Taivaan valopisteistä pian jo joka viidestoista on keinotekoinen – tuhannet satelliitit pilaavat näkymän aitoon tähtitaivaaseen - Tiede | HS.fi

Taivaan valopisteistä pian jo joka viidestoista on keinotekoinen – tuhannet satelliitit pilaavat näkymän aitoon tähtitaivaaseen

Maata kiertävillä radoilla on satelliittien villi länsi. Jopa kymmeniä tuhansia satelliitteja kohoaa taivaalle lähivuosina. Tähtitieteilijät ovat raivoissaan.

Lowellin observatorio yritti kuvata galaksijoukkoa NGC 5353/4 Yhdysvaltain Arizonassa 25. toukokuuta 2019. Pitkän valotusajan pilasivat kuvaan jääneet valovanat. Ne syntyivät yli 25:stä satelliitista, jotka avaruusyhtiö Starlink oli juuri lähettänyt Maan matalalle kiertoradalle.

9.12.2021 2:00 | Päivitetty 9.12.2021 6:52

Avaruusyhtiö SpaceX lähetti viime viikolla taas Maata kiertävälle radalle nipun satelliitteja.

Torstaina Yhdysvaltain Floridasta kohosi taivaalle 48 satelliittia yhdellä kertaa.

Näin Maata kiertävien satelliittien määrä lisääntyi taas ryöpsähdyksenä. SpaceX on lähettänyt jo yli 1 600 satelliittia Maan matalille kiertoradoille 2010-luvun lopulta.

Satelliitit tarjoavat nopean internetin syrjäseuduille.

Yötaivaalla nämä satelliitit eivät ole pimeitä. Niiden pinta on usein alumiinia, joka heijastaa Auringon valoa. Heijastus vaihtelee satelliitin sijainnin mukaan.

Heijastus on paikoin niin kirkasta, että moni taivaalle katsoja voi hämääntyä. Hän luulee satelliittia esimerkiksi tähdenlennoksi, tähdeksi, planeetaksi tai ufoksi.

SpaceX vie yhdellä kertaa jopa 60 satelliittia taivaalle. Lähetyksiä on viime aikoina tehty muutaman viikon välein.

Satelliitit ovat osa avaruuden Starlink-verkkoa, johon avaruusyhtiö SpaceX suunnittelee peräti 30 000:tta satelliittia.

Tuo satelliittien määrä on valtava kaikilla mittapuilla.

Vielä 2000-luvun alussa Maata kiersi vain 726 toimivaa satelliittia. Ensimmäinen ”tekokuu” oli Sputnik 1 lokakuussa 1957. Se aloitti avaruusajan.

Viime vuonna Maata kiersi 3 368 toimivaa satelliittia, kertoo verkkosivusto Statista. Lisäksi kiertoradoille on jäänyt yli 60 vuoden aikana toinen mokoma eli lähes 3 000 satelliittia, jotka ovat nyt avaruusromua.

Ne eivät enää palvele ihmiskuntaa. Isohkoa luokiteltua avaruusromua on kaikkineen arviolta 36 000 kappaletta. Osa romustakin heijastaa valoa.

Satelliitit sotkevat yhä enemmän näkymää taivaan etäisille ja aidoille kohteille. Ihminen on nähnyt niitä hieman eri vinkkeleistä tuhansia ja tuhansia vuosia.

Siitä todistavat tähtikuvioiden omat nimet kaikissa vanhoissa kulttuureissa. Myös yötaivaan lähikohteet eli planeetat ovat eri kansat löytäneet omin neuvoin.

Ihminen näkee paljain silmin yötaivaalta noin 4 500 luonnon kohdetta, lähinnä siis tähtiä ja planeettoja, joskus asteroideja ja komeettoja sekä esimerkiksi osan Linnunradan kierteishaarasta.

Kiina kehittää Yhdysvaltain tapaan omaa satelliittien verkostoa.

SpaceX lisää satelliittien määrän yli 12 000:een vuoteen 2020-luvun puoliväliin mennessä. Mutta se ei ole ainoa, joka luo esteitä luonnon näkymille.

Brittiläinen avaruusyhtiö OneWeb tähtää myös avaruuteen satelliitein. Se on lähettänyt eri korkeuksiin jo noin puolet niistä 648 satelliitista, jotka se vie taivaalle.

Eikä siinä kaikki. Verkko- ja avaruusyhtiö Amazonilla on myös oma hanke, Kuiper. Se tähtää yli 3 000 satelliittiin lähivuosina. Valtioista Kiina kehittää Yhdysvaltain tapaan omaa satelliittien verkostoa. Aikeissa on noin 13 000 satelliittia.

Paljon ei tarvita laskupäätä siihen, kun ymmärtää, että yötaivaan näkymä muuttuu lähivuosina rajusti.

Avaruudessa on todistetusti paljon tilaa, mutta pian voi puhua ruuhkasta. Tai ainakin enemmän kuin valosaasteesta.

Kaupunkien ja teiden sähkövalot ovat jo kutistaneet paikkoja, joista tähtitaivas näkyy ilman keinovalon häiriöitä.

Tähtitieteilijät tarkoittavat valosaasteella sitä, että maailmassa on yhä harvempia seutuja, joissa voi nähdä tähtitaivaan aitona. Siis ilman muun valon pilkahdustakaan.

Valosaastetta voi sentään paeta maaseudulle ja erämaihin. On laskettu, että esimerkiksi tavallisessa esikaupungissa tähtiä näkee vielä noin 400.

Tähtitieteilijä Samantha Lawler on mallintanut, miltä taivas näyttää, jos eri satelliittiyhtiöiden suunnitelmat toteutuvat.

Hän käytti mallina Starlinkin satelliiteista mitattuja arvoja. Lawler on tähtitieteen apulaisprofessori Reginan yliopistossa Saskatchewanissa Kanadassa.

Tähtitieteen julkaisu Astronomical Journal julkaisee Lawlerin mallinnukset pian selityksineen. Työn vedosta voi jo lukea arXiv-verkkopalvelusta.

Hänen mallinsa ennustaa satelliittien kirkkautta maapallon eri paikoissa, eri kellonaikoina ja eri vuodenaikoina.

CTIO-teleskoopi kuvasi Starlinkin satelliittien ratoja valotuksessa, joka kesti 333 sekuntia.

Mallissa on otettu huomioon yhteensä 65 000 satelliittia, joita neljä alan suurta peluria on suunnitellut kiertoradoille. Ne ovat Yhdysvaltain SpaceX:n Starlink ja Amazonin Kuiper, Britannian OneWeb ja Kiinan StarNet/GW.

Lawler sanoo The Conversation-verkkolehdessä, että jos satelliittien määrää ei säädellä, on taivaalla pian yksi kohde 15:stä keinotekoinen.

Lawler laskee, että pohjoisen pallonpuoliskon 50. leveysasteen liepeillä aidon tähtitaivaan näkeminen on hankalinta. Näkymään vaikuttavat auringonvalo, maapallon kallistuskulma ja satelliittien valitut kiertoradat.

Uutta valosaastetta ei pääse pakoon edes pohjoisnavalla.

Esimerkiksi Lontoon leveysasteilla sadat Starlinkin satelliitit ovat näkyvissä muutaman tunnin heti auringonlaskun jälkeen ja ennen auringonnousua.

Lontoon lisäksi ikäviä paikkoja ovat esimerkiksi Amsterdam, Berliini, Praha, Kiova, Vancouver ja Calgary ympäristöineen.

Kesäkuukausina kymmeniä satelliitteja välkehtii läpi suviyön. Keskikesällä eli kesäpäivän seisauksen aikoihin noilla leveyksillä näkyy paljaille silmille lähes 200 satelliittia läpi yön.

Mallinnuksen mukaan kaikkialla maailmassa näkyy kaikkina vuodenaikoina kymmeniä tai satoja satelliitteja, kun on aamuvarhainen tai iltamyöhä.

Helsinki on tästä satelliittien ruuhkavyöhykkeestä hieman pohjoiseen eli 60:llä leveysasteella, samoin muu Suomi.

Mallinnus osoittaa kuitenkin, että uutta valosaastetta ei pääse pakoon edes pohjoisnavalla.

Starlinkin satelliitit ovat kirkkaita. Ne loistavat kirkkaammin kuin 99 prosenttia kaikista satelliiteista. Yksi syy on, että ne kiertävät Maata matalilla kiertoradoilla eli noin 200–800 kilometrin korkeudessa.

Näin ne ovat siis lähempänä Maan pintaa. Ne myös heijastavat valoa enemmän kuin Starlinkin insinöörit ennustivat.

Useimmat voi nähdä paljain silmin, vaikka Starlink on osannut himmentää osan satelliiteista lähettämisen jälkeen.

Jos näet taivaalla liikkuvan kirkkaan kohteen, on se siis melko varmasti Starlinkin satelliitti.

SpaceX lähettää avaruuteen nykyisellään satelliitteja muutaman viikon välein. Starlink suunnittelee, että se vaihtaa satelliittinsa viiden vuoden käytön jälkeen. Lawler laskee, että se tarkoittaa lopulta noin 25:ttä satelliitin vaihtoa vuorokaudessa.

Lue lisää: Maapallon kiertoradalla on nyt valosaastetta avaruusromun lisäksi – Lähi­avaruudessamme on kaksi pulmaa ratkaistavana

Tähtitieteilijät kehittävät toki keinoja, joilla voi kiertää satelliittien valohäirintää. Ne kuitenkin syövät yleensä meidän eli veronmaksajien rahoja ja vievät aikaa ja vaivaa.

Kansainvälinen tähtitieteen liitto IAU hermostui uusista satelliiteista jo 2019. Maan matalien kiertoratojen käyttöä kun ei juuri säädellä. Vuonna 1967 solmittiin YK:n alainen avaruuden yleissopimus. Sen yksi periaate on, että avaruutta saa hyödyntää.

Yhdysvallat on myöntänyt Space X:lle luvat satelliittien sijoittamiseen. Saman tekee varmaan Kiina omilleen. Valtiot eivät voi vaikuttaa toisten maiden lupiin.

Neljä viidestä yhdysvaltalaisesta ei ole nähnyt Linnunratamme kierteishaaraa koskaan, kuvassa keskellä.

Maata kiertävien satelliittien heijastukset ovat jo lisänneet yötaivaan valoisuutta kymmenisen prosenttia.

Satelliittien vaikeuttavat tähtitaivaan tuhansien ja tuhansien kohteiden havainnointia ja kuvaamista. Niiden radiotaajuudet häiritsevät myös radioastronomiaa.

Pelottavinta on Lawlerin mielestä kuitenkin se, että me voimme menettää perinteisen yötaivaan kaikkialla maailmassa.

Niin, kukapa ei olisi joskus katsellut kaihoisana tähtiin, yksin tai hyvässä seurassa.

Lue lisää: Suomi kehittää satelliittia puusta – Video näyttää Vantaalta alkaneen testilennon

Satelliitit heijastavat valoa

  • Tuhansia satelliitteja lähetetään avaruuteen lähivuosina. Niitä lähettävät sekä valtiot että yritykset.

  • Satelliittien pinnat heijastavat tietyssä kulmassa auringonvaloa niin paljon, että valon voi nähdä paljain silmin.

  • Näkymä tähtiin ja tähtitaivaan muihin luonnollisiin kohteisiin hämärtyy tai voi kadota.

  • Kaupunkien ja teiden valosaaste häiritsee näkymiä tähtitaivaalle jo nyt.

  • Mikään laki tai sopimus ei säätele sitä, kuka saa lähettää ja mitä esineitä Maan kiertoradalle.

  • Avaruuden käyttöä säätelee löyhästi YK:n avaruussopimus vuodelta 1967 ja eri maiden omat säädökset.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat