Elävät pienet robotit eli ksenobotit ovat oppineet lisääntymään – Voisiko niitä käyttää hoitomuotona? - Tiede | HS.fi

Elävät pienet robotit eli ksenobotit ovat oppineet lisääntymään – Voisiko niitä käyttää hoitomuotona?

Ksenobotit tuottavat jälkeläisiä eri tavalla kuin mikään muu elämänmuoto.

9.12.2021 2:00 | Päivitetty 9.12.2021 9:03

Viime vuonna esitellyt, soluista rakennetut ”elävät robotit” eli ksenobotit ovat oppineet lisääntymään, kertovat tutkijat.

Pikkuruiset, tyypillisesti alle millimetrin kokoiset ksenobotit rakennetaan afrikankynsisammakon alkion soluista.

Ksenobotit saadaan liikkumaan eri tavoin, kun tutkijat muuntelevat ksenobottien muotoa sekä sykkivien lihassolujen paikkoja.

Luodut ksenobotit ovat toistaiseksi melko yksinkertaisia, eikä niille ole keksitty käytännön sovelluksia.

Lue lisää: Soluista tehty minirobotti on kuin uusi elämänmuoto.

Ksenoboteilla ei ole biologisten eliöiden kaltaista aineenvaihduntaa, joten ne eivät kykene hyödyntämään ravintoa. Niinpä ne elävät ainoastaan niihin rakennusvaiheessa laitetulla energialla. Kun energiavarasto tyhjenee, ne kuolevat.

Ksenobotit ovatkin eläneet toistaiseksi vain joitakin päiviä. Aluksi ajateltiin, etteivät ksenobotit pystyisi lisääntymään. Käsitys kuitenkin muuttui erikoisen havainnon ansiosta.

Joukko ksenobotteja eli elatusmaljassa, jossa niiden seurana oli yli jääneitä irrallisia soluja. Pyöreähköt, noin 3 000 solusta koostuvat ksenobotit työnsivät näitä irtosoluja liikkuessaan.

Koska solut olivat tahmeita, syntyi yhteen pusketuista irrallisista soluista tiiviitä kasoja. Viidessä päivässä kasat alkoivat liikkua itsestään niissä olevien lihassolujen sykkiessä.

Uusia ksenobotteja oli siis syntynyt.

Ksenobotit näyttävät ikään kuin ahmivan soluja.

AluKSI uusia ksenobotteja syntyi harvoin ja satunnaisesti. Tutkijat pyrkivät tehostamaan uusien bottien muodostumista. He loivat tekoälyn avustuksella uuden ksenobotin, joka muistutti hieman tietokonepelistä tuttua Pac-Mania.

Kun uusi ksenobotti liikkui elatusastiassa, se keräsi satoja soluja suuta muistuttavaan onkaloonsa. Siellä solut puristuivat yhteen ja muodostivat taas uuden ksenobotin.

Ksenobotti lisääntyy siis keräämällä ympäristöstään soluja ja laittamalla ne yhteen. Se ei muistuta minkään tunnetun eliölajin tapaa saada aikaan jälkikasvua.

Keinolla on toki selvät rajoitteensa. Ainakin toistaiseksi lisääntyminen onnistuu yleensä vain yhden sukupolven verran. Vain yhdessä kokeessa viidestä saatiin aikaan myös kolmas sukupolvi ilman ihmisen apua.

”Ksenobottien itsenäisesti luomat jälkeläiset ovat pääosin liian pieniä ja heikkoja, että ne muodostaisivat enää omia jälkeläisiä”, kommentoi Vermontin yliopiston professori Josh Bongard Vermontin yliopistossa Guardianin haastattelussa. Hän on yksi ksenobottien luojista.

Tutkimuksen julkaisi Yhdysvaltain tiedeakatemian julkaisu PNAS.

Ksenoboteilla ei vielä toistaiseksi ole käytännön sovelluksia. Bongard kertoo kuitenkin toivovansa, että tulevaisuudessa niitäkin voisi kehittää.

Tietokonesimulaatioiden perusteella vaikuttaisi, että ksenobotteja voitaisiin käyttää korjaamaan virtapiirejä. Kaukaisempi haave olisi lääketieteellinen käyttö. Ksenobotit voisivat vaikka korjata kehon sisäisiä vaurioita.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat