Arktiset joet paisuvat – makeaa vettä virtaa pohjoisiin meriin enemmän ja kiihtyvämmin kuin arveltiin

Makea vesi voi vähentää pohjoisimman Atlantin pintaveden suolaisuutta. Se vuorostaan voisi vaikuttaa Golfvirran jatkeeseen.

Kanadassa virtaava Mackenziejoki laskee Jäämereen.

17.3. 2:00 | Päivitetty 17.3. 7:53

Suomesta vain muutamat Lapin ja Koillismaan joet laskevat Jäämeren suuntaan, mutta muun muassa Siperiasta ja Pohjois-Kanadasta virtaa pohjoisimpiin meriin valtavasti makeaa vettä.

On tärkeä tietää, miten paljon, sillä jokivesi yhdessä Grönlannin mannerjäätiköistä sulavan veden kanssa voi vähentää pohjoisimman Atlantin pintaveden suolaisuutta.

Vähemmän suolaisena vesi uppoaisi hitaammin meren syvään kiertoon.

Koska uppoamista tarvitaan vetämään uutta pintavettä tilalle, hidastuisi myös Pohjois-Eurooppaa lämmittävä Golfvirran jatke.

Koko arktisen alueen jokivirtaama saadaan selville tähänastista tarkemmin, kun muutamien jokien suoran mittaamisen sijasta käytetään koko alueen satelliittikuvia, osoittavat yhdysvaltalaiset tutkijat Nature Communications -lehdessä.

Lapsi heittää lumipallon Jeniseijokeen. Siperian mahtavan virran latvoilla virtaamat ovat vähentyneet.

Kuvista näkyvistä jokien leveyksistä he laskevat virtausmallien avulla, että 35 vuoden aikana kokonaisvirtaama on ollut 3–17 prosenttia suurempi ja kasvanut 1,2–3,3 kertaa nopeammin kuin on aiemmin arvioitu.

Yksittäisistä joista ei näe koko totuutta. Voi kuulostaa yllättävältä, että avaruuteen nostetut mittalaitteet toimivat paremmin kuin jokeen upotetut.

Syynä on se, että vain pienestä osasta arktisia jokia on julkaistu paikan päällä tehtyjä virtausmittauksia vuosikymmenten ajalta.

Koko arktisella alueella sellaisia jokiosuuksia on noin 300, ja niistä yli 90 prosenttia sijaitsee Pohjois-Amerikassa.

Sen sijaan satelliittikuvista tutkijat pystyivät laskemaan koko alueelta lähes puolen miljoonan jokiosuuden tilanteen päivästä toiseen vuosilta 1984–2018.

Se, että ilmaston lämpeneminen vaikuttaa veden kiertoihin mutkikkaasti, näkyy paitsi meren virtauksiin kohdistuvana uhkana myös jokivirtaamien suurena paikallisena vaihteluna.

Vaikka muutos on pohjoisessa keskimäärin lisännyt sateisuutta sekä jäätiköiden ja roudan sulamista ja siten kasvattanut jokivirtaamaa, jotkin alueet ovat kuivuneet.

Esimerkiksi Kanadan Mackenziejoen keskijuoksulla ja Siperian Jenisein latvoilla vuosittaiset virtaamat ovat vähentyneet.

Julkaistu Tiede Luonto -lehdessä 2/2022

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat