Yli satametriset puu­jättiläiset keräävät sumua sammuttaakseen janonsa

Osa punapuun neulasista ei yhteytä vaan on erikoistunut juomaan.

Punapuut tässä metsikössä saattavat olla jopa 1 400 vuotta vanhoja.

9.6. 2:00 | Päivitetty 9.6. 12:51

Kaliforniassa kärvistellään kesällä usein kuivuudessa, koska sateita tulee niukasti.

Mereltä kuitenkin nousee sumua rannikon jokilaaksojen metsiin, joita hallitsevat jopa yli satametrisiksi venyvät punapuut.

Ne voivat elää pitkälti yli tuhatvuotiaiksi. Sinä aikana kilpailevien puulajien sukupolvet tulevat ja menevät.

Punapuiden menestystä avittaa se, että ne sietävät metsäpaloja ja torjuvat tehokkaasti tuholaisia ja tauteja. Lisäksi punapuut ovat erikoistuneet sumuveden hyödyntämiseen.

Ne ovat kehittäneet sumun keräämiseen aivan oman neulastyypin, osoittavat yhdysvaltalaiset tutkijat American Journal of Botany -tiedelehdessä. Tutkimuksen tiedote löytyy täältä.

Useimmat punapuun neulasista hapsottavat oksien laitahaaroissa kärkkymässä auringonvaloa, jolla ne yhteyttävät puulle ruokaa ilman hiilidioksidista.

Oksien tyviosien neulaset, jotka kasvavat oksanmyötäisesti, eivät sen sijaan tutkijoiden mittausten mukaan yhteytä juuri lainkaan. Ne imevät kuitenkin sumua paljon tehokkaammin kuin yhteyttäjät.

Kaikkiaan korkean punapuun latvusto kerää sumuvettä jopa 50 litraa tunnissa, tutkijat laskevat.

Neulaset auttavat punapuuta keräämään vettä.

Puu tasapainoilee janon ja nälän välillä.

Neulasten työnjaolla punapuut ovat sopeutuneet myös siihen, että niiden levinneisyysalueen pohjoispäässä Oregonissa sataa enemmän.

Janoisessa etelässä vedenottajat keskittyvät latvan yläosiin, missä niihin osuvat parhaiten sekä sumut että sateet.

Sen sijaan pohjoisessa, missä sadevettä virtaa riittoisammin, vedenottajat keskittyvät alemmas ja ylin latvus yhteyttää enemmän.

Punapuumetsiköt ovat sopeutuneet Kalifornian paahteeseen.

Kyse on hyötyjen ja haittojen tasapainosta. Janoa pitää ehkäistä, mutta jos vedestä ei yleensä ole pulaa, kannattaa satsata nälän ehkäisyyn eli yhteyttämiseen.

Vesikalvo neulasen pinnalla estää hiilidioksidin ottoa ja siten yhteyttämistä. Siksi yhteyttäville neulasille kasvaa paksu vettä hylkivä vahapinta mutta vedenottajille ei.

Havupuu jakaa hommat eri neulasille ilmeisesti neulasten kapeuden takia. Sateiden ja kuivuuden vaihtelussa elävien leveälehtisten kasvien tiedetään voivan erikoistaa saman lehden ylä- ja alapinnan eri tehtäviin.

Julkaistu Tiede Luonto -lehdessä 4/2022

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat