Galaksin iso pölypyörre erottuu violettina Webbin infrapuna­kuvassa

Tavallisen kierteisgalaksin NGC 628:n pölyvirrat voivat kertoa, miten pöly liikkuu avaruudessa.

Avaruusteleskooppi Webb mittasi galaksia NGC 628 keski-infrapunan aallonpituuksilla. Kuva tuli julki sunnuntaina 17. heinäkuuta.

29.7. 14:59

Avaruusteleskooppi James Webb on aloittanut arkisen työnsä.

Vain tutkimusta varten otettu uusi kuva julkistettiin vajaa viikko ensimmäisten kuvien jälkeen. Yhdysvaltain avaruushallinto Nasa esitteli tiistaina 12. heinäkuuta suurelle yleisölle, mihin kaikkeen Webb pystyy.

Webb kuvaa ensimmäisenä vuonna avaruutta ainakin 286 eri tähtitieteilijöiden ryhmälle. Kohteet ovat moninaisia.

Heinäkuun 19. päivä julkaistu kuva näyttää ihmisen silmille oudolta. Se on infrapunan eli lämpösäteilyn alueelta. Kuvassa näkyy galaksin pölyn lämpösäteilyä.

Kuva on otettu spiraaligalaksi NGC 628:n keskustasta. Tavallisessa kuvassa galaksi näyttäisi tavalliselta kierteisgalaksilta, sellaiselta kuin kotigalaksimme Linnunrata.

Kuva tarjoa vihjeitä pölyn liikkeistä galakseissa ylipäätään.

Kuva on yhdistelmä eri aallonpituuksista. Ne on yhdistetty kolmesta datajoukosta. Kuvan datan keräsi ryhmä, joka vastaa Webbin kuvien keski-infrapunan aallon­pituuksista.

Kuvan kokosi Nasan luvalla eri tiedostoista tähtitieteilijä Gabriel Brammer Kööpenhaminan yliopistosta Tanskasta. Hän ei ole suoraan mukana siinä ryhmässä, joka kuvaa Webbin avulla.

Brammer määritti infrapunan aallonpituuksia punaiseksi, vihreäksi ja siniseksi. Sitten hän yhdisti ne kuvaksi.

Galaksi NGC 628:ta on aiemmin kuvattu tavallisilla kaukoputkilla. Myös Webbin edeltäjä, avaruusteleskooppi Hubble, on kuvannut sitä.

Kun kuva on kohtisuoraan galaksin tason yläpuolelta, näyttää se valokuvassa Linnunradaltamme.

Avaruusteleskooppi Hubblen näkemys galaksista NGC 628 näyttää tällaiselta. Kuva julkaistiin vuonna 2007.

Infrapunavalon erottelukyky paljastaa galaksien rakenteita uudesta vinkkelistä.

Jos silmämme näkisivät näillä infrapunan aallonpituuksilla, yötaivas saattaisi näyttää enemmän punaiselta tai violetilta, Brammer sanoo New Scientist -lehden mukaan.

Violetti väri johtuu galaksi NGC 628:n pölypilvien kemiasta. Pöly koostuu suurista molekyyleistä. Niitä sanotaan polysyklisiksi aromaattisiksi hiilivedyiksi, sanoo Michael Merrifield Nottinghamin yliopistosta Britanniasta New Scientistin mukaan.

Molekyylit lähettävät vain valon tiettyjä aallonpituuksia. Kun Brammer kartoitti kolmea aallonpituutta punaiseksi, vihreäksi ja siniseksi, oli vihreää mukana hyvin vähän.

Jäljelle jäi enemmän punaista ja sinistä. Sen takia kuvan väri painottuu violettiin.

Kuvan tiedot voivat kertoa sitä, kuinka pöly jakautuu galakseissa. Kuva on siihen kuitenkin ehkä liiaksi tarkennettu.

Siitä ei ehkä voi päätellä, kuinka pöly liikkuu muissa galakseissa.

Kuva valmistui hämmästyttävän helposti, Brammer sanoo. Datan helppo saanti on yksi Webbin etu.

Periaatteessa kuka tahansa tähtitieteilijä voi koostaa kuvia Webbin datasta, hän sanoo.

Mikrometeoroidi iski avaruusteleskooppiin joskus 22.–24. toukokuuta. Se vaurioitti yhtä Webbin 18 kuusikulmaista ja kullalla päällystettyä peiliä. Niistä koottiin yksi iso pääpeili.

Yhdysvaltain avaruushallinto Nasa on tutkinut vauriota, jonka pienen mikro­meteoroidin isku aiheutti peilin alaosaan.

Vaurion koko näkyy Webbin omakuvassa. Peili vaurioitui pahemmin kuin aluksi luultiin, kertoo verkkosivu Space.com. Oheinen kuva on peilin tilaa kartoittavassa yhteenvedossa.

Hyvin pienetkin kappaleet avaruudessa voivat vahingoittaa peilejä. Oheisen kuvaparin oikealla oleva kuva näyttää, mihin kohtaan mikrometeoroidi osui.

Isku ei vielä vaikuta kuvien laatuun. Mutta jos samanlaisia kertyy vuosien varrella paljon, alkaa se näkyä kuvien laadussa.

Nasa varautui riskien laskennassa ennalta näihin iskuihin. Tiedettiin, että avaruudessa liikkuu paljon pieniä kiviä. Vaarallisiksi ne tekee se, että kivien nopeus voi olla hurja. Kivi iskee silloin peiliin kuin luoti.

Nyt avaruusinsinöörit pohtivat, pitäisikö peili asettaa menosuunnan vastaiseen asentoon silloin, kun Webb ei havainnoi.

Jos peilit asetettaisiin poispäin Webbin kulkusuunnasta, vältettäisiin ainakin rajuja nokkakolareita kivien kanssa.

Webb kiertää pienehköä kehää noin 1,5 miljoonan kilometrin päässä maapallosta niin sanotussa Lagrangen pisteessä L2. Yksi kierros kestää puolisen vuotta. Webbin ajoaine voi riittää jopa yli 20 vuodeksi.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat