Rockia, bluesia ja jazzia: Ugandan simpanssit rummuttavat omilla tyyleillään, ja yksilön voi tunnistaa rytmistä jo kaukaa

Simpanssi kertoo yhteisölle olinpaikastaan, mutta oman rytmin paljastaminen ei aina ole järkevää.

Useimmin simpanssit rummuttavat yksi tai pienissä ryhmissä.

10.9. 15:20

Ugandan sademetsissä simpanssit lähettävät viestejä toisilleen rummuttamalla. Simpanssit hakkaavat käsillään ja jaloillaan isojen puiden juuristoa Budongon sademetsässä läntisessä Ugandassa.

Isoimmat juuret muodostavat suuren litteän puisen pinnan. Se kumisee sopivasti.

”Jos juureen osuu kunnolla, se värähtelee ja resonoi. Siitä syntyy syvä ja kantava ääni, joka kuuluu metsän läpi”, selittää kädellistutkija Catherine Hobaiter skotlantilaisesta St. Andrewsin yliopistosta yleisradioyhtiö BBC:lle.

Yliopiston eläintutkijat havaitsivat, että jokaisella rummuttajalla on oma tyylinsä, jonkinlainen ”allekirjoitus”.

Rummutuksen tyyli paljastaa apinan ja hänen olinpaikkansa jopa kilometrin päähän.

”Me ihmiset opimme aika nopeasti tunnistamaan sen, kuka apinoista rummutti. Jos me pystyimme siihen, uskon että apinatkin siihen pystyvät”, Hobaiter sanoo BBC:lle.

Apinoilla on eri tyylejä. Joillakin rummutuksen rytmi on säännöllisempi. Eläintutkijat kutsuvat näitä yksilöitä rock- ja blues-rumpaleiksi.

Toisten apinoiden rummutus taas muistuttaa enemmän jazzia, kuvailee tohtoriopiskelija Vesta Eleuteri Wienin yliopistosta St. Andrewsin yliopiston tiedotteessa.

Hän oppi parissa viikossa tunnistamaan, kuka apinoista rummutti kaukana.

Hän kuvaili Tristaniksi nimettyä nuorta urossimpanssia ”sademetsän John Bonhamiksi”. Bonham oli kuuluisan rockyhtyeen Led Zeppelinin rumpali vuosina 1968–1980.

”Apina hakkasi juurta hyvin nopeasti ja pitkään myös tasaiseen tahtiin. Rummutus oli niin nopeaa, että oli vaikeaa erottaa käsien liikkeitä.”

Simpanssit näyttävät käyttävän tunnistettavaa rytmiään vain silloin, kun ne ovat kaukana muista simpansseista ja lähtöpaikastaan.

Simpanssi ehkä joutuu valitsemaan, paljastaako ympäristölle oman tyylin vai ei.

”Et välttämättä halua, että iso alfauros puiden takana tietää, kuka olet ja missä olet”, Hobaiter tulkitsee.

Luonnossa simpanssit tervehtivät toisiaan kohdatessaan. Ne eivät kuitenkaan näytä hyvästelevän, kun ne eroavat toisistaan ja ryhmästä.

Simpanssien rummutus ehkä auttaa tässä.

”Simpanssien ei ehkä tarvitse sanoa hyvästejä, koska ne pystyvät pitämään rummutuksella yhteyttä muihin ollessaan kaukana. Rummutus on kuin tapa kirjautua muiden luo”, Hobaiter sanoo.

”Se on kuin simpanssien sosiaalinen media”, sanoo Eleteuri.

Apinat rummuttavat tietääkseen, missä muut ovat, ja päättävät sitten, liittyvätkö joukkoon vai eivät.

Simpanssit rummuttavat useammin yksin ja pienissä ryhmissä.

Tohtoriopiskelija Adrian Soldati aikoo nyt tutkia eri simpanssiryhmien rummutusten eroja. Se ehkä paljastaisi, onko eri populaatioiden välillä rummutuksen ”kulttuureja”.

Kiinnostava kysymys on, millainen on ihmisen geneettisen lähisukulaisen musiikkitaju.

”Uskon, että simpansseilla on rytmitaju, musiikillinen tunne, sellainen joka koskettaa simpanssia myös tunteiden tasolla”, Hobaiter kertoo uutistoimisto AFP:lle.

Niille saattaa herätä kunnioituksen tunne, kun ne kuulevat rumpusoolon viidakosta.

Rummutustutkimuksen julkaisi tiedelehti Animal Behaviour.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat