Kaupunkipuut viilentävät kaupunkimaisia alueita useilla lämpöasteilla, paljastaa Zürichin ETH-yliopiston tuore tutkimus.
Sen mukaan puita kasvavilla kaupunkialueilla maanpinnan lämpötila oli keskimäärin 2–4 astetta alhaisempi kuin kaupunkien puuttomilla viheralueilla.
Vielä suurempi oli lämpötilojen ero, kun verrattiin puita kasvavia alueita viheralueiden ulkopuoliseen rakennettuun ympäristöön. Tässä vertailussa pintalämpötilojen ero saattoi olla jopa 12 astetta.
Tutkimuksen julkaisi Nature Communications -tiedelehti.
Mitatut erot olivat suurimmillaan Keski- ja Pohjois-Euroopan kaupungeissa, jossa lämpötilaero puita kasvavien ja muun kaupunkiympäristön välillä oli 8–12 astetta. Suurimmat erot mitattiin Sloveniassa, Itävallassa ja Saksassa.
Tutkimuksessa oli mukana 293 kaupunkia eri puolilta Eurooppaa. Suomesta oli mukana viisi kaupunkia, joissa lämpötilaerot puita kasvavien ja muun urbaanin ympäristön välillä olivat 8–10 astetta.
Sen sijaan Euroopan eteläisissä osissa puiden viilentävä vaikutus oli pienempi, vain 0–2 astetta. Pienimmät erot löytyvät Maltasta, Kyproksesta ja Kreikasta.
Puut viilentävät ympäristöä kolmella tavalla. Ne haihduttavat vettä, joka viilentää ilmaa. Puiden lehdet myös heijastavat auringonsäteilyä takaisin avaruuteen.
Puut tietenkin myös varjostavat. Varjot kuitenkin liikkuvat ja muuttuvat päivän mittaan, joten ne viilentävät ympäristöä epätasaisesti. Tässä tutkimuksessa varjojen vaikutus jätettiin huomiotta.
Mitatut lämpötilojen erot perustuvat siis vain puiden haihduttamisen ja heijastamisen aiheuttamaan viilenemiseen.
Tämä saattaa selittää myös sen, miksi puiden viilentävä vaikutus oli vähäisempi Etelä-Euroopassa. Kun ilman lämpenee liian kuumaksi, puut sulkevat ilmarakonsa ja haihduttavat vähemmän, etteivät kuivu.
Ranskasta tutkimuksessa oli mukana useita kaupunkeja, joita ei erikseen nimetty. Kuva on Pariisista.
Tutkija Jonas Schwaabin johtamassa tutkimuksessa kaupunkien lämpötiloja tarkasteltiin sekä satelliittien mittauksilla että maan pinnalta tehdyillä. Tutkijat laskivat myös lämpötilaeroja kaupunkialueiden, metsien ja maaseudun välillä.
Kerätty aineisto oli poikkeuksellisen laaja. Toisaalta sen erottelukyky jäi melko karkeaksi. Todellisuudessa lämpötilat voivat vaihdella metrien matkoilla. Nyt tämä jäi tutkimuksessa huomiotta.
Kaupunkipuita tutkinut soveltavan kaupunkimeteorologian apulaisprofessori Leena Järvi Helsingin yliopistosta huomauttaa myös, että tutkimuksessa tarkasteltiin nimenomaisesti pintalämpötiloja.
”Maan pinnasta mitattuna erot ovat yleensä suurimmillaan”, Järvi toteaa.
Jos ajatellaan puiston viihtyvyyttä ihmisten näkökulmasta, mielekkäintä on tarkastella yleensä ilman lämpötilaa muutamien metrien korkeudella.
”Sillä korkeudella kaupungin alueiden väliset lämpötilaerot ovat yleensä jo muutaman asteen pienempiä.”
Vastaavasti erot kutistuvat vielä pienemmiksi, jos lämpötiloja mitataan korkeammalta ilmakehästä.
Järven mukaan tuore tutkimus on silti menetelmiltään kiinnostava. Varsinaisesti mitään yllättävää sen tuloksissa ei hänestä ollut.
Katupuiden hyödyt paitsi ilman viilentämisessä myös pienhiukkasten sitomisessa on tunnettu jo aiemmin.
Lisäksi puut sitovat hiilidioksidia. Kaupunkimaisessa ympäristössä yksin kasvava puu voi jopa sitoa enemmän hiiltä kuin metsässä kasvava, joka taistelee elintilastaan muiden kasvien kanssa.
”Uusia urbaaneja alueita suunniteltaessa pyritään yhä enemmän kiinnittämään huomiota myös lämpötilan hallintaan. Puut tarjoavat siihen yhden erinomaisen vaihtoehdon”, Järvi kertoo.
Katupuiden eli vihreän infrastruktuurin lisäksi toinen toimiva tapa viilentää kaupunkiympäristöä on sininen infrastruktuuri eli niin sanotut vesielementit, kuten altaat, suihkulähteet ja kanavat.
Kun altaiden vesi haihtuu, se viilentää ympäristöään. Pinnan ja ilman välinen lämpötilaero saa myös ilmaan liikettä.
