Nisäkkäiden kantamuodon perimä mallinnettiin – se oli pieni, hiirimäinen ja ilmeisesti muni

Morgannucodon eli noin 205 miljoonaa vuotta sitten dinosaurusten keskellä. Tällä nykyisten nisäkkäiden edeltäjällä oli 38 kromosomia.

Morganucodon oli ensimmäisiä nisäkkäitä ja noin kymmensenttinen. Taiteilijan näkemys.

2.11. 2:00 | Päivitetty 2.11. 6:10

Maapallon noin 6 500 nisäkäslajia, aina vesinokkaeläimestä isoihin valaisiin, polveutuvat yhdestä ainoasta eläimestä.

Se eli noin 180–250 miljoonaa vuotta sitten, siis dinosaurusten ajalla.

Varhaisimpien nisäkkäiden edustaja oli pieni ja päästäisen, tai hiiren kaltainen. Se eli yöaikaan. Yksi löydetty on saanut nimen Morganucodon.

Morganucodon eli noin 205 miljoonaa vuotta sitten.

Poskihampaiden perusteella on päätelty, että Morganucodon emo muni, mutta myös imetti poikasiaan. Nisäkkäitä sanottiinkin ennen vanhaan myös imettäväisiksi.

Morganucodon fossiili löydettiin 1949 walesilaisista kalkkikivistä Brittein saarilta.

Se on nähtävästi nisäkkäisiin johtavan evoluutiopuun sisarryhmä.

Samanlaisia fossiileja on löytynyt myös Kiinasta ja eri osista Eurooppaa ja Pohjois-Amerikkaa.

Morganucodon haarautui varhain evoluutiossa erilleen meidän kantalajistamme, eikä siis ole suoraan meille esivanhempi. Suhde muistuttaa simpanssin suhdetta Homo-sukuun.

Ensimmäisten nisäkkäiden perimää on nyt selvitetty tutkimalla nykyisiä lajeja.

Joukko geneetikkoja päätteli kromosomien määrän nykyisin elävien eri lajien perimien avulla.

Tutkijat olettavat evoluutiopuun perusteella, että sen perimässä oli 38 kromosomia.

Tarkastelussa oli 32 eri eläinlajin perimät. Ne edustivat nisäkkäiden evoluutiopuun eri haarakkeita.

Mukana tarkastelussa olivat ensinnäkin kaikki kolme nisäkkäiden tyyppiä.

Istukallisista olivat mukana sarvivalaat, lepakot ja muurahaiskävyt. Pussieläimistä tarkasteltiin esimerkiksi pussiahmaa ja vompatteja. Mukana vertailussa oli myös varsin poikkeuksellinen nisäkäs, muniva vesinokkaeläin.

Kanojen ja kiinalaisten alligaattorien perimän sukupuuta tutkittiin myös. Niitä tutkijat käyttivät nisäkkäiden vertailussa sukupuun ulkoisina ryhminä.

Tutkijat mallinsivat kromosomien perimien lajiutumisen 16 haarautumiskohdassa.

Tutkijat sanovat niitä noodeiksi. Ne ulottuivat ajassa taaksepäin, aina kaikkien nisäkkäiden yhteiseen esi-isään.

Evoluutiopuun haarautumisen kohdassa kantalinjasta muodostuu kaksi erillistä linjaa. Se on kohta, jossa evoluutiopuu eli fylogeneettinen puu jakautuu erillisiin haaroihin.

Näitä tutkimalla geneetikot päättelivät, että evoluutiopuun alussa nisäkkäiden yhteisellä esivanhemmalla oli 38 kromosomia. Ihmisellä niitä on 46 eli 23 paria.

Nisäkkään yhdeksän pienintä kromosomia ovat samoja lintujen ja matelijoiden yhteisen esivanhemman kanssa.

Niitä tutkimalla evoluutiopuussa päästään vielä varhempiin esivanhempiin.

"Tämä tutkimus osoittaa, miten geeneissä ja kromosomeissa on pysynyt tietty järjestys yli 320 miljoonan vuoden ajanjaksolla", sanoo evoluutiobiologi Harris Lewin.

Järjestys on Lewinin mukaan hämmästyttävän vakaa. Lewin oli yksi kaukaisen esivanhempamme kromosomien jäljittäjistä.

Niitä kromosomien osia, joissa geenit järjestyivät uudelleen, kutsutaan murrospisteiksi.

Murrospisteissä geenit saattavat hajota, yhdistyä, toistua tai siirtyä geeninauhassa eri paikkoihin ajan myötä. Siksi niillä on evoluutiossa tärkeä rooli, kun uusia lajeja syntyy toisista lajeista.

Suurin murrospiste havaittiin, kun istukalliset ja pussieläimet erosivat evoluution saatossa nokkaeläimistä.

”Työn tulokset lisäävät ymmärrystä nisäkkäiden kehityksestä ja voivat vaikuttaa niiden suojeluun”, Lewin sanoo.

Tutkimuksen julkaisi Yhdysvaltain tiedeakatemian julkaisu PNAS. Siitä kertoi myös verkkosivu Science Alert.

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat