Siperian laavakentät kertovat, että supermantereen tulinen katastrofi hävitti yli 90 prosenttia kaikista lajeista

Permikauden joukkotuho myllersi 252 miljoonaa vuotta sitten. Erikoisten ”nisäkäsliskojen” hävitys teki tilaa dinosaurusten valtakaudelle.

Dimetrodon ei ulkonäöstään huolimatta ole dinosaurus. Se on läheisempää sukua nykyisille nisäkkäille.

3.8. 2:00

Dinosaurukset hävisivät maapallolta 66 miljoonaa vuotta sitten, kun asteroidi törmäsi maapalloon.

Se ei kuitenkaan ollut maailmanhistorian tuhoisin sukupuuttoaalto. Todellisen tuhon maapallon eliöstö koki jo ennen dinosauruksia, noin 252 miljoonaa vuotta sitten.

Kyseessä oli permikauden lopun massasukupuutto, jossa tuhoutui arvioiden mukaan yli 90 prosenttia kaikista lajeista.

Permikauden hävitys ei johtunut kuitenkaan asteroidin törmäyksestä, vaan sen saivat aikaan maapallon omat voimat.

Tämä permikaudella elänyt Mesosaurus brasiliensis oli sauropsidi ja ensimmäisiä maalta veteen palanneita matelijoita. Se kasvoi noin metrin mittaiseksi.

”Suuria massasukupuuttoja on tapahtunut vain viisi, ja näistä permikauden sukupuuttoaalto on suurin”, kertoo Helsingin yliopiston tutkija ja paleoklimatologi Sakari Salonen.

Eri lajien sukupuuttoja seuraa jatkuvasti, mutta massasukupuutot liittyvät ympäristön ja elinolojen äärimmäisiin muutoksiin.

Todisteet permikautisen ympäristön muuttumisesta löytyvät nykyisen Siperian alueelta. Permikauden alku on ajoitettu noin 300 miljoonan vuoden päähän.

Siperian keskiosista on löydetty valtavia laavakenttiä, joiden synty on ajoitettu radioaktiiviseen hajoamiseen perustuvalla iänmäärityksellä 250 miljoonan vuoden taakse, aivan permikauden loppuun.

”Siperiassa oli tuona aikana aivan valtavaa tulivuoritoimintaa. Permikaudella kyse on ollut poikkeuksellisen aktiivisesta vulkaanisesta jaksosta, joka on kestänyt satoja tuhansia vuosia”, Salonen sanoo.

Salonen kuvaa jatkuvan tulivuorten pommitusten aiheuttamaa tilaa ilmastolliseksi vuoristoradaksi.

Tulivuoret ensin pimensivät tuhkallaan Auringon valon ja näin viilensivät planeettaa.

Samalla ilmaan kuitenkin vapautui purkauksissa myös hiilidioksidia, ja sen pitoisuus kasvoi hiljalleen. Lopulta voimistunut kasvihuoneilmiö kuumensi ilmastoa.

Poikkeuksellisen pitkäkestoiset vulkaaniset jaksot ovat tutkijoille mysteeri.

Salosen mukaan vulkaanisen aktiivisuuden ja joukkosukupuuttojen välillä on havaittu yhteys. Vulkaanista aktiivisuutta pidetään joukkosukupuuttojen yleisimpänä syynä.

”Asteroidin aiheuttama dinosaurusten sukupuuttoaalto on oikeastaan poikkeus”, hän sanoo.

Aktiivisten vulkaanisten jaksojen ja niin sanottujen supermantereiden ajatellaan kytkeytyvän toisiinsa. Mekanismia, jolla supermanner vaikuttaa vulkaanisuuden kohoamiseen, ei tarkasti tunneta.

Permikaudella joka tapauksessa vallitsi juuri tällainen supermannerjakso.

Jos maapalloa olisi tuolloin katsottu avaruudesta, olisi planeetta näyttänyt nykyihmisen silmin tunnistamattomalta. Maapallon mantereet olivat puristuneet yhdeksi suureksi supermantereeksi, Pangeaksi.

Maailman mantereet olivat kiinni toisissaan 250 miljoonaa vuotta sitten.

Vulkanismin aiheuttamasta kasvihuoneilmiöstä johtunut kuumeneminen sysäsi liikkeelle mullistuksia, jotka hankaloittivat permikauden eläinten selviytymistä.

Permikaudella maata asutti kaksi laajaa eläinryhmää, synapsidit ja sauropsidit.

Synapsidien ryhmään kuuluivat eriskummalliset eläimet, jotka muistuttivat hieman matelijoita, mutta olivat läheisempää sukua nisäkkäille.

Suunnilleen sian kokoinen lystrosaurus eli permikaudella. Ulkonäöstään huolimatta se ei ollut dinosaurus, vaan pikemminkin sukua nykyisille nisäkkäille.

Synapsideja on harhaanjohtavasti sanottu ”nisäkäsliskoiksi”, vaikka ne eivät olleet liskoja eivätkä matelijoita. Niiden luustossa ja kallossa oli enemmän nisäkäsmäisiä piirteitä.

Synapsidien on ajateltu olleen permikaudella hallitseva eläinryhmä.

Synapsidi Cynognathuksen fossiloitunut pääkallo. Se eli permikauden massasukupuuton jälkeen alkaneella triaskaudella.

Permikautiset sauropsidit taas olivat dinosaurusten, matelijoiden ja lintujen edeltäjiä. Varsinaisia dinosauruksia ei vielä permikaudella ollut.

Permikauden lopun poikkeuksellisista oloista on saatu tänä kesänä uutta tietoa.

Uuden irlantilais-ruotsalaisen tutkimuksen mukaan maastopalot lisääntyivät selvästi permikauden lopulla. Taustalla oli kasvihuoneilmiön voimistumisesta johtunut kuumuus.

Ennestään kosteat ja vehreät hiiltä sitoneet metsät kuivuivat ja metsäpalot yleistyivät seuduilla voimakkaasti. Tämän seurauksena hiiltä vapautui entistä enemmän ilmakehään.

Kasvillisuuden väheneminen oli maaeläimille kohtalokasta. Lopulta rajut muutokset ilmastossa ja kasvillisuudessa aiheuttivat eläinten joukkotuhon.

Meriin ilmastonmuutoksen vaikutukset ulottuivat hieman myöhemmin.

Kun kasvit hävisivät, niiden juuret eivät enää sitoneet maa-aineista paikoilleen. Sateen irrottamat lieju ja biomassa kulkeutuivat mereen. Tämä kuormitti meriekosysteemejä, ja se lopulta aiheutti merenpohjan happikadon.

Lisäksi ilman runsastunut hiilidioksidi edisti happamoitumista, jonka seurauksena monet kuorelliset eläimet liukenivat veteen.

Evoluutiopaleontologian professori Mikael Fortelius Helsingin yliopistosta kertoo, että permikauden sukupuuttoaallon huippu oli geologisessa mielessä vain silmänräpäys.

Se kesti noin 100 000 vuodesta 200 000 vuoteen.

Forteliuksen mukaan jotkut tutkijat ovat ehdottaneet, että sukupuuttoaalto olisi yllättänyt jopa alle tuhannessa vuodessa. Monet tutkijat ovat torjuneet näkemyksen.

Uuden laajan meriekosysteemiä tarkastelleen tutkimuksen mukaan ensimmäisenä permikauden tuhosta toipuivat merenpohjan sedimenttiä syövät luuttomat eläimet, kuten madot.

Niiden vuosimiljoonia kestänyt mönkiminen merenpohjassa nostatti pohjan maa-ainesta veteen. Tämä esti paikallaan pysyvien ja vettä siivilöivien lajien, kuten korallien, elämistä.

Romahdukseen verrattuna luonnon palautuminen oli äärimmäisen hidasta. Sukupuuttoaallosta toipuminen kesti miljoonia vuosia. Vanha permikautinen maailma ominaisine piirteineen katosi olemattomiin.

”Biosfääri ei koskaan rakennu uudestaan niin, että vanha palaa. Permikauden jälkeen se palautui kuumassa maailmassa, eli lajit sopeutuivat täysin erilaiseen ympäristöön”, Fortelius sanoo.

Permikauden jälkeen koittanut triaskausi avasi dinosaurusten 165 miljoonaa vuotta kestäneen valtakauden.

Tällä hetkellä käynnissä on kuudes massasukupuuttoaalto.

”On arvioitu, että lajeja kuolee nyt satoja tai tuhansia kertoja nopeammin sukupuuttoon kuin viimeisten kymmenien miljoonien vuosien aikana”, sanoo paleoklimatologi Salonen.

Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on noussut tuntuvasti noin 200 vuotta sitten käynnistyneen teollisen vallankumouksen jälkeen.

”Tällä hetkellä ilmasto on lämpimämpi kuin sataantuhanteen vuoteen”, Salonen sanoo.

Nykyisen ilmastonmuutoksen seuraukset, kuten merten happamoituminen ja pohjien happikato, ovat samankaltaisia kuin permikaudella.

Ainoastaan kiihtyvän kasvihuoneilmiön lähde on eri – ja aikajänne on tuhansia kertoja nopeampi.

Lisäksi maapallon eliöstöä kuormittavat monilla tavoilla ihmisen muut toimet, kuten ylikalastus ja rakentaminen, joista ei permikaudella ollut tietoakaan.

Ekosysteemit ovat äärimmäisen monimutkaisia kokonaisuuksia. Lajien välisiä riippuvuussuhteita ei tunneta tarkasti.

Siksi nykyisen ilmastonmuutoksen ja jo käynnissä olevien sukupuuttojen vaikutusta globaaliin ekosysteemiin ja ihmiseen on mahdotonta ennustaa tarkasti.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat