Viikinki­aikainen miekka löytyi Janakkalasta metsätöissä: Röntgen voi paljastaa, oliko se arvoase

Janakkalasta on löytynyt rautakautinen miekka ja muuta viikinkiaikaista jäämistöä. Tuon ajan miekkoja on löytynyt Suomesta satakunta, sanoo Museoviraston asiantuntija.

Museovirasto pitää miekkaa aitona. Kuitenkin vasta röntgenkuvaus paljastaa siitä enemmän.

31.10. 14:51

Janakkalasta löytyi lokakuun alussa rautakautinen miekka. Museoviraston arvion mukaan kyseessä on myöhäisviikinkiaikainen, niin sanottu X-tyypin miekka.

Miekan malli ajoittaa sen noin 900-luvun ja 1000-luvun taitteeseen. Asiasta kertoi ensin Yle.

Löytö tehtiin metsänhoitotöiden yhteydessä. Paikalle hälytetty Kanta-Hämeen alueen vastaava arkeologi Antti Krapu kaivoi koekaivausryhmän kanssa paikalle neljä koekuoppaa.

Miekan läheisyydestä löytyi myös muuta viikinkiaikaista jäämistöä, kuten vyönsolkia, kirveenterä, rannerenkaita, sormuksia, keramiikkaa ja palanutta luuta.

Paikka oli siis ilmeisesti polttokenttäkalmisto.

Amanuenssi Sami Raninen museovirastosta pitää miekkalöytöä merkittävänä.

”Kokonaan tai pääosin säilyneitä viikinkiajan miekkoja on löytynyt Suomesta muutama sata. Meiltä on siis löytynyt enemmän viikinkimiekkoja kuin mistään muualta maailmasta Ruotsia ja Norjaa lukuun ottamatta”, Raninen sanoo.

”Jokainen uusi löytö lisää ymmärrystämme rautakauden yhteiskunnista.”’

Miekan ajoittaminen on asiantuntijan mukaan helppoa sen kahvan rakenteen perusteella.

Raninen on toistaiseksi ehtinyt tutkia miekkaa vain silmämääräisesti.

Miekan ajoittaminen on kuitenkin helppoa sen kahvan perusteella: päässä oleva puolipallon muotoinen ponsi ja vaakatasossa oleva väistin ovat tunnistettavaa myöhäisen viikinkiajan suunnittelua.

”Röntgen voi kertoa, onko kyseessä ollut arvoase vai hyväuskoiselle hölmölle myytyä sutta ja sekundaa.”

Miekkaa tutkitaan myöhemmin myös röntgenlaitteella.

”Röntgen kertoo miekan laadusta. Viikinkiajan miekkoja tehtiin vaihtelevan tasoisesta metallista, ja seppien osaamisessa oli suuria eroja”, Raninen sanoo.

”Röntgen voi kertoa, onko kyseessä ollut arvoase, vaiko hyväuskoiselle hölmölle markkinoilla myytyä sutta ja sekundaa.”

Kiinnostava kysymys on myös miekan alkuperä. Tutkijoilla ei ole yksimielisyyttä siitä, kuinka laajaa miekkojen valmistus oli Suomessa.

”Metalleista voimme ehkä päätellä, mistä ne on tuotu, vaikka taontapaikkaa ei toki voi sanoa varmasti.”

Muista Janakkalan löydöistä Raninen pitää kiinnostavana erityisesti kirveenterää.

”Viikinkiajan kirveet ovat jääneet turhan vähälle huomiolle, vaikka kirveet ovat tarve­kaluja, jotka kertovat paljon ihmisten arjesta. Olisi kiinnostavaa tutkia esimerkiksi, onko kyseessä ollut nikkarinkirves vaiko raskaamman raivauskirveen terä tai jopa ase.”

”Kirveistä voi päätellä jopa yhteiskunnan laajentumista. Jos esimerkiksi raivauskirveet yleistyvät jossakin vaiheessa, tarkoittaa se, että asutus on levittäytynyt uusille alueille.”

Toistaiseksi Janakkalan kalmistoa ei kuitenkaan olla tutkimassa tarkemmin Museoviraston rajallisten voimavarojen vuoksi. Alueen ympärille on perustettu suoja-alue, joten sen pitäisi säilyä odottaen tutkimusta.

Raninen haluaa vielä kehua paikallista metallinetsinnän harrastajaa, joka ilmoitti miekasta Museovirastolle.

”Harrastaja oli saanut tiedon miekasta tutulta maanomistajalta ja otti heti miekan nähtyään yhteyttä viranomaisiin. Tämä oli erinomaisesti toimittu”, Raninen kehuu.

Esimerkiksi Raaseporin linnan lähellä tehdyt yksityiset kaivaukset ovat jättäneet yksityisen metallinetsinnän ylle huonoa mainetta. Aina siihen ei ole syytä.

”Tässä näimme, että harrastajissa on myös ensiluokkaisesti muinaismuistojen arvoa ymmärtävää väkeä”, Raninen toteaa.

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat