Kuka keksi kellonajat?

Lasten tiedekysymyksissä pohditaan myös suurinta virhettä, graffiteja ja hikkaa. Entä onko jotakin terveellistä ruokaa, jota voisi syödä paljon?

Päivän tunnit evät ole olleet aina tasamittaisia.

1.4. 2:00 | Päivitetty 1.4. 7:49

Touko Kenttämies, 9

Kellonaikojen 12 numeroa ovat peräisin monen tuhannen vuoden takaa.

Egyptiläiset jakoivat jo 4  000 vuotta sitten päivän valoisan ajan 12 osaan. Tarkempaa tietoa ei ole siitä, kuka tai ketkä heistä keksivät tuon tavan ensin.

Egyptiläiset ajattelivat aluksi, ettei aika liiku öisin. Vähän myöhemmin he oppivat jakamaan yönkin 12 osaan. Näin syntyi käsitys 24 tunnin vuorokaudesta.

Ennen 1300–1400-lukuja tunnit eivät kuitenkaan olleet tasamittaisia, vaan niiden pituus vaihtui vuodenaikojen mukaan. Talvisin päivän tunnit olivat lyhyempiä ja yön tunnit pidempiä.

Vuorokauden ja vuoden mitta perustui jo muinoin taivaankappaleiden liikkeisiin. Vanhat kulttuurit tiesivät, että Maa pyörähtää Auringon ympäri vuodessa ja itsensä ympäri vuorokaudessa.

Aurinkokelloilla mitattiin aikaa jo noin 3 500 vuotta sitten Egyptissä ja muissa maissa Välimeren lähistöllä. Nuo kellot perustuivat siihen, että ne seurasivat varjon etenemistä.

Ennen 1600-lukua minuuttia ja sekuntia käytettiin pääasiassa tähtitieteellisissä laskutoimituksissa. Minuuttiosoitin tuli yleisesti kelloihin 1680-luvulla.

Tunnin jako 60 minuuttiin on perua Babylonian, joka oli nykyisen Irakin valtion eteläosassa, matematiikasta.

Sekuntiosoitin tuli kelloihin eri puolilla maailmaa vasta 1800-luvulla. Myös minuutin jakaminen 60 sekuntiin perustuu babylonialaiseen matematiikkaan.

Johanna Järviniemi-Raekallio

amanuenssi

Suomen kello- ja korumuseo Kruunu

Maapallon ilmaston lämmittämistä voi sanoa ihmiskunnan virheeksi.

Mikä on maailman suurin virhe?

Urho Varmavuori, 6

Ajattelemme usein, että virhe syntyy, kun käyttää keinoja, jotka eivät edistä valittua päämäärää tai kääntyvät jopa sitä vastaan.

Joskus paljastuu myös, että oli virhe tavoitella jotain, koska siitä aiheutuukin takapakkia tärkeämmille asioille, joihin olisi mieluummin kannattanut pyrkiä.

Joku saattaa esimerkiksi uhrata kaikkensa työlleen ja tajuta vasta lopulta, ettei se teekään onnelliseksi.

Näyttää siltä, että virhe on sitä suurempi, mitä enemmän siitä koituu haittaa päämäärille, joita ihmisen oikeasti kannattaa tavoitella.

Eri virheiden suuruuden vertailu on kuitenkin hankalaa.

Se johtuu ensinnäkin siitä, että virheen koko riippuu siitä, mitä kyseisessä tilanteessa olisi voinut tehdä toisin. Erilaisia mahdollisuuksia saattaa olla vaikea arvioida.

Toiseksi virheet ovat luonteeltaan kovin erilaisia, eikä niille siten ole tarkkaa mittapuuta.

Voimme kuitenkin täydellä syyllä mieltää erityisen suuriksi virheiksi sellaiset, joista koituu haittaa monille ihmisille tai luonnolle.

Ehkä teimme sellaisen virheen ihmiskuntana, kun tavoittelimme vaurastumista tavalla, joka muuttaa maapallon ilmastoa.

Erityisen perustava virhe saattaa kuitenkin olla tavoitella omia päämääriä piittaamatta siitä, mitä seurauksia sillä on muiden päämäärille. Ikään kuin olisimme itse tärkeämpiä kuin kukaan muu. Siinä on monen ison murheen juuri.

Antti Kauppinen

käytännöllisen filosofian professori

Helsingin yliopisto

Halaus lämmittää katutaiteessakin.

Miksi graffiteissa lukee niin usein ”hugs”, niin kuin halauksia?

Carla ja Fia Johansson, 8

Etenkin Helsingin kaduilla näkyy tosiaan paljon HUGS-sanaa eri tavoin tehtynä.

Graffitien tekijät maalaavat usein yhtä lyhyttä sanaa, joka toimii heidän nimimerkkinään. Sana voi olla myös ryhmän eli crewin nimi. Se koostuu yleensä useamman sanan alkukirjaimista.

Näin on myös nimen HUGS tapauksessa. Nimitys yhdistää kaveriporukkaa, joka on kotoisin Helsingin lähiöistä. Kirjaimista muodostuu englanninkielinen sana hugs. Nimen takana olevia sanoja ryhmä ei ole kertonut julkisesti.

Nimimerkin kirjoittaminen eri paikkoihin antaa tekijöilleen tunnettuutta. Kun jotain nimeä näkyy paljon ympäri kaupunkia, se jää ihmisten mieleen. Samalla kirjoittajat pysyvät tuntemattomina.

Taiteen voi aina nähdä monella tapaa. Graffitia katsoessa huomiota voi kiinnittää kirjainten tyyliin, väreihin tai paikkaan, johon ne on maalattu.

Kysyjille HUGS on tuonut vahvasti mieleen halaukset. On kieltämättä mukava ajatus, että ympäri kaupunkia toivotetaan halauksia.

Jaakko Blomberg

toiminnanjohtaja

Helsinki Urban Art ry

Hikka voi olla jäänne kaukaa menneisyydestä.

Onko hikasta hyötyä?

Amos Myllynen, 10

Hikan merkitystä elimistön kannalta on mietitty varhaisista ajoista näihin päiviin saakka.

Osa asiantuntijoista on sitä mieltä, että hikottelusta ei ole hyötyä. Se olisi näin ollen hengityksen säätelyyn liittyvä jäänne niiltä ajoilta, kun ihmisiä edeltäneet selkärankaiset eläimet siirtyivät merestä maalle. Ne käyttivät samanaikaisesti kiduksia ja keuhkoja.

Hikka voi tiettävästi tulla vain nisäkkäille. Eniten hikottelevat sikiövaiheessa olevat ja vastasyntyneet pienokaiset.

Osa tutkijoista näkee hikan hyödyksi sen, että se voisi työntää ulos henkitorveen joutunutta sikiön ulostetta. Sitä pääsee joskus kohtuun raskauden loppupuolella.

Jotkut asiantuntijat ovat taas sitä mieltä, että hikottelu on röyhtäisyn kaltainen refleksi, jonka avulla imeväiset poistavat mahalaukusta ylimääräistä ilmaa. Ilmaa tulee mahaan jo sikiövaiheessa, mutta erityisesti kun vauva imee rintamaitoa.

Viimeisin tutkimus hikan hyödystä kolmen vuoden takaa osoitti, että vastasyntyneillä vauvoilla hikotellessa syntyvä pallean supistus aiheutti selvästi aktiivisuutta aivoissa. Hikan hyöty on todennäköisimmin se, että hengityslihasten ja aivojen välille syntyy yhteys, joka vahvistuu.

Tiina-Kaisa Kukko-Lukjanov

fysiologian yliopistonlehtori ja erikoistutkija

Helsingin yliopisto

Salaattia kannattaa syödä paljon.

Onko ruokaa, joka on terveellistä, jos sitä syö tosi, tosi paljon?

Aino Deschryvere, 9

Jos melkein mitä tahansa syö tosi, tosi paljon, se tuo helposti liikaa energiaa. Se lihottaa. Samalla se vie tilaa muulta ruoalta, mikä taas vähentää ruokavalion monipuolisuutta.

Sellaisia ruokia, joissa on paljon vettä ja kuitua ja siten niukasti energiaa, voi syödä halutessaan paljon. Eikä terveys siitä kärsi. Kun mukana on varsinkin vitamiineja ja kivennäisaineita, ruoka on terveellistä.

Sopiva annos on etenkin iloinen ja värikäs salaatti tai raaste, jonka päällä on hieman marjoja. Sellaista voi halutessaan popsia tosi paljon.

1,5 kilogrammassa eli valtavassa vadillisessa salaattia on suurin piirtein saman verran energiaa kuin yhdessä juustohampurilaisessa. Sellainen on muutenkin selvästi epäterveellisempää kuin salaatti. Moista salaattimäärää ei yleensä kukaan jaksa syödä, eikä se ole suositeltavaakaan.

Marjojen ja salaatin lisäksi hedelmiä voi hyvillä mielin syödä runsaasti. Terveyden kannalta on kuitenkin parempi syödä päivittäin useita terveellisiä ruokia riittäviä mutta kohtuullisia määriä.

Mikael Fogelholm

ravitsemustieteen professori

Helsingin yliopisto

Lähetä kysymys, kysyjän koko nimi ja ikä osoitteeseen hs.tiede@hs.fi. Palstaa toimittavat Touko Kauppinen ja Juha Merimaa.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat