Krooninen selkäkipu lientyy aivojen ja selän yhteyttä harjoittamalla, perusteellinen tutkimus osoitti

Oikea tieto kivusta ja kehon hahmotuskyvyn palauttaminen paransivat potilaiden vointia lähes kaikilla mittareilla enemmän kuin uskottavalta tuntuva lumehoito.

Selän kivut vaivaavat satoja miljoonia ihmisiä maailmanlaajuisesti.

6.8. 11:50

Kroonistunut alaselän kipu lievittyy ja elämänlaatu paranee harjoittamalla aivojen ja selän välistä viestintää ja vähentämällä potilaan pelkoa, osoitti laaja tutkimus arvostetussa Jama-tiedelehdessä.

Nykyisen käsityksen mukaan krooninen kipu ei yleensä enää johdu vauriosta kehossa, kuten välilevyssä tai lihaksissa, vaan kipu ja sen välttely ovat aiheuttaneet muutoksia keskushermostossa. Kivunsäätelyjärjestelmä ja kehon hahmottaminen ovat häiriytyneet.

Näiden häiriöiden korjaamiseen keskittyvää hoitoa annetaan Suomessakin esimerkiksi krooniseen käsikipuun.

Lue lisää: Piinaavalle kivulle ei löytynyt syytä, ja se oli tuhota Annika Lehtisen elämän – nyt hänen aivoilleen kerrotaan, että kipu on turha

”Kun selkää ei kivun ja pelon takia liikutella, aivot menettävät hallinnan. Se yritetään saada takaisin”, tiivistää Hannu Luomajoki tutkitun hoito-ohjelman idean.

Luomajoki toimii fysioterapian professorina Zürichissä Sveitsissä. Hän teki vuonna 2014 samankaltaisen pienen tutkimuksen 28 potilaalla hyvin tuloksin. Nyt hän osallistui Sydneyssä Australiassa toteutetun 276 potilaan suurtutkimuksen suunnitteluun.

Hoidon tehoa ei ole Luomajoen mukaan helppoa osoittaa. Usein tutkimusasetelmat ovat olleet liian yksipuolisia eikä eroa lumeryhmään ole syntynyt.

Nytkin potilaiden kokema kipu lieveni kymmenportaisella asteikolla vain yhden pykälän enemmän kuin lumehoitoa saaneilla potilailla.

Ero oli kuitenkin merkitsevä. Eroa vertailuryhmään syntyi lähes jokaisella muullakin seuratulla mittarilla: neljässä kuukaudessa kivun ja liikkumisen pelko vähenivät ja elämänlaatu ja uni paranivat enemmän kuin vertailuryhmällä.

”Tämä on ensimmäinen iso tutkimus, jossa kolme hoidon osa-aluetta on yhdistetty, ja nyt on selvät tulokset”, Luomajoki sanoo. ”Jotakin todellista on tapahtunut.”

Luomajoen mielestä tutkimuksen vahvuutena oli myös vertailuryhmän saama uskottava lumehoito. Hekin saivat keskustella selkäkivustaan ammattilaisen kanssa, ja heidän aivojaan muka stimuloitiin transkraniaalisella sähköstimulaatiolla eli päähän laitettiin tiukka lakki, jossa oli elektrodeja. Selkää käsiteltiin matalatehoisella laserilla.

Lumeryhmälle syntyi siis kuva, että heidänkin keskushermostoaan ja selkäänsä käsitellään. Jo hoidetuksi tulemisen kokemus parantaa ihmisen vointia.

Todellinen hoito-ohjelma oli seuraavanlainen. Kahdentoista viikon intervention alussa potilaille annettiin tietoa kroonisen kivun käsittelystä keskushermostossa ja aivoissa. Näin vähennettiin pelkoa kivun vaarallisuudesta.

Seuraavaksi tehtiin kehonhahmotuksen harjoituksia, jotka korjaavat kivun sekoittamaa viestiyhteyttä aivojen ja selän välillä.

Käytännössä tämä tarkoittaa Luomajoen mukaan esimerkiksi selän pistelyä terävällä ja tylpällä. Potilaan tehtävä on kertoa, tökättiinkö häntä lyijykynän terällä vai toisen pään kumilla sekä näyttää selkää kuvaavasta kartasta, mihin kohtaan tökkäys osui.

Selkää voidaan myös pistää kahdesta kohdasta yhtä aikaa ja testata, kuinka lähellä toisiaan olevat pistot potilas erottaa toisistaan.

Terveellä erotuskyvyn raja on noin viisi senttimetriä. Selkäkivusta kärsivä potilas saattaa erottaa vasta kymmenen senttimetrin etäisyydellä olevat pistot erillisiksi.

Luomajoki selittää, että aivokuorella ovat edustettuina kehon eri osat.

Koska sormilla ja huulilla tunnustellaan maailmaa alituisesti, niiden edustus aivoissa on hyvin tarkka. Sormenpäiden erottelukyky on kahden millimetrin luokkaa.

Kipu ja käytön puute aiheuttaa muutoksia ja virheitä kehon hahmottamisessa. Harjoittelu taas parantaa sitä.

Hoidon kolmannessa vaiheessa aloitettiin liikeharjoittelu. Sen aluksi katsotaan kuvia ja videoita, joista potilaan täytyy erottaa, kiertääkö ihminen selkäänsä oikealle vai vasemmalle. Seuraavaksi eläydytään videolla tehtyihin liikkeisiin.

Vasta sitten liikkeitä aletaan tehdä itse. Tärkeää on liikkeen hallinta. Lopussa edetään vaativiinkin toiminnallisiin harjoitteisiin, kuten kyykkäämään.

Luomajoki sanoo, että hoitomenetelmä on työläs, mutta toisaalta alaselkäkivut ovat valtavan yleinen vaiva, jonka hoitoon kannattaisi panostaa enemmän.

Selkäkivut eivät tapa, mutta ne tuottavat maailmanmitassakin enemmän vajaakuntoisia elinvuosia kuin mikään muu terveysongelma.

Moni selkäkivuista kärsivä potilas ajattelee, että selkä on rikki eikä sen kanssa voi tehdä mitään, ei urheilla eikä mennä töihin. Selän käyttöä vältellessä kunto jo olo huononevat entisestään.

”Tällä uskomuksella on valtava merkitys arkipäivässä. Selkä ei ole rikki, saat käyttää. Jos ajatusmalli muuttuu, sillä on pitkäaikainen, ehkä loppuelämän mittainen vaikutus”, Luomajoki sanoo.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat