Onko ihminen villieläin?

Lasten tiedekysymyksissä pohditaan myös dinosaurusten itkua, käpyjen kuolemaa ja esineiden painoa Kuussa. Entä miksi sanotaan suomalainen eikä suomilainen?

Ihmisen ja luonnon suhdetta on alettu pitää vastavuoroisena ilmiönä. Sen lisäksi, että ihminen on kesyttänyt villiä luontoa, luontokin on kesyttänyt ihmistä.

7.10. 2:00 | Päivitetty 7.10. 2:03

Saana Heikkinen, 7

Haastava kysymys, johon vastaaminen on hyvä aloittaa pohtimalla, onko ihminen kesy eläin.

Villieläimellä tarkoitetaan yleensä kesyn eläimen vastakohtaa. Kesyttämisessä eli domestikaatiossa ihmiset ovat pyrkineet muuttamaan joidenkin villieläinten perimää ja kasvuympäristöä niin, että eläimiä olisi helppo kasvattaa syötäväksi tai seuraksi.

Tyypillisesti on ajateltu, että vain ihminen voi kesyttää muuta luontoa. Siten voisi ajatella, että ihminen itse on villieläin, koska mikään muu eläin ei ole meitä kesyttänyt.

Kesyttämistä on kuitenkin alettu tarkastella yhä enemmän myös vastavuoroisena ilmiönä: kun ihminen on kesyttänyt esimerkiksi koiran sudesta, on koirakin tavallaan kesyttänyt ihmistä. Joten ehkä ihminen ei sittenkään ole villieläin.

Villiyttä on usein pidetty jonain, josta ihmisen pitää kasvaa pois tai jolta pitää suojella. Nykyään villiyteen liittyy myös myönteisiä merkityksiä. Koska kesyttämisestä on seurannut luonnon monimuotoisuuden heikkenemistä, on ehdotettu, että ihmisten pitäisi nyt villiinnyttää luontoa eli vähentää muun luonnon hallitsemista.

Samalla ihmiset saattaisivat villiintyä itsekin – tulla enemmän villieläimiksi, mikä saattaisi auttaa elämään ekologisesti kestävämmin.

Sami Keto

tietokirjailija ja väitöskirjatutkija

Tampereen yliopisto

Sanojen muodot määräytyvät joissakin tapauksissa sen perusteella, miten niitä on helpompi ääntää.

Miksi suomalaiset ovat suomalaisia eikä suomilaisia, ja venäläiset venäläisiä eikä venäjäläisiä?

Atlas Haswell, 10

Sanojen muodostamisen säännöt ovat osa kielioppia, joka kussakin kielessä on aikojen saatossa muotoutunut omanlaisekseen. Osa säännöistä on helppoja: toinen muoto saadaan, kun sanan perään vain lisätään jotain.

Suomen sanoja muodostaessa käy kuitenkin usein niin, että itse sana samalla hieman muuttuu. Monia sääntöjä ei kuitenkaan onneksi tarvitse tietää, vaan riittää, kun muistaa muotoilutavan.

Suomi-sanan vartalo on suome. Tuota muotoa käytetään siis yleensä sanaan tulevien päätteiden edellä. Säännönmukainen muoto olisikin suomelainen, mutta e-kirjain on mukautunut sanan loppuosan a-kirjaimen mukaiseksi. Tämä johtuu siitä, että suomalainen on helpompi sanoa.

Samanlainen tapaus on sana ruotsalainen, jonka säännönmukainen muoto olisi ruotsilainen.

Nykykielessä venäjän vartalo on puolestaan venäjä. Sanassa venäläinen käytetään kuitenkin vanhempaa kaksitavuista vartaloa. Lyhemmän vartalon suosiota selittänee ääntämisen helppous, vaikka pidempää venäjäläinen-muotoakin joskus kuulee.

Eri murteissa ja vanhoissa kirjoissa voi tavata erikoisempiakin rakenteita – ne tuovat esiin kielen historiaa ja muutosta. Aikaisemmin saatettiin käyttää esimerkiksi lasna- ja nuorna-muotoja, vaikka nykyisin kaikki sanovat lapsena ja nuorena.

Kaarina Pitkänen-Heikkilä

dosentti, suomen kielen yliopistonlehtori

Helsingin yliopisto

Kun käpy putoaa maahan ja hajoaa, puut saavat sen sisältämät ravinteet käyttöönsä.

Voivatko kävyt kuolla?

Niklas Keinänen, 4

Kasvit ja eläimet muodostuvat pienistä rakennuspalikoista, joita kutsutaan soluiksi. Puissa on tavallisesti samanaikaisesti sekä eläviä että kuolleita soluja. Kuolleiden solujen sisällä ei enää tapahdu mitään, mutta niillä voi olla puissa tärkeitä tehtäviä. Esimerkiksi kaarnassa on vahvaseinäisiä kuolleita soluja, jotka suojaavat puun runkoa.

Kävyt ovat aluksi eläviä kukintoja. Kasvaessaan isommiksi ne kovettuvat ja niiden sisällä olevat siemenet kehittyvät. Kun käpy on valmis, sen solut alkavat kuolla, vaikka sisällä olevat siemenet elävät. Jotta käpy aukeaa ja siemenet pääsevät sen sisältä pois, sen on kuivuttava. Maassa siemenistä kasvaa uusia puita. Kuivuttuaankin käpy on koti joillekin hyönteisille.

Lopulta käpy putoaa maahan ja se hajoaa. Puut saavat siinä olleet ravinteet käyttöönsä. Se auttaa niitä kasvattamaan uusia käpyjä. Kävyn voi ottaa myös koristeeksi tai leikkeihin mukaan.

Kävyt siis kuolevat, mutta niiden auttama elämä jatkuu.

Katri Himanen

erikoistutkija

Luonnonvarakeskus

Maan vetovoima on Kuuta suurempi, joten Kuussa jaksaisi nostaa painavampia esineitä.

Kuinka painavan esineen voi Kuussa nostaa?

Samuel Nikumaa, 5

Nostamiseen vaikuttaa taivaankappaleen vetovoima.

Asian havainnollistamiseksi voi ajatella niin, että jos ihminen pääsee Kuuhun nostelemaan esineitä, ihminen ja Kuu kilpailevat nostotilanteessa esineestä vetämällä. Jos Kuu voittaa vetämiskilpailun, esine ei irtoa sen pinnasta. Jos ihminen voittaa, esine nousee ainakin hetkeksi.

Suuri taivaankappale vetää esineitä suurella voimalla ja pienet pienemmällä voimalla.

Maa on Kuuta paljon suurempi. Sen vetovoima on noin kuusinkertainen Kuuhun verrattuna.

Esineitä nostaessa käy niin, että jos jaksaa Maassa kantaa kastelukannullisen vettä, Kuussa jaksaisi kuusi kannullista.

Jos painonnoston maailmanmestaruuskisat pidettäisiin Kuussa, maailman vahvin ihminen jaksaisi nostaa traktorin, vaikka Maassa sama henkilö nostaisi vain hevosen. Maastavedon maailmanennätys on 501 kiloa.

Minna Palmroth

avaruusfysiikan professori

Helsingin yliopisto

Kyynelehtiminen on eläinkunnassa harvinaista.

Miksi dinosaurukset eivät itkeneet?

Väinö Karhu, 5

Ihminen on ainoa eläinlaji, jonka tiedämme varmuudella itkevän kyyneleitä ollessaan surullinen tai muuten voimakkaan tunnekuohun vallassa. On kuitenkin mahdollista, että esimerkiksi norsut itkevät samantapaisesti kuin ihmiset. Joka tapauksessa kyynelten vuodattaminen on eläinkunnassa hyvin harvinaista.

Tiedetään, että dinosaurusten lähimmät nykyään elävät sukulaiset eli linnut ja krokotiilit tuottavat samankaltaista kyynelnestettä kuin ihmiset. Niillä kyynelneste toimii kuitenkin lähinnä silmien kosteuttajana ja puhdistajana. Näin oli todennäköisesti myös dinosauruksilla.

Vaikka monet eläimet eivät näytä tuntemuksiaan kyynelehtimällä, ne tuntevat esimerkiksi kipua ja pelkoa. Näin on varmasti ollut dinosaurustenkin laita.

On mahdotonta sanoa tarkalleen, miten dinot ovat ilmaisseet tuntemuksiaan. Tiedetään kuitenkin, että linnut ja matelijat eivät usein ilmaise esimerkiksi kivuntuntemusta kovin voimakkaasti. Se ei ole niiden sosiaalisuudessa olennainen asia.

Ihmisten sosiaalisuudelle on ollut tärkeää näyttää omat tunteet selkeästi muille lajitovereille ja tulkita siltä pohjalta muiden tunteita. Siten myös itkeminen kyynelehtimällä on ollut hyödyllistä.

Juha Saarinen

paleontologi, akatemiatutkija

Helsingin yliopisto

Lähetä kysymys, kysyjän koko nimi ja ikä osoitteeseen hs.tiede@hs.fi. Palstaa toimittavat Touko Kauppinen ja Juha Merimaa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat