Siperiassa iki­routa sulaa – mutta tietoa siitäkin voi olla vaikea saada, kun tiede­yhteisön yhteydet Venäjälle katkeavat

Tutkimuksen järjestäminen on vaikeaa, tilanne on jopa pahempi kuin Neuvostoliitossa, tutkija sanoo. Venäläinen akateeminen yhteisö toisaalta julistaa tuottavansa ”patriootteja isänmaan palvelukseen”.

Jään muodostelmia Baikaljärvellä eteläisessä Siperiassa.

11.5. 2:00 | Päivitetty 11.5. 10:53

Ukrainan sota, ilmastonmuutoksen tutkimus ja poromiehet. Kolme asiaa, joiden ei heti ajattelisi liittyvän toisiinsa. Mutta toisin on.

Venäjän hyökättyä Ukrainaan helmikuun lopussa länsimaiden reaktio olivat nopeita ja yhteneväisiä.

Venäjään alettiin kohdistaa pakotteita, jotka alkoivat kansainvälisistä yhteistyöelimistä ja levisivät nopeasti myös kaupankäyntiin –ja jopa tieteelliseen tutkimukseen.

Osana Euroopan unionin yhteistä rintamaa linjasi opetus- ja kulttuuriministeriö maaliskuussa Suomen jäädyttävän korkeakoulu- ja tiedepolitiikkayhteistyön Venäjän ja Valko-Venäjän kanssa.

Samalla se suositti yliopistoja, ammattikorkeakouluja ja muita tutkimuslaitoksia jäädyttämään organisaatioiden välisen nykyisen yhteistyön. Samoin pitäisi keskeyttää uusien hankkeiden suunnittelu venäläisten ja valkovenäläisten kumppanien kanssa.

Käytännössä tämä tarkoittaa, ettei uusia hankkeita venäläisten tai valkovenäläisten organisaatioiden kanssa aloiteta, eikä tutkijoiden liikkuvuuteen maiden välillä tarjota rahoitusta.

Venäjä on suljettu useista kansainvälisistä yhteistyöhankkeista, jollaisia ovat ydinfysiikan kansainvälinen kiihdytinlaboratorio FAIR ja eurooppalainen synkrotronisäteilyn tutkimuslaitos ESRF.

Koska Venäjälle matkustamista suositellaan välttämään ja rahaliikenne on pitkälti katkaistu, myös yksittäisten hankkeiden toteutus muuttuu vaikeaksi tai jopa mahdottomaksi.

Kuvaavan esimerkin tarjoavat alussa mainitut pohjoisen poromiehet, joilla on tärkeä tehtävä ilmastonmuutoksen tutkimuksessa alueella.

Lapin yliopiston Arktinen instituutti on käyttänyt poromiehiä avustajina. He kertovat korvausta vastaan, millaisia havaintoja heillä on ympäristön muutoksista.

”Nyt tämäkin yhteistyö on keskeytetty. Meillä ei ole tapoja maksaa heille korvauksia”, kertoo Arktisen keskuksen johtaja Johanna Ikävalko.

Venäjä on valtava maa, joka kattaa noin 11 prosenttia kaikesta maapallon maapinta-alasta.

Erityisen iso osa siitä on pohjoisessa. Yli puolet Pohjoisen arktisen maa-alueen pinta-alasta on Venäjää.

”Venäjä on arktinen ja arktinen on Venäjä”, tiivisti maan edustaja kerran Arktisen neuvoston kokouksessa.

”Siinä on liioittelua, mutta ei paljon”, Ikävalko sanoo.

”Nyt pyrimme rakentamaan tutkimuksen infrastruktuuria uudelleen ilman Venäjää. Mutta kyllähän se eräänlainen kainalosauvaratkaisu on.”

”Tähän mennessä kaikki mallit Siperian lämpenemisestä ovat osoittautuneet liian optimistiksi.”

Sulku iski suoraan Lapin yliopiston tutkimusprofessori Bruce Forbesin työhön. Hän vetää kansainvälistä Charter-hanketta, jonka ryhmän oli tarkoitus suunnata keväällä tutkimuksiin Venäjälle.

”Meillä on ollut koronan vuoksi pitkä tauko kenttätöistä. Nyt olisimme viimein päässeet Luoteis-Siperian Bovankovoon.”

Forbesin tutkimus keskittyy ilmastonmuutoksen etenemiseen ja vaikutuksiin arktisella alueella.

”Tarvitsemme jatkuvia mittauksia, jotta voisimme päivittää mallejamme. Tähän mennessä kaikki mallit Siperian lämpenemisestä ovat osoittautuneet liian optimistiksi.”

Venäjällä on ilmastonmuutoksen tutkimus alettu ottaa tosissaan, Forbes sanoo.

”Esimerkiksi vuosina 2013–2014 kymmeniätuhansia poroja nääntyi hengiltä koska jäinen lumi hautasi ruoan alleen.. Vuonna 2020 Siperian arktisella alueella mitattiin 38 asteen ennätyslämpötila. Tämä ei jätä paikallisille sijaa epäillä, etteikö muutos olisi todellinen ja vaatisi toimia.”

yhteistyö tutkimuksessa näyttää kuitenkin pysähtyvän kriittisellä hetkellä.

Forbesin ryhmällä on edelleen Venäjällä Hampurin yliopiston palkkaama tutkija, mutta pakotteiden vuoksi häntä ei voi lähettää kenttätöihin.

”Jo matkan järjestäminen on vaikeaa. Eikä ole selvää, olisiko meillä edes oikeutta hyödyntää hänen keräämiään tietoja.”

Tilanne on Forbesin mukaan jopa pahempi kuin Neuvostoliiton aikoina.

”Kävin ensimmäistä kertaa Neuvostoliitossa vuonna 1991 luvulla tekemässä lämpökairauksia maaperään. Nykyisten rajoitusten aikana tämä ei olisi mahdollista.”

Jonkin verran tutkimuksen aukkoja voidaan paikata satelliiteilla. satelliittihavaintoja saadaan Venäjän alueelta lähes normaalisti, sanoo johtajan Jyri Heilimo Ilmatieteen laitoksen arktisesta avaruuskeskuksesta.

”Muutama maa-asema Venäjällä on poistettu yhteiskäytöstä. Tällä on vaikutusta lähinnä sääennustuksiin, koska joidenkin satelliittien tiedonsiirrossa voi olla muutamien tuntien viiveitä.”

Sen sijaan esimerkiksi ilmastonmuutoksen seurannassa tarvittavia tietoja kasvihuonekaasujen päästöistä voidaan seurata myös satelliiteilla, samoin merijään laajuutta. Nykyään satelliittien tarkkuus riittää jopa erottamaan yksittäisiä päästölähteitä.

Ilmastonmuutoksen tutkimuksen lisäksi Venäjän kanssa on tehty paljon muutakin yhteistyötä.

Suomen Akatemian mukaan sen tärkeimpien rahoitusten kautta on vuosina 2017–2021 saanut rahoitusta 62 hanketta, joihin liittyy yhteistyötä Venäjän kanssa. Tämä tarkoittaa noin 18–25 miljoonaa euroa. Rahan saaja on aina suomalainen organisaatio tai tutkija.

Jos nykyisten hankkeiden toteutus osoittautuu mahdottomaksi, tulee rahoitusta tarkistaa. Toistaiseksi Suomen Akatemia ei ole kuullut merkittävissä määrin ongelmista, sanoo johtava tiedeasiantuntija Mikko Ylikangas. joka vastaa Suomen Akatemian Venäjä-yhteistyöstä.

”Uskoisin, että syksyllä tiedämme enemmän vaikeuksista.”

Ylikankaan mukaan yhteistyöhankkeita on ollut laidasta laitaan. Ilmastonmuutoksen tutkimuksen lisäksi korostuvat ympäristötieteet, fysiikka, sosiologia ja humanistiset tieteet.

Myös Arktisella keskuksella on ollut laaja antropologinen hanke ilmastonmuutoksen vaikutuksista arktisen alueen yhteisöihin. Nyt sekin on keskeytetty.

”Olen kirjoittanut Vladimir Putinista ja Ukrainan sodasta julkisesti aika paljon, enkä halua testata, johtaisiko se toimenpiteisiin.”

Yksi Venäjään kytkeytyvästä humanistisesta tutkimuksen tekijöistä on fennougristiikan tutkija Janne Saarikivi, joka on Helsingin yliopiston dosentti ja Tromssan yliopiston professori.

Normaalina vuonna Saarikivi käy Venäjällä kenttätöissä noin viisi kertaa vuodessa seminaareissa ja tutkimusmatkoilla. Nyt lähteminen ei houkuta.

”Jekaterinburgissa järjestettäisiin tänä vuonna konferenssi, joka on omien tutkimuskohteideni kannalta maailman paras. Mietin lähtemistä, mutta lopulta päätin jättää väliin. Olen kirjoittanut Vladimir Putinista ja Ukrainan sodasta julkisesti aika paljon, enkä halua testata, johtaisiko se toimenpiteisiin”, Saarikivi sanoo.

Fennougristiikan tutkijoista noin puolet on venäläisiä. Saarikivi arvelee koko tieteenalan tulevaisuuden muuttuvan vaikeaksi, jos nykyinen tilanne jää pysyväksi.

”Esimerkiksi Wienissä olisi tänä vuonna suuri konferenssi, johon osallistuvista tutkijoista noin 40 prosenttia on tyypillisesti Venäjältä”, Saarikivi sanoo.

”Tänä vuonna moni heistä joutuvat jättämään konferenssin väliin. Varsinaisesti syynä ovat koronarajoitukset – venäläistä Sputnik-rokotetta ei lasketa suojaksi – mutta konferenssi on myös linjannut, ettei kukaan osallistuja saa edustaa sotaa tukevaa organisaatiota.”

”Vaikka kielitieteen ongelmat voivat vaikuttaa pieniltä ilmastonmuutoksen rinnalla, myös tällä tutkimuksella on kiire”, Saarikivi huomauttaa.

”On pieniä kieliä ja yhteisöjä , jotka pitäisi dokumentoida nyt, koska pian se ei onnistu. Jos ajatellaan, että pakotteet pysäyttäisivät yhteistyön vaikka kymmeneksi vuodeksi, menetetään varmasti paljon korvaamatonta.”

”En ole varma, ketä heidän sulkemisensa yhteistyön ulkopuolelle palvelee.”

Suomalaisten tiedeakatemioiden ihmisoikeuskomitea antoi maaliskuussa suosituksen, jossa se tukee opetus- ja kulttuuriministeriön suositusta yhteistyöstä pidättäytymisestä.

Komitea varoittaa kuitenkin tekemästä jäykkiä ratkaisuja, joilla voi olla arvaamattomia seurauksia.

”Yksittäisen tutkijan kansalaisuus tai asuinpaikka ei saa olla ainoa peruste yhteistyön päättämiselle,” suosituksessa todetaan.

Myös Saarikivi pohtii boikotin mielekkyyttä yksittäisten tutkijoiden kohdalla..

”Tiedemiehet eivät ole urheilijoita, jotka edustavat maataan. Moni on kriittinen Putinia kohtaan. En ole varma, ketä heidän sulkemisensa yhteistyön ulkopuolelle palvelee.”

Toisaalta yli 8 000 venäläistä tutkijaa on myös allekirjoittanut julistuksen sotaa vastaan.

Myös Forbes jakaa saman huolen. Hän muistuttaa kuitenkin Venäjän rehtorien yhdistyksen heti sodan alun jälkeen antamasta julistuksesta, jossa Venäjän akateeminen yhteisö ilmoitti tukevansa hyökkäystä.

Julistuksen allekirjoittajissa oli 300 johtavaa henkilöä venäläisistä yliopistoista. Julistuksessa todettiin, että Venäjän yliopistojen tärkein tavoite on kasvattaa patriootteja isänmaan palvelukseen.

”Yhteistyö olisi paljon helpompaa ilman tuota julistusta”, Forbes toteaa.

Saarikivi puolestaan miettii rehtorien motivaatiota allekirjoittaa julistus.

”On vaikea sanoa, ajattelevatko he todella noin, vai onko ajatuksena vain suojella tutkijoiden vapautta yliopistojen sisällä. Toisaalta yli 8 000 venäläistä tutkijaa on myös allekirjoittanut julistuksen sotaa vastaan. Mukana ovat melkein kaikki läheisimmät kollegani.”

Lue lisää: Sota käänsi satelliitit kohti Ukrainaa – tiedustelu­palveluista riippumattomat kaupalliset satelliitit seuraavat sotaa

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat