Uudenlaiset koirat valloittivat Euroopan kivikauden lopulla, ja seuraukset ulottuvat nykyaikaan asti

Keskimääräisen koiran koko kaksinkertaistui Euroopassa noin 6 000 vuodessa. Koon kasvu voi johtua siitä, että koirat erikoistuivat laumanvartijoiksi.

Suuria valkoisia laumanvartijakoiria tavattiin jo Rooman imperiumin aikana.

6.6. 2:00 | Päivitetty 6.6. 7:22

Eurooppalaisten koirien koko lähes kaksinkertaistui noin 6 000 vuoden aikana, kertoo uusi tutkimus. Syynä voi olla ihmisten tarve käyttää koiria laumanvartijoina.

Noin 8 000 vuotta sitten Eurooppaan saapui Lähi-idästä ja nykyisen Turkin alueelta maanviljelijöitä, jotka toivat aivan uudenlaisia koiria. Nämä varhaiset koirat painoivat keskimäärin vain noin 15 kilogrammaa.

Pronssikauden alussa noin 6 000 vuotta sitten koiran keskimääräinen paino oli kasvanut 17 kilogrammaan.

Rooman imperiumin aikaan noin 2 000 vuotta sitten oli jo kaiken kokoisia ja muotoisia koiria. Oli sylikoiria, mutta myös suuria valkoisia laumanvartijoita. Keskimääräinen koira painoi 24 kilogrammaa.

Koirien koon kasvu johtui siitä, että ihmisillä oli niille uutta käyttöä. Koirista tuli arvokkaita kumppaneita kansoille, jotka paimensivat lampaita ja muita laumaeläimiä.

Karjanpaimennuksessa koirat erikoistuivat kahteen tehtävään, laumanvartijoiksi ja paimenkoiriksi.

Laumanvartijoiden tehtäviin kuului karjalaumaa uhkaavien petojen, kuten susien ja karhujen, karkottaminen.

Suurten laumanvartijakoirien kehityksen arvellaan liittyneen karjankasvatuksen käytäntöön, jossa laumaa ohjailtiin vuodenaikojen mukaan alemmas tai ylemmäs vuorenrinteelle.

Korkeammalla karjalauma todennäköisemmin kohtasi runsaammin petoeläimiä, joten suuret koirat auttoivat lauman suojelussa.

Lauman liikkeitä hallitsevien paimenkoirien puolestaan uskotaan kehittyneen laumanvartijakoiria myöhemmin. Paimentamisen oppiminen vaatii koiran käytökseen monimutkaisempia muutoksia kuin vartioimiseen harjaannuttaminen.

Sudesta polveutunut koira ei kuitenkaan luontaisesti paimentanut tai vartioinut saaliseläimistä koostuvaa laumaa. Avuttomana hortoilevan lammaslauman kohtaaminen herätti varhaisissa koirissa susien tavoin vietin väijyä ja tappaa.

Tämän luontaisen ominaisuuden tukahduttaminen edellytti tutkijoiden mukaan sitä, että koirissa suosittiin voimakasta vartioimiseen tai paimentamiseen soveltuvaa käytöstä.

Jotkut tutkijat väittävät, että koiran kouluttaminen laumanvartijaksi tai paimenkoiraksi ei välttämättä olisi ollut erityisen hankalaa. Karjan kimppuun hyökkääminen voitiin estää siten, että koira totutettiin jo pienestä pennusta lähtien karjan läsnäoloon.

Paimenkoirat ja laumanvartijat ovat säilyttäneet asemansa ihmisten arvokkaina apureina nykyaikaan asti. Usein koiran läsnäolo karjalauman lähellä riittää karkottamaan pedot, joten uhkaava tilanne kärjistyy taisteluksi vain harvoin.

Siksi tutkijat arvioivat, että koiria on ehkä käytetty laumanvartijoina jo ennen kuin niiden koko alkoi tuntuvasti kasvaa.

Tutkimus julkaistiin Journal of Archaeological Science: Reports -tiedelehdessä.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat