia erilaisten ihmisten kanssa. Joku nuorikin voi kysyä tutkijalta olennaisen kysymyksen, ja sen kautta syntyy ratkaisu ja innovaatio. Voin itsekin sanoa, että kun seuraan lapsenlapsen kysymyksiä ja hänen silmiensä loistetta, saan energiaa ja näen maailman eri tavalla.”

Aksela puhuu lapsista ja nuorista tulevaisuuden tekijöinä. Hän luottaa täysin heidän kykyihinsä ratkaista tulevien vuosikymmenien haasteita.

Tärkeiksi tulevaisuuden taidoiksi professori nimeää luovuuden, yhteisöllisyyden, ongelmanratkaisun ja kriittisen ajattelun. Kaikkia niitä voi opettaa.

”Tulevaisuudessa haluan tehdä enemmän globaalia yhteistyötä niin, että se hyödyttää myös Suomea. Pidän erittäin tärkeänä myös tiedekasvatusta yli sukupolvien, ja kun jään eläkkeelle, alan varmaan kulkea päiväkodeissa ja kouluissa tiedelähettiläänä. Laitan salkkuun tutkimusvälineet ja lähden tarinoiden ja kysymysten kautta lasten kanssa ihmettelemään maailmaa ja elämää.”

Maija Aksela

  • Syntyi 1961 Perhossa. Asuu Espoon Soukassa.

  • Opiskellut luonnontieteitä ja kasvatustieteitä Helsingin yliopistossa, Oulun yliopistossa sekä Simon Fraser Universityssa Kanadan Vancouverissa. Työskennellyt Helsingin yliopistossa vuodesta 1997.

  • Vuoden matemaattisten aineiden opettaja 1995, Vuoden luonnontieteilijä 2005, Naisen teko -kunniamaininta 2008, Tiedonjulkistamisen valtionpalkinto 2009, J. V. Snellman -tiedonjulkistamispalkinto 2010.

  • Luottamustoimia mm. Suomen Unesco-toimikunnan jäsen, Ursa ry:n hallituksen jäsen.

  • Harrastaa luontoa ja taidetta eri muodoissaan. Perheeseen kuuluvat aviomies, kaksi aikuista lasta ja kaksi lastenlasta.

  • Täyttää 60 vuotta torstaina 25. marraskuuta. Juhlii merkkipäiväänsä Soukan taideseuran taidenäyttelyssä Galleria Villisiassa.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat