Musta surma vaikuttaa yhä ihmisten geeni­perimässä, mutta hyödyistä on tullut haittoja

Mustana surmana tunnettu tauti levisi 1300-luvulla muun muassa Euroopassa, jossa se tappoi suuren osan väestöstä. Kulkutauti vaikuttaa yhä ihmisten geeniperimässä.

Ruttoon kuolleiden hautoja on muun muassa Lontoossa East Smithfieldin vanhalla hautausmaalla.

23.11. 2:00 | Päivitetty 23.11. 8:00

Vuonna 1346 maapallolla alkoi levitä paiserutto, joka sai myöhemmin nimen musta surma. Kulkutauti tappoi muutamassa vuodessa 30–50 prosenttia Euroopan, Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan väestöistä.

Tämä lähes 700 vuoden takainen pandemia vaikuttaa yhä ihmisten elimistöön, osoitti kansainvälinen tutkijaryhmä Nature-tiedelehdessä.

Tietyt geeniversiot auttoivat immuunipuolustusta nitistämään paiseruton aiheuttajan Yersinia pestis -bakteerin, joten ne periytyivät taudin selättäneiden jälkipolville.

Nykyisin nämä samat geenit kuitenkin altistavat autoimmuunitaudeille.

”Mikä tarjosi satojen vuosien ajan loistavan suojan ruttoepidemioilta, on nyt kääntynyt elimistöä vastaan”, sanoo antropologian professori Hendrik Poinar McMaster-yliopistosta Kanadasta tutkimustiedotteessa.

Mustan surman on epäilty toimineen luonnonvalinnan ohjaimena, mutta oletusta on tutkijoiden mukaan ollut vaikea todentaa, koska aikojen kuluessa nykyväestöihin on vaikuttanut monta muutakin valintapainetta.

”Ainoa mahdollisuus selvittää asiaa on supistaa tutkittavaa ajanjaksoa”, kertoo geneettisen lääketieteen professori Luis Barreiro Chicagon yliopistosta.

Siksi tutkijat vertailivat dna-näytteitä yli 200 vainajasta, jotka olivat kuolleet juuri ennen mustaa surmaa, itse ruttoon tai hieman pandemian jälkeen. Näytteet saatiin haudoista Englannissa ja Tanskassa.

Analyysissä käytiin läpi yli 300 immuunijärjestelmään kytkeytyvää geeniä. Joukosta löytyi neljä, jotka joko altistivat paiseruttotartunnalle tai edistivät siitä selviytymistä.

Ne, joilla oli kaksi kopiota tietystä erap2-geenin muunnoksesta, jäivät henkiin jopa 40 prosenttia muita todennäköisemmin.

Laboratoriokokeissa muunnos piiskasi erap2-geeniä tuottamaan enemmän proteiineja, joiden ansiosta immuunijärjestelmä tunnisti Yersinia pestiksen tavanomaista paremmin.

Myös puolustusta säätelevien välittäjäaineiden eli sytokiinien toiminta muuttui, ja puolustussolujen kyky tehdä selvää bakteerista tehostui.

Muunnokset ovat säilyneet perimässä, mutta nyt niistä on pikemmin haittaa kuin hyötyä. Erap2-geenin tiedetään liittyvän muun muassa tulehdukselliseen suolistotautiin eli Crohnin tautiin.

”Yliaktiivinen immuunijärjestelmä saattoi olla hyödyksi ennen, mutta nyky-ympäristössä ei niinkään”, Poinar kiteyttää.

Julkaistu Tiede-lehdessä 13/2022.

Lue lisää: Rutto on tappanut ihmisiä vuosi­tuhansia – Metsästäjä-keräilijän jäänteistä löytyi taudin merkkejä yli 5 000 vuoden takaa

Lue lisää: Ruttoa ei voi täysin hävittää – ”Se odottaa vain sopivaa hetkeä”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat