Arvokas riistalaji vai haittaeläin? Valkohäntäpeura tuhoaa Suomen luontoa, mutta Riistakeskus vastustaa luokittelua haitalliseksi vieraslajiksi

Kansallinen haitallisten vieraslajien lista päivitetään syksyllä.

Niitty kukkii aidan takana, minne peurat eivät pääse. Aitauksen ulkopuolella on lähinnä heinää. Kuva on otettu viime kesäkuussa Raaseporissa.

17.6. 2:00 | Päivitetty 17.6. 12:15

Suomen luonnonsuojeluliitto on ehdottanut valkohäntäkaurista eli valkohäntäpeuraa kansalliselle haitallisten vieraslajien listalle. Runsastunut vieraslaji on noussut esille myös listan päivitystä valmistelevissa työryhmissä.

Riistakeskus kuitenkin vastustaa eläimen nimeämistä haitalliseksi.

”Vastustamme, koska se ei ratkaise mitään”, sanoo Riistakeskuksen erikoissuunnittelija Marko Svensberg, joka istuu valmistelevissa työryhmissä.

Metsästäjät haluavat säilyttää arvokkaana pitämänsä riistalajin. Svensberg arvioi, ettei heitä saataisi metsästämään enempää vaan kanta voisi kasvaa entisestään, jos lajin nykyinen asema romutettaisiin.

Valkohäntäpeura on kiistatta vieraslaji. Ensimmäiset yksilöt tuotiin Pohjois-Amerikasta 1930-luvulla. Viime vuosina kanta on räjähtänyt Etelä-Suomessa yli sataan tuhanteen yksilöön, osin ylettömän ruokinnan ansiosta.

Lue lisää: ”Aivan järjetöntä hommaa” – Suomeen tuotiin Amerikasta vieraslaji, jolle metsästäjät kantavat ruokaa miljoonia kiloja vuosittain

Metsästyslaki ja vieraslajilaki vetävät lajin kohtelua eri suuntiin. Riistalajiksi määritellyn eläimen kanta pitää metsästyslain mukaan turvata. Haitalliset vieraslajit taas pitää hävittää tai ainakin estää niiden leviäminen.

Svensberg luonnehtii demonisoinniksi ja mustamaalaamiseksi sitä, että valkohäntäpeuraa alettaisiin kohdella haittaeläimenä, vaikka se on Suomen toiseksi tärkein riistalaji hirven jälkeen.

Siitä saatavan lihan arvoksi on laskettu Riistakeskuksessa 18 miljoonaa euroa ja virkistysarvoksi 27 miljoonaa euroa vuodessa.

Haitalliseksi voidaan nimetä vieraslaji, joka vahingoittaa luonnon monimuotoisuutta tai vaarantaa terveyttä tai turvallisuutta.

Valkohäntäpeuroja Nousiaisissa Varsinais-Suomessa toukokuussa.

Valkohäntien haitoista on helpointa mitata liikennevahinkoja. Autoilijat kolaroivat viime vuonna valkohäntäpeurojen kanssa 6 600 kertaa, neljä kertaa useammin kuin hirvien kanssa.

Peurakolareista koitui vuonna 2019 kustannuksia 48 miljoonaa euroa. Niistä 60 prosenttia sattui valkohäntäpeuran ja 40 prosenttia metsäkauriin kanssa.

Peurat levittävät myös punkkeja, jotka tartuttavat ihmisiin puutiaisaivokuumetta ja borrelioosia.

Ilmeistä on, että valkohäntäpeurat vaikuttavat tihentymäalueilla luonnon monimuotoisuuteen ja vaarantavat paikallisesti uhanalaisten lajien säilymistä, sanoo Suomen ympäristökeskuksen (Syke) vanhempi tutkija Terhi Ryttäri. Hän on kasviasiantuntijana vieraslajiverkostossa.

Tavallisetkin niittykasvit häviävät siellä missä peuroja on eniten.

Hän on koonnut kollegoiden kanssa aiheesta kirjallisuuskatsauksen ja kerännyt havaintoja vaikutuksista luonnonkasveihin.

Lounaissaariston harvinaisen seljakämmekän populaatioita on Ryttärin mukaan jo voinut hävitä.

Suomen suurimman päiväperhosen, saaristossa elävän uhanalaisen isoapollon toukat syövät vain maksaruohoa, jonka valkohännät myös hotkivat. Perhosentoukat menevät höysteenä.

Tavallisetkin niittykasvit häviävät siellä missä peuroja on eniten. Kukat ovat niiden lempiruokaa.

Piikikäs suo-ohdakekin on kelvannut Raaseporissa.

Kun kasvit eivät kuki, ne eivät tuota siemeniä eikä kasvusto uudistu. Maiseman valtaavat heinät, ja luontotyyppi muuttuu.

Kukkakasvien katoaminen vaikuttaa ekosysteemiin laajasti. Kun kukat häviävät, perhosilta, kimalaisilta ja muilta pölyttäjiltä katoaa ravinto.

Laumat ovat syöneet paikoin pois myös mustikan, joka on kangasmetsän avainlaji. Se on tärkeä ravintokasvi pölyttäjille ja marjoessaan myös monille linnuille.

Myös mustikka on valkohäntäpeurojen mieliruokaa.

Maanomistajien mukaan mustikkaa ei enää löydy joiltakin saarilta. Eläimet ovat kalunneet myös jäkäläkallioita ja kanervikkoja.

”Kaiken”, tiivistää Ryttäri.

Ruoka kelpaa valkohäntäpeuroille myös suoraan pellosta.

Syödyksi ja tallotuksi on tullut esimerkiksi kauraa, ohraa ja vehnää, hernettä, perunaa, mansikkaa ja härkäpapua.

Peurojen aiheuttamia maatalousvahinkoja korvattiin vuonna 2020 noin 400 000 eurolla.

”Todelliset vahingot ovat eri luokkaa”, sanoo Maa- ja metsätaloustuottajain keskusjärjestön (MTK) kenttäjohtaja Timo Leskinen, jonka vastuualuetta ovat riista-asiat.

Leskisen mukaan peurat leikkaavat joidenkin alueiden viljelijöiltä kasvukauden mittaan 10–20 prosenttia tuloista.

”Juuri sen osan, joka olisi jäämässä viivan alle. Se on kriittistä, kun kustannuskriisi on vienyt kannattavuuden rajoille.”

Metsissä on vaikea erottaa, mikä hirvieläin taimikon on tuhonnut. Selvää on että peuratkin aiheuttavat vahinkoja, erityisesti pienissä taimikoissa.

MTK ei silti kannata valkohäntäpeuraa haitallisten vieraslajien listalle, koska sillä on merkitys riistalajina.

”Mutta kannan taso täytyy saada radikaalisti alemmas. Jos kantaa ei saada pysymään hallinnassa, niin kaikkea voi joutua arvioimaan uudelleen.”

Leskisen mukaan kanta pitäisi saada joillakin alueilla pienenemään kolmasosaan, joillakin puoleen, jotta se olisi maatalouden kannalta kestävällä tasolla. Ruokintaa pitäisi rajoittaa lailla.

Viime metsästyskaudella peurojen määrä saatiin ensi kertaa kymmeneen vuoteen vähenemään kymmenen prosenttia.

”Ymmärrän lihanhimon.”

Ryttärinkin mielestä kanta täytyy saada kunnon laskuun. Hän sanoo, että ainakin ruokintaa tulisi rajoittaa ja peuroja saalistavat ilvekset rauhoittaa.

”Ihminen on saanut monta runsasta lajia hävitettyä sukupuuttoon. Kyllä keinot löytyvät, jos tahtoa on.”

Riistakeskuksen Svensberg arvioi, että metsästäjien enemmistö ei hyväksy haitalliseksi vieraslajiksi nimeämistä eikä suostu poistamaan lajia.

Ainoa tie kannan vähentämiseen on hänen mukaansa nykyinen kaatolupiin perustuva suunnitelmallinen malli, johon metsästäjät on sitoutettu.

Toista mallia kokeiltiin, kun metsäkauriin pyynti vapautettiin luvista vuonna 2006. Sen jälkeen kanta on kaksinkertaistunut Uudellamaalla.

Luonnonvarakeskuksen vieraileva riistaekologian asiantuntija Heikki Henttonen sanoo, että Riistakeskus ylitulkitsee haitallisen vieraslajin statusta.

Henttosen mielestä listalle ottaminen ei tarkoittaisi, että valkohäntäpeura täytyy hävittää tai sen metsästys vapauttaa. Kantaa pitäisi kuitenkin rajoittaa ja yletön ruokkiminen lopettaa.

Myös Henttonen kuuluu vieraslajien asiantuntijaverkostoon. Hän sanoo, ettei itse halua hävittää valkohäntäpeuraa.

”Olen ampunut liki 50 vuotta hirviä ja peuroja ja ymmärrän lihanhimon.”

Vieraslajiasioista vastaava ympäristöneuvos Johanna Niemivuo-Lahti vahvistaa, että kansallisen vieraslajiluettelon päivitys on käynnissä, mutta kesken maa- ja metsätalousministeriön asiantuntijaryhmässä.

Kansallisesta haitallisten vieraslajien luettelosta päätetään valtioneuvoston asetuksella. Ensi syksynä voi Niemivuo-Lahden mukaan olla koossa esitys, joka lähetetään lausuntokierrokselle.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat