Lähteekö pöpöistä ääntä? Voiko sitä kuulla kuulolaitteella?

Lasten tiedekysymyksissä pohditaan myös lokkien lentämistä öisin, huimausta huvipuistolaitteessa ja dinosaurusten suhdetta lumeen. Entä jos uskonnon voisi todistaa, mikä sen nimi olisi?

Bakteerit elävät äänettömässä maailmassa.

14.10. 2:00 | Päivitetty 14.10. 8:03

Unto Ryönänkoski, 3

Yritimme kymmenkunta vuotta sitten Turun yliopistossa kuunnella bakteereita yhteistyössä Aalto-yliopiston äänisignaalikäsittelyn tutkijoiden kanssa. Tutkimuksella oli selkeä suhde käytännön elämään.

Jos bakteereista lähtisi mikrofonein kuultavia ääniä, voitaisiin ehkä kehittää menetelmiä, joilla bakteerien aiheuttamia tauteja voitaisiin tunnistaa niiden äänten perusteella.

Käytimme huippuherkkiä ihmiskorvan äänialueen ja sen ylittävän ultraäänialueen mikrofoneja. Analysoimme tulokset tietokoneohjelmilla. Pettymys oli suuri, sillä emme saaneet esiin minkäänlaisia ääniä.

Bakteerit osaavat kuitenkin viestiä toisilleen tuottamalla siihen sopivia aineita. Noiden viestien avulla ne voivat yhdessä käynnistää esimerkiksi tauteja aiheuttavien myrkkyjen tuotannon.

Yhdessä bakteerit voivat myös suojautua ulkopuolelta tulevia uhkia vastaan tuottamalla ympärilleen suojakalvoja.

Virukset kuuluvat äänten tuottamisen suhteen samaan kastiin. Ne elävät vasta päästyään jonkin eliön solun eli pienenpienen rakennuspalikan sisälle. Ne voivat kertoa itsestään muuttamalla solun rakenteita, mutta siitäkään ei mitä ilmeisimmin kuulu ääntä.

Pentti Huovinen

bakteeriopin professori, ylilääkäri

Turun yliopisto ja Tyks

Lokit lentävät useimmiten valoisaan aikaan.

Lentävätkö lokit öisin?

Tove Grip, 5

Lokeilla on meitä ihmisiä parempi näkökyky, mutta täysin pimeässä ne eivät näe lentää. Esimerkiksi kaupunkien valot, kirkas kuutamo tai muuten valoisat yöt riittävät siihen, että lokit voivat tarvittaessa lentää myös öisin.

Pesimäaikana lokit ovat valppaita. Toisen emon hautoessa toinen liikehtii koko yön vahtien petoeläimiä. Suomessa yöt ovat niin valoisia keväällä ja kesällä, että pesivillä lokeilla ei ole ongelmia olla liikkeellä.

Lokit voivat liikkua yöllä myös ravinnonhaussa. Kaupungeissa on paljon valoa ja ihmisten ruoantähteitä, joita lokit käyttävät hyväkseen.

Useimmiten lokit kuitenkin nukkuvat öisin. Lokit ovat päivälintuja, kuten suurin osa Suomessa elävistä lintulajeista. Ne siis ovat valveilla lähinnä valoisaan aikaan.

Ennen pesimäaikaa ja sen jälkeen yöt ovat pimeämpiä. Silloin lokit hakeutuvat isoina parvina nukkumaan turvallisiin ympäristöihin tyynille järville, luodoille, avoimille pelloille, avarille kentille tai talojen katoille.

Parven kaikki yksilöt eivät kuitenkaan ole samaan aikaan unessa, vaan osa vahtii mahdollisia vaaroja. Myös nukkuvat lokit ovat valppaina, sillä vain niiden toinen aivopuolisko nukkuu kerrallaan. Ne valpastuvat naapurilokin herätessä, ja vaaran uhatessa kaikki lehahtavat lentoon.

Juha Tiainen

vieraileva asiantuntija, dosentti

Luonnonvarakeskus

Aikuista huimaa helposti Linnanmäen Taigassa.

Miksi aikuisia huimaa hurjissa huvipuistolaitteissa, mutta lapsia ei?

Lulu Ingman, 4

Kaikki liike aistitaan korvissa sijaitsevissa tasapainoelimissä, jotka lähettävät liikkeestä viestin aivoille. Huvipuistolaitteissa päästään kokemaan hurjempia vauhteja ja kieputusta kuin muuten arjessa. Ehkä hävittäjälentäjät saavat kokea vastaavaa.

Aikuisten aivot pyrkivät ennakoimaan tulevaa liikettä. Jos ennakointi menee pieleen, siitä voi seurata huimausta.

Lasten aivot puolestaan kehittyvät kovaa vauhtia. Ne nauttivat ennalta arvaamattomista liikkeistä ja kovistakin vauhdeista, joita huvipuiston laitteissa pääsee kokemaan. Lasten aivot ovat siten siis avoimempia erilaisille liikkeille ja muille uusille kokemuksille, eivätkä ennakoi samalla tavalla kuin aikuisten aivot.

Monet aikuisetkin tykkäävät huvipuistolaitteista. Silloin pieni huimaus on ennemminkin jännittävä kuin ikävä tunne. Silti aikuiset pitävät yleensä tosiaan lapsia enemmän siitä, että he tietävät liikkeensä etukäteen. Niinpä hurjempi huvipuistoajelu voi olla epämiellyttävä kokemus.

Monet aikuiset saattavat välillä nauttia jopa kaikista eniten esimerkiksi löhöämisestä sohvalla päivän lehteä lukien.

Topi Jutila

korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri

Hus

Velociraptorit elivät aavikoilla.

Söivätkö Velociraptorit lunta?

Otso Käkelä, 3

Eivät syöneet. Velociraptor eli Mongoliassa kuivalla aavikolla. Siellä ei talvellakaan ollut tarpeeksi kylmää lumisateiden syntymiselle.

Velociraptorin elinympäristöä olivat suuret hiekkadyynit ja niiden välissä olevat vehreät keitaat, jotka kuhisivat elämää.

Keitaissa eli useita muitakin dinosauruksia kuten Oviraptor, Deinocheirus, Tarbosaurus ja Tsaagan.

Tyypillisiä seudun eläimiä olivat myös pienet liskot, nisäkkäät, krokotiilit ja kilpikonnat.

Monet Velociraptorin lähisukulaisista Dromaeosaureista sen sijaan elivät hyvinkin vaihtelevissa oloissa.

Niistä on löydetty merkkejä muun muassa Pohjois-Alaskasta, jossa ilmasto oli niiden elinaikana samankaltainen kuin nykyisessä Helsingissä. Alaskassa Dromaeosaurit ovat hyvinkin voineet syödä lunta janonsa sammuttamiseksi.

Mikko Haaramo

selkärankaispaleontologi

Helsingin yliopisto

Uskonnoissa ei ole kyse tiedon vaan uskon asioista. Kuvassa Espoon tuomiokirkko.

Jos uskonnot voitaisiin todistaa, mikä uskonnon nimi sitten olisi?

Liina Tolonen, 11

Suomen sana uskonto ilmaisee hyvin, että uskonnoissa on kyse uskon eikä tiedon asioista. Aivan samaa merkitystä ei ole esimerkiksi monien kielten latinan religio-sanaan pohjautuvissa ilmaisuissa.

Teologit ja filosofit ovat vuosisatoja yrittäneet todistaa Jumalan olemassaoloa. Yrityksiä pidetään nykyisin toivottomina. Eräät uskonnonfilosofit ajattelevat, että uskonnollisia uskomuksia voidaan perustella kytkemällä ne luonnontieteen maailmankuvaan. Tämäkin on epäuskottavaa: tiede ei tarvitse uskontoa.

Kriittinen uskonnonfilosofia voi tutkia uskonnollisten uskomusten merkitystä väittämättä, että näitä uskomuksia voitaisiin todistaa tai edes perustella. Tällöin tarkastellaan uskontoa kielen ja kulttuurin ilmiönä myöntäen, että Jumalan tai jumalien olemassaolosta tai olemattomuudesta emme voi tietää.

Varmaan tietoon tähtäävä todistaminen onkin parasta jättää logiikan ja matematiikan kaltaisten eksaktien tieteiden alueelle. Jos uskonto voitaisiin ”todistaa”, se ei olisi uskontoa.

Sami Pihlström

uskonnonfilosofian professori

Helsingin yliopisto

Lähetä kysymys, kysyjän koko nimi ja ikä osoitteeseen hs.tiede@hs.fi. Palstaa toimittavat Touko Kauppinen ja Juha Merimaa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat