Lahjat voivat olla taloustieteessä haaskausta, joten olisiko parempi antaa rahaa – Mutta tärkeää on myös se, mitä lahja kertoo antajan ja saajan suhteesta - Tiede | HS.fi

Lahjat voivat olla taloustieteessä haaskausta, joten olisiko parempi antaa rahaa – Mutta tärkeää on myös se, mitä lahja kertoo antajan ja saajan suhteesta

Aina ei ole lainkaan selvää, kumpi on lahjan antaja ja kumpi ottaja, sosiologian tutkija muistuttaa.

27.12.2021 2:00 | Päivitetty 27.12.2021 8:38

Nyt kun joululahjat on annettu ja avattu, voisi pohtia niiden aiheuttamaa hävikkiä. Sillä sitä joululahjoista totisesti syntyy kylmästä taloustieteellisestä näkökulmasta.

Joulukuussa vähittäiskauppa lisääntyi vuonna 2020 noin 810 miljoonalla eurolla, kertoo Kaupan liitto. Jos summasta puolet kulutetaan lahjoihin, ostettiin joululahjoja noin 405 miljoonalla eurolla.

Tästä summasta ehkä noin 10–30 prosenttia eli 40–121 miljoonaa euroa voisi ajatella katoavan kuin tuhka tuuleen.

Eikä puhuta siis jätteistä tai muista joulun oheiskustannuksista. Nyt pohditaan sitä, kuinka iso osa lahjojen arvosta katoaa jo ennen kuin paperit on poistettu.

Tästä joulumieltä uhmaavasta ajatusmallista voimme kiittää yhdysvaltalaista taloustieteilijää Joel Waldfogelia. Waldfogel julkaisi vuonna 1993 artikkelinsa The Deadweight Loss of Christmas, jota voisi kuvailla eräänlaiseksi joulunajan klassikoksi

Sen perustana on yksinkertainen koe. Siinä Waldfogel kysyi opiskelijoilta, mitä he saivat joululahjaksi. Tämän jälkeen hän pyysi opiskelijoita arvioimaan, mitä lahjan antaja oli lahjasta maksanut.

Sitten lahjan saajien piti kertoa, kuinka paljon he itse olisivat olleet valmiita lahjasta maksamaan. Summat, joita lahjojen saajat olisivat lahjoista itse maksaneet, olivat järjestelmällisesti alempia kuin arviot siitä, mitä antajat olivat lahjoista maksaneet.

Tämä erotus on taloustieteen käsitteen mukaan hyvinvointitappiota.

Lahjojen antajat kuluttivat lahjoihin enemmän rahaa kuin niistä saatu hyöty oli lahjojen saajille. Syitä tähän saattoi olla useita. Ehkä paidan väri ei ihan miellyttänyt. Ehkä lahjan saajalla oli jo tarpeeksi vaikkapa villasukkia tai hän ei niitä tarvinnut.

Waldfogel laski joululahjoista syntyvän hyvinvointitappion nousevan Yhdysvalloissa kymmeniin miljardeihin. Ja kaikki tämä olisi vältetty, jos ihmiset olisivat vain antaneet pakettien sijasta rahaa.

Puolisolta saadun lahjan hyvinvointitappio oli alle 10 prosenttia.

WAldfogelin tutkimuksen mukaan hyvinvointitappion suuruus riippuu ennen muuta lahjan antajan ja saajan läheisyyden asteesta.

Hyvältä ystävältä saadun lahjan hyvinvointitappio arvioitiin tutkimuksessa vain runsaaksi prosentiksi. Puolisolta saadun lahjan hyvinvointitappio oli alle 10 prosenttia.

Sen sijaan sediltä, tädeiltä ja isovanhemmilta saatujen joululahjojen hyvinvointitappio oli yli kolmanneksen. Jos etäisemmälle sukulaiselle antaisi lahjan sijasta rahaa, voisi siis tuottaa enemmän iloa keskimäärin kolmanneksen halvemmalla.

Ihan yksiselitteistä lahjoihin liittyvä hyvinvointitappio ei ole. Waldfogel tunnistaa kaksi tapaa, joilla lahjan arvo voi puhtaan taloustieteellisesti olla saajalleen jopa arvokkaampi kuin antajalleen.

Näistä ensimmäinen liittyy vaillinaiseen informaatioon. Emme aina tiedä mitä haluamme tai mistä sen saisimme.

Ajatellaanpa lahjaa, jonka saaja haluaisi, muttei tiedä mistä sen saisi.

Tällainen lahja voi olla olla kirpputorilta löytynyt, tavallisen hintainen mutta harvinainen muumimuki, joka puuttuu saajan muumimukien kokoelmasta. Paketista löytyessään se on saajalleen arvokkaampi kuin siitä maksettu hinta.

Vielä suurempi hyöty voi syntyä, jos onnistuu antamaan lahjan, joka osoittautuu tarpeelliseksi, vaikkei saaja edes tiennyt siitä ennalta. Sellainen voi olla esimerkiksi kirja, joka mullistaa teinin ajatusmaailman.

Toinen tapa on ajatella lahjaa lupana rikkoa yhteisiä sääntöjä.

Jos puoliso haluaa olohuoneen sohvalle kukkatyynyjä kumppanin vastustuksesta huolimatta, voi kumppani lahjoittaa paitsi tyynyt myös samalla ikään kuin luvan laittaa tyynyt esille.

Vastaavasti lahjana voi tehdä ostoksen, jonka toinen haluaisi, muttei raaski. Jos vaikka tietää, että läheinen haluaisi jo uuden puhelimen, muttei viitsi ostaa, kun vanhakin toimii, vapauttaa lahja kursailusta.

Nämä molemmat toimivat kuitenkin yleensä vain läheisten kesken, Waldfogel huomauttaa. Lahjojen antamisen hyvinvointitappion suurta kuvaa ne eivät muuta.

Waldfogel laajensi artikkelinsa vuonna 2009 kirjaksi, jonka nimi on Scroogenomics: Why You Shouldn’t Buy Presents for the Holidays.

Kokeellisen mikrotaloustieteen professori Topi Miettinen kertoo, että artikkelin perusväitteen voi yhä ottaa vakavasti. Miettinen työskentelee Hanken Svenska Handelshögskolanissa.

Yksi kiinnostava vastaväite perustuu John Listin ja Jason Shogrenin kokeeseen. Siinä ihmisiä pyydettiin tuomaan laboratorioon saamiaan joululahjoja, joita tutkijat sitten pyrkivät heiltä ostamaan.

Lahjojen tuojat halusivat tyypillisesti lahjoistaan enemmän rahaa kuin niiden arvo kaupassa oli.

Tulos ei vakuuttanut kaikkia. Käyttäytymistaloustieteessä tunnetaan myös omistusvaikutus.

Omistaminen sinänsä nostaa tavaran arvoa omistajalleen. Luopuminen aiheuttaa suurempaa tuskaa kuin saamisen iloa. Tämä voi selittää ihmisten haluttomuuden luopua lahjoistaan.

Rahan lahjoittaminen esimerkiksi seurustelukumppanille ei välitä kovin romanttista viestiä.

Pelkkään arvoon perustuva näkemys ei myöskään ota huomioon sitä, että lahjassa siirtyy arvon lisäksi myös informaatiota. Lahja kertoo aina jotain siitä, miten antaja näkee lahjan saajan.

Vaikka kylmän taloustieteellisesti raha olisi varmin lahja, rahan lahjoittaminen esimerkiksi seurustelukumppanille ei välitä kovin romanttista viestiä.

Informaation näkökulmasta myös omaisen kutomat villasukat voivat olla arvokas lahja, vaikka saajan kaappi jo pullistelisi sukkia. Se kertoo siitä, että omainen on jaksanut nähdä vaivaa lahjan eteen.

Lahjoja voidaan katsoa myös peliteorian näkökulmasta. Jos haluaa saada serkulta lahjan myös ensi vuonna ja välttää pahaa mieltä, on parasta antaa lahja itsekin.

Lahjojen antamisen tehokkuutta on testattu esimerkiksi kokeella, jossa hyväntekeväisyysjärjestö lähetti ihmisille lahjoja. Kokeessa lahjat saivat ihmiset lahjoittamaan järjestölle rahaa innokkaammin.

Puhtaan peliteoreettisesti huonoin jouluaatto olisi tietysti se, jolloin lahjan antaja ei saisi itse mitään.

Tässä oleellista on se, ettei joulun pelin kesto ole tiedossa. Emme tiedä, montako joulua vietämme yhdessä. Muutenhan viimeisenä jouluna kannattaisi olla antamatta muille lahjoja. Seuraavaa joulua, jolloin muut voisivat toistaa tempun, ei koskaan tulisi.

Eli jos tietää henkilön olevan vakavasti sairas ja tuskin näkevän seuraavaa joulua, onko peliteoreettisesti viisasta jättää lahja ostamatta hänelle?

”Noinhan se menee. Äärimmilleen yksinkertaistettu talousteoria on joskus aika kyynistä,” Miettinen vastaa.

Näin kyynistä ajattelua tarvitaan yleensä pohdittaessa lähinnä sitä, kuinka yhteiskunnan instituutiot saadaan toimimaan, vaikka ihmiset ovat itsekkäitä.

Lahjaksi annettuun lautapeliin kuuluu yleensä myös ajatus yhteisestä pelihetkestä.

Lahjojen antamista voi pohtia myös lämpimämmin. Helsingin yliopiston kirkkososiologian professori Anne Birgitta Pessi on tutkinut myötätuntoa ja altruismia eli epäitsekkyyttä

Ihminen on Pessin mukaan sosiaalinen olento, joka iloitsee tuottaessaan iloa toisille.

”Lahjalla on paljon sosiaalisia funktioita. Aina ei ole lainkaan selvää, kumpi on lahjan antaja ja kumpi ottaja. Antaja haluaa ilahduttaa lahjan saajaa ja saa oman palkkionsa toisen ilosta. Näin on esimerkiksi lasten kohdalla”, Pessi sanoo.

Hän arvostelee ajatusta, että lahjaa ajateltaisiin vain arvon kautta. Jo lahjan ajatus pitää sisällä enemmän kuin sen, mitä paketista löytyy.

”Lahjaan voi kytkeytyä myös omia toiveita ja haaveita esimerkiksi siitä, millaisia lahjoja olisi itse halunnut samassa elämänvaiheessa saada. Tai mihin suuntaan hän toivoisi lahjan saavan vievän elämäänsä. Tai mitä antaja haluaisi lahjan saajan kanssa tehdä.”

Lahjaksi annettuun lautapeliin kuuluu yleensä myös ajatus yhteisestä pelihetkestä.

Myös turhaksi ensin koetulla lahjalla voi olla lopulta merkitystä saajalle. Lahjan saaminen tarkoittaa myös nähdyksi tulemista.

”Jos vaikka työpaikalla kaikki muut saisivat johdolta lahjan ja minä en, kyllähän siitä tulisi aika outo ja ikävä tunne. Ihan riippumatta siitä, kuinka arvokas lahja itsessään minulle olisi”, Pessi sanoo.

Hänestä lahjan rahalliseen arvoon ei muutenkaan kannata suhtautua liian vakavasti.

”Paljon oleellisempaa on se, mitä lahja kertoo antajan ja saajan suhteesta. Mietitty ja tärkeä lahja voi hyvin olla vaikka itse tehty”, Pessi sanoo.

”Tutkimusten mukaan lahjakortissa on ripaus luksusta.”

Suunnataan toiveet jo ensi jouluun. Olisiko mahdollista säilyttää lahjojen antamisen hyvät puolet, mutta samalla pienentää hyvinvointitappiota?

Koska rahan mukana ei juuri liiku informaatiota, sen antaminen koetaan kylmäksi.

Waldfogel suosittelee vaihtoehdoksi lahjakortteja vaikka yritykseen, jonka tuotteista lahjoittaja tietää saajan pitävän. Se viestii yhtä aikaa toisesta kiinnostumista mutta antaa saajan valita mitä todella haluaa.

Myös Pessi pitää lahjakortteja hyvänä ajatuksena.

”Tutkimusten mukaan lahjakortissa on ripaus luksusta. Kun katsotaan, mitä ihmiset lahjakorteilla ostavat, osuu kulutus usein herkkuihin tai hemmotteluun, vaikka muitakin vaihtoehtoja olisi tarjolla.”

Hyvänä vaihtoehtona Pessi näkee myös lahjan saajan nimissä tehdyn hyväntekeväisyyden.

”Niin sanottu toisenlainen lahja, jossa ikään kuin lahjoitetaan hyvää toisen nimissä eteenpäin, on usein sekä merkityksellinen että kohteilleen hyödyllinen.”

Myös huippurikkaat, joilla on jo kaikkea, ohjaavat lahjansa usein hyväntekeväisyyttä tekeville säätiöilleen, Waldfogel kirjoittaa Scoogenomicsissa..

Vuonna 2006 maailman silloin toiseksi rikkain mies Warren Buffett antoi maailman rikkaimmalle miehelle Bill Gatesille melkoisen lahjan, 30 miljardia dollaria Gatesin säätiölle. Kyseessä oli alku pitkälle prosessille, jossa Buffet on luovuttanut omaisuuttaan pois. Yhtenä kanavana on ollut Gatesin säätiö.

Lahja herätti myös huvittuneisuutta. Tarvitsiko maailman rikkain mies todella lahjaa toiseksi rikkaimmalta? Buffet vastasi, ettei hän oikeastaan antanut lahjaa Gatesille vaan Gatesin kautta.

Lue lisää: Jos halaat, älä jätä sitä yhteen sekuntiin – se tuntuu hyvältä vasta viiden sekunnin jälkeen

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat