Siperian tundra uhkaa metsittyä hiljalleen – eikä tundra syrjäydyttyään hevin palaudu

Kunnianhimoinen ilmastonsuojelu voi pelastaa kolmanneksen.

Tulevaisuudessa puuton maisema voi saada metsäpeitteen, tutkijat arvioivat.

21.9. 2:00 | Päivitetty 21.9. 2:02

Ihmiskunnan hiilidioksidipäästöjen ikävin puoli on se, että vaikka päästöhanat saataisiin kiinni, osa vaikutuksista jatkuu sitkeästi.

Lämmittävä hiilidioksidi säilyy ilmakehässä pitkään, samoin vesimassojen jo varastoima lämpö merissä. Lisäksi luonto voi reagoida lämpenemiseen viiveellä.

Niin on käymässä esimerkiksi arktisella tundralla, ikiroudan pohjustamalla puuttomalla vyöhykkeellä pohjoisten metsien ja Jäämeren välissä.

Metsä on syrjäyttämässä tundraa salakavalasti.

Tätä nykyä metsänraja etenee Siperiassa pohjoiseen hitaammin kuin lämpöraja, jolla metsä voisi kasvaa.

Seuraavina vuosisatoina metsä kuitenkin kirii ja riippumatta lämmityksen jatkosta leviää vuosituhannen puoliväliin mennessä laajimmilleen.

Noin kertovat eLife-tiedelehdessä saksalaiset tutkijat, jotka mallinsivat sikäläistä kasvua tarkalla, yksittäisten puiden elinkaariin ulottuvalla mallilla.

Laskelmien mukaan metsä vauhtiin päästyään leviää jopa pohjoisemmaksi kuin pelkästä lämpörajasta voisi päätellä.

Kaiken kukkuraksi metsä ei helposti vetäydy valtaamaltaan alueelta edes silloin, jos lämpeneminen kääntyy viilenemiseksi. Siksi tundra ei syrjäydyttyään hevin palaudu.

Pahimmillaan tundra voi hävitä lähes kokonaan.

Siperian tundran metsittymistä ei siis voi täysin estää, mutta rajata sitä voi. Jäljelle jäävän tundra-alueen laajuus riippuu ilmastopäästöjen kehityksestä.

Kaikissa tapauksissa yhtenäinen tundravyöhyke kuitenkin katkeaa osiin. Jos päästöt kasvavat nopeasti, heinäkuun keskilämpö nousee tundra-alueella tämän vuosisadan loppuun mennessä 14 asteella ja tundra häviää parin vuosisadan aikana lähes kokonaan.

Tutkijat arvelevat todennäköisimmäksi vaihtoehtoa, jossa päästöjä rajoitetaan kohtuullisesti ja alue lämpenee noin kolme astetta.

Silloin tundra kutistuu vähiin mutta palautuu viilenemisen myötä vuosituhannen lopulla vajaaseen kuuteen prosenttiin nykyisestä koostaan.

Mikäli päästöjä rajoitetaan erittäin tehokkaasti, lämpeneminen pysyy alle kahdessa asteessa.

Silloin koko tundran nykylaajuudesta on parin sadan vuoden päästä ja myös vuosituhannen lopulla tallella noin kolmannes.

Tässä parhaimmassakin tapauksessa tundraluonnon kirjo kaipaa yhä enemmän suojelua.

Julkaistu Tiede Luonnossa 6/2022

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat