Koiraroduissa on luonne-eroja, mutta koira on silti ennen kaikkea yksilö, vahvistavat laajat tutkimukset

Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa rotu selitti vain yhdeksän prosenttia koirien välisistä käyttäytymisen eroista. Selkeimmät rotujen erot ovat tottelevaisuudessa.

Koirien rotuja nykymuodossaan rotuja on ollut vasta noin 160 vuotta. Se on hyvin lyhyt ajanjakso koiran ainakin 15 000-vuotisessa historiassa.

25.5. 2:00 | Päivitetty 25.5. 5:32

Koirarotujen luonteenpiirteitä kuvaillaan monisanaisesti.

Labradorinnoutajat ovat ”iloisia ja uskollisia”, shetlanninlammaskoirat ”oppivaisia ja miellyttämisenhaluisia” ja kääpiösnautserit ”valppaita ja ympäristöään tarkkailevia”, kertovat suomalaisten rotujärjestöjen kotisivut.

Onko kuvauksissa mitään perää?

Uuden yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan koiran rotu ei ole häävi käyttäytymisen ennustaja, mutta asia on kaikkea muuta kuin yksinkertainen.

Massachusettsin yliopiston Elinor Karlssonin johtama ryhmä toteutti Darwin’s Ark -sivuston avulla laajan kansalaistiedehankkeen.

Yli 18 000 amerikkalaisen lemmikkikoiran omistajat täyttivät sarjan lyhyitä kyselyjä koiriensa luonteista, ulkonäöstä ja käyttäytymisestä.

Lisäksi tutkijat selvittivät yli 2 000 koiran perimän päästäkseen käsiksi käyttäytymiserojen perinnölliseen eli geneettiseen taustaan. Tulokset julkaistiin Science-tredelehdessä huhtikuussa.

Tutkijat niputtivat käyttäytymisen kahdeksaan piirteeseen.

Ne ovat ihmissosiaalisuus, koirasosiaalisuus, energisyys, leikkisyys, tottelevaisuus, aggressiivisuus, kiinnostus ympäristöä kohtaan ja läheisyyden tarve.

Useimmat koirien luonteenpiirteet ovat periytyviä, eli perimä selittää koirayksilöiden välisestä vaihtelusta vähintään 25 prosenttia. Perinnöllisiä eroja on sekä rotujen sisällä että niiden välillä.

Loput vaihtelusta tuottaa ympäristö. Esimerkiksi koirasosiaalisuuteen vaikuttaa se, millaisia kokemuksia koiralla on lajitovereistaan.

Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa rotu selitti vain yhdeksän prosenttia koirien välisistä käyttäytymisen eroista.

Toisin sanoen yksilöllinen vaihtelu oli paljon suurempaa kuin rotujen väliset erot. Koirien ulkonäköön liittyvät geenit ovat voimakkaasti eriytyneet rotujen välillä, mutta luonteeseen vaikuttavat perimän alueet vain vähän.

”Ei ole realistista olettaa, että mikään tekijä yksin vaikuttaisi käyttäytymiseen hirveän paljon.”

Rotuerojakin kuitenkin löytyi. Selkeimpiä ne olivat tottelevaisuudessa (biddability). Tämä piirre mittaa koiran kykyä oppia ja intoa totella pyyntöjä.

Huipulla olivat belgianpaimenkoira, unkarinvizla ja bordercollie. Vähiten totteleviksi tutkijat tunnistivat bassetit, alaskanmalamuutit, shiba inut ja kääpiöpinserit.

Myös Suomessa tutkitaan koirien persoonallisuutta. Helsingin yliopiston koirien geenitutkimusryhmän tulokset näyttävät ensisilmäyksellä olevan ristiriidassa Karlssonin ryhmän tulosten kanssa.

Ryhmä on raportoinut suuria rotujen välisiä eroja monista käyttäytymispiirteistä.

Todellisuudessa tulokset ovat hyvinkin samansuuntaisia, kun otetaan huomioon erot tutkimusmenetelmissä, kertoo tutkimusryhmän johtaja, professori Hannes Lohi.

”Pääasiassa kyse on tulkinta- ja näkemyseroista.”

Myös suomalaisissa tuloksissa rotu selittää vain pienen osan koirien välisestä vaihtelusta. Sen osuus on silti suurempi kuin minkään muun tekijän, jota tutkijat ovat pystyneet mittaamaan.

”Meistä käyttäytyminen on niin monimutkaista, että ei ole realistista olettaa, että mikään tekijä yksin vaikuttaisi käyttäytymiseen hirveän paljon. Tämä on havaittu myös aikaisemmissa ihmis- ja eläintutkimuksissa”, Lohi sanoo.

Koirat ovat siis ennen kaikkea yksilöitä, eikä rodun perusteella voi koskaan saada takuuvarmasti tietynlaista luonnetta.

Luonteenpiirteiden jakaumat kuitenkin eroavat selvästi rotujen välillä. Joissain tapauksissa erot ovat suuria.

Mistä tahansa rodusta voi löytää esimerkiksi vieraita ihmisiä pelkäävän koiran. Vieraiden pelko on kuitenkin espanjanvesikoirilla peräti 18 kertaa yleisempää kuin staffordshirenbullterriereillä.

Rotukuvauksissa näyttää kuitenkin olevan vinha perä.

”Tulokset sopivat todella hyvin rotujen luonnekuvauksiin ja yleiseen käsitykseen rodusta”, kertoo koirien geenitutkimusryhmässä työskentelevä tutkijatohtori Milla Salonen.

Hän viittaa ryhmän toteuttamaan suureen koirien käyttäytymistutkimukseen, jonka tuloksista on julkaistu tieteellisinä artikkeleina vasta osa.

Yhdysvaltalaisen tutkimuksen tapaan sekin toteutettiin kansalaistieteenä, johon osallistui tuhansia suomalaisia koiranomistajia. Alustavia tuloksia tutkijaryhmä on julkaissut esimerkiksi Facebook-sivullaan.

Erityisesti rotukuvausten positiiviset piirteet, kuten rodun aktiivisuus ja sosiaalisuus, osuvat kohdilleen. Sen sijaan kielteisiä piirteitä voidaan kaunistella.

”Esimerkiksi monia rotuja kuvaillaan varautuneeksi tai pidättyväiseksi. Olemme havainneet, että nämä rodut ovat keskimääräisesti pelokkaita ja epävarmoja”, Salonen kertoo.

”Suurin osa epävarmimmista roduista on sellaisia, joita jalostetaan pääasiassa ulkonäkökeskeisesti näyttelytarkoituksiin.”

Puhdasrotuisen koiran idea syntyi viktoriaanisella aikakaudella.

Nykymuodossaan rotuja on siis ollut vasta noin 160 vuotta eli runsaat viisikymmentä koirasukupolvea. Se on vain silmänräpäys koiran ainakin 15 000-vuotisessa historiassa.

Roduilla ei siis ole ollut aikaa erilaistua käyttäytymisgeeneiltään kovin kauas toisistaan.

Luonne-eroja on kuitenkin ollut jo kantapopulaatioissa, joista valikoimalla rodut on luotu.

Ihmiset ovat suosineet energisiä paimenkoiria, valppaita vahtikoiria ja seurallisia sylikoiria jo kauan ennen kuin niitä ryhdyttiin pilkkomaan roduiksi.

Luonne-erojen lisäksi koiriin ehti kehittyä käyttötarkoitusten mukaisia motorisia eroja, jotka hyödyntävät suden saalistuskäyttäytymisen eri osia.

Paimenkoirat jahtaavat ja vaanivat, mutta eivät hyökkää, kun taas pienet rottakoirat tekevät saalistussarjan loppuun asti.

Ulkonäön jalostuskin voi muuttaa luonnetta, kuten lisätä ei-toivottua käyttäytymistä, kun luonnetta ei pidetä jalostusvalinnoissa tärkeänä, Salonen sanoo. Tutkijaryhmä on löytänyt tästä merkkejä suomalaiskoirissa.

”Vielä julkaisemattomassa tutkimuksessamme suurin osa epävarmimmista roduista on sellaisia, joita jalostetaan pääasiassa ulkonäkökeskeisesti näyttelytarkoituksiin”, Salonen sanoo.

Ei-toivottu käyttäytyminen koiralla voi ilmetä esimerkiksi yliaktiivisuutena, keskittymishäiriöinä, ääniherkkyytenä, eroahdistuksena ja erilaisina pelkoina. Taipumus niihinkin on periytyvää.

Noin kolmasosa suomalaiskoirista pelkää kovia ääniä, kertoo Hannes Lohen ryhmän kyselytutkimus. Muita pelkoja esiintyy lähes yhtä monella koiralla, kun puhutaan yksilöistä.

Roduista pelokkaimpiin kuuluvat espanjanvesikoira, lagotto romagnolo, vehnäterrieri ja skotlanninpaimenkoira.

Pakkomielteisyyttä on eniten saksanpaimenkoirilla. Bordercollieilla taas esiintyy pakonomaista tuijottamista ja varjojen saalistamista, jotka ovat harvinaisia muilla roduilla.

”Yksilön luonteen pitäisi olla terveyden ohella tärkein asia jalostuspäätöksissä.”

Kun tieto karttuu ja koirien käyttäytymisongelmien geneettiset juuret selviävät, saavat koiratkin toivottavasti uudenlaista apua.

Sillä välin tutkijat toivovat kasvattajien tekevän parhaansa, jotta koirien ei tarvitsisi kärsiä luonteenpiirteistään.

”Yksilön luonteen pitäisi olla terveyden ohella tärkein asia jalostuspäätöksissä”, Lohi sanoo.

Koska vain osa luonteen vaihtelusta johtuu geeneistä, koiran kohtelu ja erityisesti pentuiän kokemukset ovat oleellisia.

”Pennun sosiaalistaminen ja käsittely on tärkeää. Pentu täytyy tutustuttaa eri paikkoihin ja tilanteisiin ja lajeihin. Pentujen uudet kodit pitäisi valita huolella luonteen perusteella”, Salonen luettelee.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat