Itsenäisyyspäivänä vastaanotetaan taas kutsuvieraita. Fiineihin iltatilaisuuksiin ihmiseläimellä on ollut tapana koristaa itsensä erilaisilla helyillä.
Klassikkovalintoja ovat merinilviäisten erittämät kalsiumkarbonaattipallot.
Helmet. Niitä valmistaa työkseen miljoonapäinen simpukka-armeija läpi vuoden.
Helmi alkaa muodostua, kun simpukan kuoren ja vaipan väliin kulkeutuu jokin ärsyke, kuten hiekanjyvä.
Se hiertää simpukan olemista kenties samalla tavalla kuin roska silmässä, joten nilviäinen alkaa erittää sen päälle helmiäisainetta.
Helmenviljelyssä simpukoihin asetetaan tarkoituksella ärsyttäviä jyväsiä. Helmiä viljellään erityisesti Kiinassa ja Tyynenmeren alueella. Yhdessä simpukassa voi kasvaa kymmeniäkin helmiä.
Ei tiedetä, mitä simpukka itse on mieltä tästä järjestelystä. Sillä ei ole päätä eikä aivoja, joten se tuskin osaa tulkita työehtosopimuksesta ainakaan kovin pientä pränttiä.
Simpukka on luonnon 3d-tulostin, jonka solut tuottavat tasaista massaa. Häkellyttävän tasaista, ilmeni Michiganin yliopiston uudessa tutkimuksessa.
Materiaalitekniikan tutkijat sahasivat australialaisen simpukan tuottaman helmen timanttisahalla halki ja tutkivat sitä elektronimikroskoopilla. Sillä nähdään hyvin pieniä rakenteita.
Helmi oli kasvanut simpukassa 518 päivää. Ajatella, jos ihmisellä olisi hiekoitussepeliä nenässä puolitoista vuotta!
Helmi koostui peräti 2 615 ohuesta helmiäiskerroksesta. Simpukka oli siis keskimäärin joka päivä pulputtanut ärsyttävän jyvän päälle viisi mikroskooppisen ohutta kerrosta helmiäistä.
Niitä voitiin laskea kuin vuosirenkaita. Erikoista oli, että jos yksi kerros oli mennyt hieman rosoiseksi, niin toinen kerros erittyi joko paksummaksi tai ohuemmaksi niin, että muoto säilyi eheänä. Muodostui siis täydellinen pyöreä pallo, ikään kuin itsestään.
Helmiäinen on samaa ainetta kuin simpukan kuori eli kalsiumkarbonaattia.
