Onko isäsi joku muu kuin luulet? Tarkat tutkimukset kertovat, miten todennäköistä se nykyisin on

Laaja ruotsalainen tutkimus sai tuloksen, että vain 1,7 prosentissa tutkituista tapauksista isä olikin toinen kuin kirjattu. Vanhemmissa sukupolvissa erehdyksen todennäköisyys on hieman suurempi.

Suomessa ei ole tiettävästi tutkittu, kuinka tavallista on väärä tieto biologisesta isästä.

25.4. 2:00

Kuluttajille tarjotut geenitestit ovat tuoneet joillekin yllätyksen paljastamalla, että oma isä ei olekaan biologinen isä.

Kovin yleistä se ei kuitenkaan voi olla. Väärin oletettu biologinen isyys on viime vuonna julkaistun ruotsalaistutkimuksen mukaan nykypäivänä harvinaista.

Asian selvittämiseksi tutkijat käyttivät tietoja veriryhmistä. Ne oli saatu erilaisten lääketieteellisten tutkimusten yhteydessä.

Veriryhmä periytyy lapselle vanhemmilta tiettyjen sääntöjen mukaan. Niinpä kun tiedetään lapsen, isän ja äidin veriryhmät voidaan päätellä, onko lapsi voinut saada vanhemmiltaan veriryhmänsä.

Jos ei ole, niin biologien isän on täytynyt olla joku muu kuin se, joka lukee virallisissa papereissa.

Esimerkiksi jos molempien vanhempien veriryhmä on O, lapsellakin pitää olla O. Kaikki muut veriryhmät tarkoittavat sitä, että isä on ollut joku toinen.

Hollannin kaupunkilaisen alaluokan keskuudessa virheellisesti kirjatun isyyden yleisyys oli jopa kuusi prosenttia.

Aikoinaan veriryhmiä käytettiin yleisesti isyyden selvittelyissä. Dna-testit tulivat käyttöön vasta 1990-luvulla.

Veriryhmä- ja sukulaisuustietojen pohjalta ruotsalaistutkijat laativat nyt tilastollisen arvion erheellisesti kirjatun isyyden yleisyydestä.

Aineisto kattoi lähes kaksi miljoonaa lapsen, äidin ja isän muodostamaa perheyksikköä. Lapset olivat syntyneet vuosina 1930–1990.

Kävi ilmi, että keskimäärin 1,7 prosentissa tapauksista isä oli toinen kuin oli kirjattu.

Samanlaisia keskimääräisiä lukuja on saatu Keski-Euroopassa tehdyissä tutkimuksissa, joskin vaihtelua on aikakauden ja yhteiskuntaluokan mukaan.

Esimerkiksi 1800-luvun lopulla Hollannin kaupunkilaisen alaluokan keskuudessa virheellisesti kirjatun isyyden yleisyys oli jopa kuusi prosenttia.

Yhtä yleistä pariskunnan ulkopuolinen isyys on ollut vain joissain Afrikan ja Etelä-Amerikan alkuperäisväestöissä. Niissä epävirallinen polyandria eli monimiehisyys on ollut hyväksyttyä.

Myös ruotsalaistutkimuksessa vanhemmissa sukupolvissa ilmiö oli yleisempi: 1940-luvulla tai sitä ennen syntyneillä kolmella sadasta isä oli joku muu kuin luultu.

Osuus laski kuitenkin yhteen sadasta 1970-luvulla syntyneissä ja näitä nuoremmissa sukupolvissa.

Suurempi osuus vanhimmissa sukupolvissa voi johtua huonommasta väestörekistereiden pidosta.

Tutkijat tarjoavat muitakin mahdollisia selityksiä ilmiölle. Aiemmin isät olivat useammin pitkiä aikoja poissa kotoa. Silloin oli tavallisempaa olla töissä toisella paikkakunnalla tai merillä.

Ennen oli myös huonommat mahdollisuudet huolehtia ehkäisystä. Lisäksi avioeroon ei päädytty yhtä herkästi kuin nykyään.

Ruotsissa vähän koulutettujen joukossa virheellisesti todettu isyys on ollut yleisempää. Myös muualla on huomattu, että ilmiö keskittyy enemmän alempiin yhteiskuntaluokkiin.

Selitykseksi on tarjottu esimerkiksi sitä, että niukkuudessa naiselle voi olla aineellista tai sosiaalista hyötyä ulkoaviollisista lisäkumppaneista.

On myös arveltu, että miehillä puolison kontrollointiin ei ole niin suurta kannustinta, koska omaisuutta ei ole paljon jätettäväksi.

Toisaalta köyhissä oloissa naisten voi olla vaikeampi suojautua seksuaaliselta väkivallalta.

Kaiken kaikkiaan nykyään on vain pieni todennäköisyys erehtyä isyydessä.

Mahdollisuus näyttää olevan pieni silloinkin, kun isä varta vasten epäilee, onko lapsi hänen.

Tähän viittaavat kaupallisia isyystestejä tarjoavan australialaisen Genetic Technologies -yhtiön tilastot vajaan parinkymmenen vuoden takaa. Yhtiö on tarjonnut isyystestejä äidin tietämättä tai ilman tämän suostumusta.

Isä siis on voinut yhtiön avulla teettää omasta ja lapsestaan testit äidiltä kysymättä, jos hän epäilee, että lapsi ei ole hänen. Kuitenkin vain joka kymmenes testi osoitti epäilyn oikeaksi.

Lastenvalvojan tilaamia tutkimuksia tehdään vuosittain noin 1 600, kun tuomioistuimen pyynnöstä selvityksiä tehdään runsaat sata.

Suomessa ei ole tiettävästi tutkittu, kuinka tavallista väärä tieto biologisesta isästä on, kertoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) oikeusgenetiikan tiimin tutkimuspäällikkö Marjo Avela.

Asiaa kuitenkin arvioitiin uutta isyyslakia valmisteltaessa vuonna 2014. Hallituksen lakiesityksen mukaan tuomioistuimet olivat kumonneet isyyden kymmenen edeltävän vuoden aikana 44—73 tapauksessa vuosittain.

Näiden tuomioistuinten päätösten perusteella virheellisesti todettujen isyyksien yleisyys on vain 0,1–0,2 prosenttia. Koska oikeuteen etenee vain osa tapauksista, virheellisesti todettuja isyyksiä on todennäköisesti enemmän.

Hallituksen esitys mainitsee, että kansainvälisten tutkimusten mukaan mediaani väärille isyyksille on noin 3,7 prosenttia. Esitys ei mainitse lähdettä, mutta uudemmissa tutkimuksissa luku on kuitenkin pienempi.

THL:n oikeusgenetiikan tiimi tekee dna-tutkimuksia, joilla varmistetaan biologinen isyys lastenvalvojan tai tuomioistuimen tilauksesta.

Valtaosassa tapauksista lastenvalvoja tilaa tutkimuksen, yleensä mahdollisen isän pyynnöstä.

Myös yksityishenkilöille tehdään pyynnöstä näitä selvityksiä, jos se sopii kaikille.

Lastenvalvojan tilaamia tutkimuksia tehdään vuosittain noin 1 600, kun tuomioistuimen pyynnöstä selvityksiä tehdään runsaat sata. lle asianomaisille.

Avela kertoo, että heillekin on tullut harvakseltaan soittoja ihmisiltä, joille on tullut kaupallisen geenitestin perusteella epäilys, ettei oma isä ehkä olekaan biologinen isä.

”Selvää on, että kun on kovin suosittua käyttää näitä kaupallisia palveluita sukulaisuuden selvittämisessä, niin yllätyksiä tulee ilman muuta”, Avela sanoo.

Isyyden dna-tutkimuksiin kyselyt ovat johtaneet vain muutamissa tapauksissa.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat