Helsingin yliopiston vararehtori pitää fysiikkaa helpompana kuin yhteiskunnallisia kysymyksiä - Tiede | HS.fi

Helsingin yliopiston vararehtori pitää fysiikkaa helpompana kuin yhteiskunnallisia kysymyksiä

Kaikki huippututkimus on jollain lailla hyödynnettävissä, Paula Eerola muistuttaa.

Paula Eerola työskentelee Helsingin yliopistossa sekä hiukkasfysiikan professorina että vararehtorina. Fysiikkaa hän pitää helpompana kuin yhteiskunnallisia kysymyksiä. ”Fysiikassa asiat ovat ennustettavampia ja hallittavampia”, hän sanoo.

6.1. 2:00 | Päivitetty 6.1. 6:07

Sveitsissä sijaitseva maineikas Cern on Euroopan hiukkasfysiikan tutkimuskeskus. Kun Paula Eerola, yksi Helsingin yliopiston nykyisistä vararehtoreista, pääsi sinne kesätöihin 22-vuotiaana opiskelijana, Cernissä elettiin jännittäviä aikoja. Saman vuoden lopussa yksi sen tutkimusryhmistä sai fysiikan Nobelin palkinnon W- ja Z-hiukkasten löytämisestä.

”Aiheesta oli kaksi kilpailevaa koetta, ja minä olin kesätöissä sen pienemmän kokeen ryhmässä. Palkinnon saivat toisen kokeen johtaja Carlo Rubbia ja kiihdyttimen kehittäjä Simon Van der Meer”, Eerola kertoo.

”Se oli tosi mielenkiintoista ja tosi uutta – opin valtavasti –, mutta se oli myös tosi tasa-arvoista.”

Kun opiskelijalle piti löytää paikka, se löytyi toimistosta, jossa kokeen johtajakin istui. Tutkimusryhmä kävi yhteislounailla, ja kesätyöläinen oli tervetullut mukaan.

”Tutkimusalalleni on aika tyypillistä, että tutkimusta tehdään ryhmissä. Se on tavallaan tällaista kisällioppimista, jossa eri tutkijanuran vaiheissa olevilla ihmisillä voi olla erilaisia rooleja. Siinä ymmärretään, että autetaan toinen toistamme.”

Helsingin yliopiston tutkimuksesta vastaavana vararehtorina Eerolan rooli on nyt hyvin erilainen. Hän on kyllä edelleen mukana Cernin kokeissa ja ohjaa väitöskirjan tekijöitä, mutta isoin osa hänen työstään on johtamista.

Fysiikka ei ollut Eerolalle itsestään selvä uravaihtoehto. Hän oli jo nuorena laajasti kiinnostunut erilaisista aineista, niin luonnontieteistä kuin reaaliaineista, ja kävi peruskoulun musiikkiluokalla. Opiskeluvaihtoehdoiksi rajautuivat poliittinen historia ja fysiikka.

”Se oli lopulta sattuman sanelema juttu: fysiikkaa lukemaan pääsi suoraan papereilla, kun poliittisen historian pääsykokeisiin olisi pitänyt ruveta pänttäämään heti ylioppilaskirjoitusten jälkeen. Siinä vaiheessa tuntui siltä, että nyt on lukemiset luettu. Lähdin interreilaamaan ja sitten kesätöihin Ruotsiin.”

Opiskelut alkoivat syksyllä ja veivät kuitenkin mukanaan.

”Ylipäätään se, miksi fysiikasta kiinnostuin, oli halu päästä perehtymään siihen, mistä kaikki on oikeasti rakentunut.”

Tämä tarkoitti, että opinnot suuntautuivat pian alkeishiukkasiin ja kvanttifysiikkaan. Niiden kautta Eerola pääsi ”asioiden ytimeen”.

Nyt, samana vuonna kun Eerola juhlii 60-vuotissyntymäpäiviään, hän voi juhlia myös yhtä merkkipaalua urallaan. Eerola oli mukana Cernin CMS-kokeessa, jossa löytyi Higgsin bosoni, fyysikkojen pitkään etsimä alkeishiukkanen. Löydöstä tulee kesällä kymmenen vuotta.

”Tutkijanurani huippuhetket sijoitan oikeastaan vähän aikaisemmaksi, siihen kun olin vielä nuorempi tutkija. Esimerkiksi kun viimeistelin väitöskirjaani, juuri silloin Cernissä alkoi toimia se edellisen sukupolven kiihdytin, ja sieltä alkoi tulla oikeaa dataa. Se tuntui huimalta.”

Jännittävimpiin aikoihin Eerola listaa myös sen, kun hän alkoi perehtyä alkeishiukkasten symmetriaominaisuuksiin. Siitä tuli hänen erikoisalaansa. Sittemmin hänen mietintänsä aiheesta vaikuttivat siihen, millaiseksi vuodesta 2010 toimineet seuraavan sukupolven kokeet suunniteltiin. Tieteellä on usein kauaskantoisia seurauksia.

”Uskon, että kaikki huippututkimus on jollain lailla hyödynnettävissä, mutta emme vain tiedä milloin. Siihen voi mennä vuosi tai siihen voi mennä sata vuotta – tai enemmän”, Eerola sanoo.

Vararehtori peräänkuuluttaakin pitkäjänteisyyttä niin rahoituksen kuin tutkimuksen saralla ja kertoo esimerkin:

”Olin juuri mukana tekemässä Euroopan hiukkasfysiikan strategiaa, jossa katsottiin tästä vuoteen 2080.”

Pitkäjänteisyyden saralla saatiin hiljattain yksi voitto. Parlamentaarinen työryhmä, jonka tarkoitus oli pohtia tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan rahoitusta, sai työnsä päätökseen joulukuussa. Se esitti erillisen rahoituslain säätämistä, jotta julkiset tutkimusmenot saataisiin nostettua korkeammalle tasolle.

”Se, että asian tärkeys on tunnustettu niin, että sille ehdotetaan tällaista rahoituslakia, on ilman muuta hyvä asia. Toinen hyvä asia on se, että tässä oli niin laaja parlamentaarinen yksimielisyys asian takana.”

Työryhmässä olivat edustettuina kaikki eduskuntapuolueet.

Parlamentaaristen päätösten kommentointi ja yliopiston koko yhteiskunnallisen aseman miettiminen osuvat enemmän poliittisen historian kuin fysiikan saralle. Eerolan kiinnostus yhteiskunnallisiin kysymyksiin onkin auttanut vararehtorin työssä.

Hänellä on kuitenkin selvä vastaus siihen, kumpi on vaikeaselkoisempaa.

”Yhteiskunnalliset asiat ovat paljon kaoottisempia, niissä on niin paljon erilaisia muuttujia. Fysiikassa asiat ovat ennustettavampia ja hallittavampia: siinä ei voi tulla samanlaisia väittelyitä siitä, mikä on ikään kuin oikein.”

Paula Eerola

  • Syntyi 1962 Joensuussa.

  • Helsingin yliopiston vararehtori vuodesta 2018, mitä ennen ehti toimia seitsemän kuukautta matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan dekaanina.

  • Helsingin yliopiston kokeellisen hiukkasfysiikan professori vuodesta 2008, Fysiikan tutkimuslaitoksen johtaja 2016–2017.

  • Lundin yliopiston kokeellisen hiukkasfysiikan professori 2001–2008.

  • Suomalaisen Tiedeakatemian, Suomen Tiedeseuran, Teknillisten Tieteiden Akatemian ja Ruotsin Kuninkaallisen Tiedeakatemian jäsen.

  • Harrastaa suunnistusta, sienestystä ja musiikkia.

  • Yksi aikuinen lapsi.

  • Täyttää 60 vuotta maanantaina 10. tammikuuta.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat