Kana oli muinoin kaveri eikä vain ruokaa – tutkimus mullistaa käsityksen tutun kotkottajan kesytyksestä

Kanoja kunnioitettiin vuosisatoja. Sen osoittaa muun muassa se, että naaraslintuja pantiin naisten ja kukkoja miesten hautoihin. Kanoja oli muinaisen Britannian alueen kolikoissakin.

Brown Nick -kana on väritykseltään ruskea.

20.6. 2:00 | Päivitetty 20.6. 11:57

Monessa grillissä tirisee tänäkin kesänä broileri, mutta muinoin kanoja ei syöty – vaan kunnioitettiin.

Näin päättelee kansainvälinen tutkijoiden ryhmä, jonka kaksi tuoretta tutkimusta höyhentävät vanhoja käsityksiä kesyn kanan alkuperästä. Kana on myös paljon luultua nuorempaa perua.

PNAS-lehdessä julkaistussa katsauksessa tutkijaryhmä kävi läpi noin 600 arkeologista löytöpaikkaa 89 maassa.

Tavoite oli selvittää, missä ja milloin kana muuttui luonnonvaraisesta lajista kotieläimeksi. Tätä muutosta sanotaan domestikaatioksi.

Kanan domestikaatiota ei ole ihan helppo tutkia. Kananluut ovat pieniä ja hajoavat helposti kappaleiksi. Ne jäävät löytämättä, jos maaperää ei kaivauksissa syynätä tarkasti.

Lisäksi lintujen laji on voitu määrittää väärin. Osa vanhoista ”kananluista” osoittautuikin fasaaneiksi ja sorsiksi.

Vanhimmat varmat domestikoitujen kanojen jäänteet ovat thaimaalaisesta Ban Non Watin löytöpaikasta. Se ovat vain noin 3 200 vuoden ikäisiä.

Vuohia, lampaita, nautoja ja sikoja on pidetty jo kymmenisen tuhatta vuotta. Aiemmin kanan on arveltu olevan suunnilleen yhtä vanhaa perua.

Tutkijaryhmän toisessa, Antiquity-lehdessä julkaistussa artikkelissa tarkasteltiin kanan saapumista Välimeren maihin ja Eurooppaan luiden radiohiiliajoituksen avulla. Kanoja tuotiin Välimerelle noin 2 700 vuotta sitten, tutkijat päättelevät.

Keski-Euroopassa kanoja alettiin pitää noin 2 500 vuotta sitten. Tänne Pohjois-Euroopan kylmiin ilmastoihin ne saapuivat vasta lähes tuhat vuotta myöhemmin.

Kanan poikanen on hakeutunut emon syliin.

Radiohiiliajoitus on kananluiden kohdalla ratkaisevan tärkeää, tutkijat kirjoittavat. Hiilen radioaktiivisten isotooppien avulla ikä voidaan mitata suoraan luusta, eikä sitä tarvitse päätellä ympäristön avulla.

Pienet kananluut nimittäin liikkuvat ja päätyvät helposti itseään vanhempien löytöjen sekaan, jolloin ne monesti ajoitetaan väärin. Tutkijoiden ajoittamista kananluista suuri osa olikin luultua nuorempia.

Uuteen maahan saapuneita kanoja ei suinkaan alettu heti syödä.

Kanojen saapumisesta kullekin alueelle vierähti vuosisatoja, ennen kuin niiden jäänteitä alkoi päätyä keittiöjätteeseen.

”Kanojen syöminen on niin tavallista, että ihmisten on vaikea kuvitella, ettei niin ole tehty aina,” kommentoi professori Naomi Sykes brittiläisestä Exeterin yliopistosta. Hän kuului kanan domestikaatiota selvittäneeseen ryhmään.

Sykesin mukaan ihmisen ja kanan yhteinen historia on kuitenkin monimutkainen. Vuosisatojen ajan kanoja kunnioitettiin, ja sen osoittavat muun muassa hautausmenot.

Aluksi kanat haudattiin kokonaisina, eikä niiden luissa näy jälkiä teurastuksesta. Esimerkiksi Britanniassa myöhäisellä rautakaudella kanat haudattiin usein ihmisten kanssa. Naaraslintuja pantiin naisten ja kukkoja miesten hautoihin.

Kanojen kuvia oli myös tämän ajan kolikoissa. Se kielii kanan suuresta kulttuurisesta merkityksestä.

Tulos herättää kysymyksiä. Miksi kanat alkujaan domestikoitiin, jos ei ruoaksi?

Ja miksi ne levisivät ympäri maailmaa jo kauan ennen kuin niistä tuli ruokaa? Kirjallisia lähteitä ei ole säilynyt, mutta tutkijoilla on valistuneita arvauksia.

Kanan villi kantamuoto on aapiskukkoa muistuttava punaviidakkokana, jota yhä esiintyy Kaakkois-Aasiassa. Domestikaatio tapahtui samoihin aikoihin, kun alueella aloitettiin laajamittainen riisin ja hirssin viljely kuivalla maalla.

Tutkijat arvelevat, että peltoviljely loi punaviidakkokanoille sopivaa elinympäristöä. Trooppisen metsän lomaan syntyi viljapeltojen ja pensoittuvan kesantopellon mosaiikkia.

Jyvien ja hyönteisten runsaus houkutteli viidakkokanat ulos viidakosta.

Nyt kana on maailman ylivoimaisesti runsaslukuisin lintulaji.

Viljelyksillä käyskenteleville koreanvärisille linnuille kehittyi todennäköisesti pian kulttuurisia merkityksiä.

Varhaiset kanat saattoivat olla uskonnollisesti merkittäviä, niiden munia saatettiin syödä tai ne saattoivat olla yksinkertaisesti eksoottisia lemmikkejä.

Oli varhaisten kanojen merkitys mikä tahansa, se kiinnosti naapurimaissakin. Kaupankäynnin mukana kanat levisivät nopeasti syntyseudultaan kaikkiin ilmansuuntiin.

Kana arkipäiväistyi lopulta ruokalajiksi. Massiivinen kanojen tehotuotanto on kuitenkin nykyajan ilmiö.

Kanojen lukumäärä kääntyi vasta 1960-luvulla jyrkkään nousuun.Nyt kana on maailman ylivoimaisesti runsaslukuisin lintulaji. Sen kannan arvioidaan olevan yli 30 miljardia yksilöä.

Vertailun vuoksi maailman yleisin luonnonvarainen lintu on varpunen. Vaikka lajin eurooppalainen kanta on laskenut nopeasti, maailmanlaajuisesti varpusia arvioidaan olevan vielä noin 1,6 miljardia.

Broilerinluut ovat teollisen aikakauden pysyvä tunnusmerkki maapallon geologisissa kerrostumissa.

Kanoille itselleen menestyksen hinta on korkea. Keskimäärin ne elävät vain viikkoja. Vuosittain teurastetaan lähes 70 miljardia kanaa, eli suunnilleen saman verran kuin kaikkia luonnonvaraisia lintuja on yhteensä.

Tehotuotantoon jalostetut linnut eivät ulkoisesti enää juuri muistuta sirorakenteisia viidakkokanoja, jotka aikoinaan astelivat riisipelloilla. Ne kärsivätkin monista jalostuksen aiheuttamista kivuista ja terveysongelmista.

Leghorn on kanoista tunnetuin ja yleisin.

Broilerista on tullut todella runsaslukuinen.

Vuonna 2018 ryhmä Leicesterin yliopiston tutkijoita ehdotti, että broilerinluut ovat teollisen aikakauden pysyvä tunnusmerkki maapallon geologisissa kerrostumissa. Vielä vuosimiljoonien päästäkin tulevaisuuden arkeologit voisivat tunnistaa aikakautemme kerrostumat helposti kanankoipien avulla.

Artikkeli julkaistiin The Royal Societyn julkaisusarjassa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat