Miksi limun juominen tuntuu joskus silmissä?

Lasten tiedekysymyksissä pohditaan myös ensimmäistä lehmää ja merirosvojen aseita. Entä kuinka kauan kestää, ennen kuin aikuinen pääsee spagaatiin?

Virvoitusjuoman yhdisteet voivat kutitella suussa ja nenässä, ja jopa silmissä asti.

6.1. 2:00 | Päivitetty 6.1. 12:01

Elvi Ruusunen, 9

Limu eli limonadi koostuu erilaisista kemiallisista yhdisteistä. Perusreseptissä on vettä, sokeria tai muuta makeutusainetta sekä hiilidioksidia tai kivennäisvettä. Makua voidaan lisätä esimerkiksi hedelmämehuilla tai aromeilla.

Juoma maistuu yleensä makealta, mutta nykyään yhä suositumpia ovat myös erilaiset sitruunajuomat, jotka maistuvat happamammilta kuin esimerkiksi appelsiini- tai kolajuomat.

Limun erilaiset kemialliset yhdisteet voivat kutitella suussa ja nenässä vapaita hermopäitä. Aistimusta kutsutaan kemotunnoksi ja ihmiset ovat sen kokijoina eri tavoin herkkiä. Tunne voi tuntua silmissä asti.

Myös tarjoilutapa vaikuttaa. Virvoitusjuoman voi juoda suoraan pullosta tai vaikkapa suljetusta mukista, jossa on kansi ja pilli. Juoman voi kaataa myös lasiin. Avoimesta lasista kuplien pirskeet ja haihtuvat yhdisteet nousevat helpommin nenään ja silmiin.

Limut on tarkoitettu suun kautta nautittaviksi. Joskus voi käydä vahingossa niin, että juoma loiskahtaa avoimesta lasista iholle tai jopa silmiin. Mikäli juomaa menee suoraan silmiin, se kannattaa huuhdella nopeasti pois vedellä.

Mari Sandell

aistinvaraisen elintarviketutkimuksen professori

Helsingin yliopisto

Tämä vasikka syntyi Saksassa. Lehmät kesyyntyivät tuhansien vuosien aikana.

Miten ensimmäinen lehmä syntyi?

Lilja Alaspää, 6

Nykyiset lehmät eli kesynaudat kehittyivät alun perin villieläiminä eläneistä alkuhäristä. Alkuhärät kuolivat sittemmin sukupuuttoon. Ne olivat ihmisten riistaeläimiä, joita metsästettiin lihan ja nahan vuoksi.

Noin 10 000 vuotta sitten Lähi-Idässä eläneet ihmisyhteisöt muuttivat metsästystekniikkaansa. He alkoivat ohjailla eläinlaumojen liikkumista ja valikoida metsästettävät yksilöt saalismäärän lisäämiseksi.

Pitkän ajanjakson kuluessa eläimet valikoituivat kesymmiksi ja sopeutuivat ihmisten läheisyyteen. Ihmiset alkoivat ruokkia niitä ja lopulta eristivät ne villeistä sukulaisistaan.

Tämä tehtiin ensin pienemmille lajeille, kuten lampaille, vuohille ja sioille. Vasta sitten menetelmää sovellettiin alkuhärkään, joka oli hyvin kookas, villi ja vaarallinen eläin.

Varhaiset kesyeläimet poikkesivat vielä paljon nykyisistä lajitovereistaan. Ensimmäiset kesyt lehmät eivät antanet lypsää itseään, vaan niitä pidettiin pääasiassa lihaeläiminä.

Tuhansien vuosien aikana ihminen valitsi naudoista rauhallisimmat ja ihmisystävällisimmät eläimet jatkamaan sukua ja maidosta tuli vähitellen tärkeä ravinnonlähde.

Auli Bläuer

arkeo-osteologian dosentti

Turun yliopisto

Liikkuvuuden lisääminen voi vaati hurjasti harjoittelua etenkin aikuisena.

Kuinka kauan aikuiselta kestää oppia spagaatti?

Hilja Nykänen, 11

Spagaatin tekeminen edellyttää hyvää lonkkanivelten liikkuvuutta ja reisilihasten venyvyyttä. Liikkeen oppiminen riippuu pitkälti siitä, kuka sen tekemistä opettelee.

Jos henkilö on nuori ja terve, eikä hänellä ole erityisiä esteitä liikkuvuudessa, isoin työ on saada etu- ja takareisien lihaskireys antamaan myöten spagaatti-asentoon.

Vaikka asentoa harjoittelisi päivittäin, kuluu siihen helposti viikkoja tai kuukausia, olipa kyseessä lapsi tai aikuinen. Jos henkilö on vanhempi ja lihakset ovat kireämmät, oppiminen kestää yhä pidempään.

Spagaatin oppiminen onkin lapsille keskimäärin helpompaa kuin aikuisille. On hyvin todennäköistä, että jokainen meistä ei silti pysty spagaattia tekemään, vaikka harjoittelisi.

Toisaalta erittäin liikkuvat nivelet omaaville ihmisille spagaatin tekeminen voi onnistua ilman mitään harjoittelua. Sellainen on kuitenkin harvinaista.

Tommi Vasankari

johtaja ja sotilaslääketieteen professori

UKK-instituutti ja Tampereen yliopisto

Merirosvot mellastivat muun muassa Pirates of the Caribbean -elokuvissa.

Miksi merirosvot eivät käyttäneet kilpiä?

Martti Korhonen, 3

Merirosvot eivät käyttäneet kilpiä, koska niistä olisi ollut heille enemmän haittaa kuin hyötyä.

Isotkin purjelaivat ovat ahtaita tiloja, joiden kansilla on paljon köysiä ja muita esteitä. Kilpi tarttuisi niihin helposti ja tekisi kantajastaan haavoittuvan.

Entratessaan eli vallatessaan laivaa merirosvot myös joutuivat usein kiipeämään omilta, pienemmiltä laivoiltaan suurempien kauppalaivojen kansille. Kiivetessä kilpi olisi painava ja hidastaisi etenemistä. Uiminen raskaan kilven kanssa ei myöskään onnistu.

Merirosvojen aseistus olikin kevyttä. Aseen saattoi kantaa helposti vyöllä tai selässä mukana, jotta kiivetessä ja liikkuessa saattoi pitää molemmat kädet vapaana.

Osittain kyse on myös aikojen muutoksesta. Vaikka keskiaikaisia meritaisteluja kuvaavissa piirroksissa voi vielä nähdä yksittäisiä kilpiä, ne katosivat kun tultiin merirosvoihin useimmin liitetylle aikakaudelle 1600–1700 luvuille.

Syynä oli myös tuliaseiden yleistyminen. Musketilta tai kanuunalta suojautumista vastaan kilpi oli melko tehoton. Parempi oli liikkua ketterästi ja hakea suojaa ympäristöstä.

Mikko Meronen

tutkija

Merikeskus Forum-Marinum

Lähetä kysymys, kysyjän koko nimi ja ikä osoitteeseen hs.tiede@hs.fi. Palstaa toimittavat Touko Kauppinen ja Juha Merimaa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat