”Siellä, missä ennen oli jääpeite, on nyt irrallisia lauttoja”, tutkija havaitsi Etelämantereen vesillä

Ilmaston lämpeneminen vaikuttaa merijäähän, jota mittaillaan Etelämantereen vesillä. Suomalainen jääntutkija oli aluksella, jolla olleet meriarkeologit löysivät vastikään legendaarisen hylyn syvyyksistä.

Etelämanteereen lähivesillä näkee lähinnä jäätä – ja pingviinejä, ainakin Weddellinmerellä.

17.3. 2:00

Jäätä, pingviinejä ja lisää jäätä. Siinä tiivistettynä se, mitä Weddellinmerellä Eteläisellä Atlantilla on nähtävää.

”Maisema on käytännössä pelkkää valkoista kaikkiin suuntiin. Ilman satelliittipaikannusta on liki mahdotonta kertoa, kuinka paljon laiva jäiden mukana liikkuu ja mihin suuntaan”, sanoo professori Jukka Tuhkuri Aalto-yliopistosta

Tuhkuri oli juuri Weddellinmerellä viisi viikkoa. Aika ei käynyt pitkäksi. Tuhkuri tutkii merijäätä, ja harvassa paikassa voi tutkia yhtä hyvin jään erikoisuuksia.

”Ilmastonmuutos muuttaa merijäätä ja Weddellinmeri tarjoaa sen tutkimiseen loistavat mahdollisuudet”, Tuhkuri sanoo.

Jukka Tuhkuri (punaisessa takissa) ja James-John Matthee kairaavat jäätä.

Haastattelu syntyy satelliittipuhelimen välityksellä. Taustalla kuuluu tutkimusalus S.A. Agulhas II:n koneiden jyske.

Tuhkuri on laivan ainoa suomalainen tutkija. Laivalla oli kaikkiaan 15 tutkijaa. Saksalainen ja etelä-afrikkalainen ryhmä tutkivat Tuhkurin lailla jäätä. Kaksi etelä-afrikkalaista meteorologia tarkastelivat sääolosuhteita.

Tuhkurilla oli kolme tavoitetta. Niistä ensimmäinen oli jäätilanteen kartoitus.

Aallon tutkijat ovat käyneet Raumalla valmistetun S. A. Agulhasin kyydissä Eteläisellä Atlantilla vuosittain yli kymmenen vuoden ajan. Tuhkurille keikka oli toinen.

Tyypillisesti jäätutkijat pääsevät kyytiin, kun laiva on vienyt uuden miehistön Etelä-Afrikan Etelämantereella sijaitsevalle tutkimusasemalle.

Matka on pitkä, noin kaksi kuukautta, mutta merijäätä siinä näkee tämänvuotista retkeä vähemmän. Silti pitkä havaintosarja on arvokas.

”Ilmastonmuutos muuttaa merien jääoloja. Siellä, missä ennen oli jääpeite, on nyt irrallisia lauttoja. Pyrin selvittämään, millaista rasitetta ne aiheuttavat laivalle.”

Jäälauttoja Weddellinmerellä.

Ääri-ilmiöt ovat luonnossa harvinaisia. Siksi niiden havaitsemiseen tarvitaan paljon aikaa ja mittauksia.

”Jos halutaan tietää, millaisiin voimiin jääalueille suuntaavien laivojen tulee varautua, ei auta kuin kerätä paljon aineistoa.”

Pelkkä tieto keskiarvosta ei riitä, vaan pitää tietää myös ääriarvot.

Jäätä ja sen laivalle aiheuttamaa rasitusta mitattiin havainnoimalla jääoloja myös viiden sekunnin välein kuvaavalla automaattikameralla. Anturit mittasivat aluksen runkoon kohdistuvaa rasitusta.

Merijää on lämpenemässä, havainnot kertovat.

TuTKiJAN pettymykseksi jäälauttojen keskellä ei jouduttu myrskyyn. joten jäälauttojen ja myrskyn yhteisvoima jäi nyt mittaamatta.

Silti kiinnostavia havaintoja riitti. Eräänä yönä anturit mittasivat kovan törmäyksen, vaikka havaitsija tai kamerat eivät huomanneet mitään erikoista.

”Jäässä on paljon mitä emme ymmärrä. Tämäkin havainto on toistaiseksi vailla selitystä.”

Rauhallisempana päivänä Tuhkuri pääsi seuraamaan kahden toisiinsa törmäävän jäälautan muodostaman jäävallin syntyä. On hyvin harvinaista, että vallin syntyä on saatu seurata luonnossa.

”Ei se iso ollut, ehkä metrin meren pinnalla ja viisi kertaa enemmän pinnan alla. Mutta oleellista kyllä, se syntyi aivan samoin, kun laboratoriossa aikaansaamamme pienemmät vallit.”

Jukka Tuhkuri seuraa, mitä automaattikamera kertoo jäästä.

Laivan ollessa paikoillaan tutkijat nostettiin jäälle laivan nosturilla. Tuhkuri kairasi jäälautoista liki kolmen metrin mittaisia jäänäytteitä. Niissä kiinnosti ennen muuta lämpötila.

Merijää on lämpenemässä, havainnot kertovat.

Jää muodostuu kerroksittain. Päällä on kovaa lunta ja lumesta muodostunutta kohvajäätä, ja alempana suolaista merijäätä. Merivesi jäätyy suolan takia –1,8 asteessa. Iso osa näytteistä oli hyvin lähellä tätä.

Lämpötila vaikuttaa vaikuttaa tapaan, jolla jää muuttaa muotoaan ja murtuu. Kun kylmää jäätä puristaa, siitä voidaan heti mitata elastinen, palautuva venymä.

Kun puristus jatkuu, voidaan mitata myös ajan myötä kasvava venymä. Siitä osa palautuu ja osa jää pysyväksi.

”Nyt näyttäisi, että lämpimässä jäässä kasvava venymä jää kokonaan pysyväksi. Välivaihe ikään kuin puuttuu.”

Tulevaisuudessa yhä suurempi osa jäästä on lämmintä. Niinpä jään lämpötilan merkitystä pitää ymmärtää tarkemmin.

ETeläafrikkalainen tutkimusalus S. A. Agulhas rakennettiin Raumalla.

Kokonaisuutena Jäätutkimus oli kuitenkin matkalla sivuroolissa. Laivalla oli myös brittiläisiä meriarkeologeja sekä ranskalaisia ja ruotsalaisia sukellusveneasiantuntijoita.

Meriarkeologit etsivät suuren brittiläisen tutkimusmatkailijan Ernest Shackletonin vuonna 1915 uponnutta laivaa Endurancea.

Kun jäätutkijat tekivät mittauksiaan jään pinnalla, ui arkeologien kauko-ohjattava sukellusvene kolmen kilometrin syvyydessä pinnan alla. Hylky löytyi noin kolmen viikon etsinnän jälkeen.

Arkeologien onnistuminen oli uutinen maailmalla..

”Tunnelma laivalla on hyvä”, kertoo Tuhkuri. Hän eiosallistunut etsintään vain toimittamalla mittaustietoja S. A. Agulhasin jäärasituksesta. Löytö kiinnosti silti häntäkin.

”Shackleton on ollut nuoruuteni sankareita. Löytöpaikka osoitti myös käsittämättömän hyvää navigointia Endurancen kapteenilta Frank Worsleylta”, Tuhkuri sanoo.

”Hylky oli vain neljä merimaila kapteenin laskemasta uppoamispaikasta, vaikka navigoiminen liikkuvien jäiden seassa ilman maamerkkejä on ollut todella vaikeaa ennen satelliitteja.”

Endurancen ruori oli yhä paikallaan erittäin hyvin säilyneessä hylyssä.

Tuhkurin blogi tutkimusmatkasta on luettavissa täällä.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat