Muinoin ostereilla mässäiltiin kestävästi – alkuperäiskansat hoitivat simpukka-aarrettaan tuhansia vuosia

Alkuperäiskansat arvostivat ostereita. Perimätietoon osteriesiintymien hoidosta kannattaisi tutkijoiden mukaan tutustua.

Osterin avaaminen vaatii taitoa ja tarkkaa kättä.

30.8. 2:00 | Päivitetty 30.8. 2:02

Osterit ovat sitkeähenkisiä simpukoita. Ne sietävät niin ajoittaista kuivumista kuin suuria suolaisuuden ja lämpötilan vaihteluja.

Siksi ne ovat olleet valtalajeja meri- ja jokivesien huuhtomilla vuorovesimatalikoilla ja myös ihmisten ruokalistalla vuosituhansia.

Osteri maistuu nykyisinkin mutta tulee ruokapöytiin pääosin viljelmiltä.

Luonnonvaraiset esiintymät ovat isolta osin huvenneet liian keräyksen ja ympäristönmuutosten takia. 1800-luvun osterikasvustojen pinta-alasta on maailmassa nykyisin jäljellä noin 15 prosenttia.

Esimerkiksi Pohjois-Amerikan ja Itä-Australian rannikoiden osterikannat romahtivat vähitellen muutaman viime vuosisadan aikana. Syynä oli eurooppalaisten tulokkaiden ryöstökalastus.

On arveltu, että ennen siirtomaa-aikaa osterit kukoistivat, koska alkuperäisasukkaat keräsivät niitä vain vähän.

Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa, kertoo Nature Communications -lehdessä kansainvälinen tutkijaryhmä. Tutkimuksen tiedote on tässä linkissä.

Muinaisten kuoritunkioiden perusteella keräys jatkui tuhansia vuosia. Paikoin osterinkuoria kertyi kymmeniä miljoonia, jopa miljardeja.

Osterin kuoria nykyaikana Yhdysvalloissa. Muinaisista tunkioista löytyneet kuoret kertovat vielä kestävästä saalistuksesta.

Apaja muodostui jääkauden jälkeen. Alkuperäiskansojen kuoritunkioissa näkyy harvoin merkkejä siitä, että saalis olisi muuttunut ajan mittaan pienikokoisemmaksi.

Osterit siis sietivät runsaan keräyksen ja ehtivät kasvaa isoiksi. Kaikki viittaa siihen, että keräys osattiin järjestää kestävästi.

Itse asiassa alkuperäiskansojen hyvin hoitamat apajat olivat edellytys sille, että eurooppalaiset valloittajat pääsivät hyödyntämään ja ryöstökalastamaan niin suuria osterimääriä, tutkijat huomauttavat.

Alkuperäiskansojen osteriapajat muodostuivat, kun jääkauden jäätiköistä sulanut vesi kohotti merenpintaa. Syntyi uusia rannikkomatalikkoja, joita osterit valtasivat. Suurimittaiseen keräykseen viittaavat kuoritunkiot yleistyivät 5 000–7 000 vuotta sitten.

Ostereita arvostettiin. Paikoin kuoria koottiin useiden metrien korkuisiksi kummuiksi, joiden päälle tasoitettiin rituaaleihin sopiva tasanne. Kuorista myös kasattiin keinotekoisia riuttoja ilmeisesti ostereiden kasvun auttamiseksi.

Tutkijoiden mukaan alkuperäiskansoilla on yhä tallella osteriesiintymien hoidosta perimätietoa, jota kannattaisi kuunnella.

Julkaistu Tiede Luonto -lehdessä 5/2022

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat