Nasan Orion-kapseli laskeutui avaruudesta onnistuneesti Tyyneenmereen

Kuulento Artemis 1 päättyi sunnuntaina, kun avaruuskapseli laskeutui Tyyneenmereen illalla noin kello 19.39 Suomen aikaa.

Orion-aluksen kapseli laskeutui Tyyneenmereen Kalifornian niemimaan edustalle sunnuntai-iltana Suomen aikaa.

11.12.2022 15:03 | Päivitetty 11.12.2022 19:42

Kuulento Artemis 1:n matka lähelle Kuuta ja takaisin Maahan päättyi sunnuntaina.

Orion-aluksen kapseli laskeutui jarruvarjojen varassa Tyyneenmereen Kalifornian niemimaan edustalle Meksikossa sunnuntaina noin kello 19.39 Suomen aikaa. HS näyttää suoraa lähetystä laskeutumisen jälkivaiheista.

Kapseli irrotettiin Orionin huoltomoduulista ja sen raketista, kun Orion oli lähellä Maata. Sitten kapseli käännettiin niin, että se laskeutui pohja edellä kohti Maan ilmakehää.

Orion kävi maanantaina alle 130 kilometrin päässä Kuun pinnasta. Yksikään avaruuslentäjille tarkoitettu alus ei ole käynyt yhtä lähellä Kuuta 50 vuoteen, kertoi uutistoimisto Reuters.

Kun Orion kävi kauimmillaan, se kuvasi Kuun ja Maan uudesta kulmasta.

Tällä kertaa noin 5 kertaa 8 -metrisessä kapselissa ei ollut vielä astronautteja vaan yksi isompi testinukke ja kaksi pienempää. Kaikkiin oli liitetty paljon antureita.

Nukkejen avulla mitattiin muun muassa säteilyannoksia lennon eri vaiheissa. Testinuken päällä oli painepuku, jollaisia astronautit käyttävät lähdön ja laskeutumisen aikana.

Mukana oli myös ruoka-aineita, esimerkiksi hiivaa, jonka saamaa säteilyä Nasa mittaa.

Antureilla oli tarkoitus mitata, miten kapseli kestää alastulon ilmakehässä. Samalla Yhdysvaltain avaruushallinto Nasa kokeili uutta tapaa tuoda paluukapseli Maahan.

Nasa kertoi aiemmin aikovansa ”hyppyyttää” Orionin paluukapselia ilmakehässä.

Kapseli kohtaa ilmakehän noin 122 kilometrin korkeudessa. Orion sukeltaa alaspäin aina 61 kilometriin ja lämpenee. Mutta sitten se kohotetaan tarkoituksella ylöspäin 91 kilometriin, kertoo Nature.

Jossain vaiheessa radioyhteyden Orionin oli määrä katketa minuuteiksi, koska ilma aluksen ympärillä kuumenee niin paljon.

Tähän asti Nasan avaruuslennoilla astronautit ovat palanneet ilmakehään siten, että avaruuskapseli on ohjattu ilmakehään tietylle radalle. Painovoima on huolehtinut lopusta.

Kapselin paikkaa Tyynellämerellä ei ole kuitenkaan silloin voitu laskea ennalta hyvin tarkasti.

Siksi esimerkiksi Apollo-kuulentojen aikaan 1960–1970-luvuilla merimailien säteellä oletetusta paikasta odotti joukko pelastusaluksia, helikoptereita, veneitä ja sukeltajia.

Ne kaikki yrittävät paikallistaa kapselin laskuvarjoineen ja saada siihen radioyhteyden.

Apollo 14 -lennon miehistö odottaa kumiveneessä, että helikopteri nostaa kolmikon Yhdysvaltain laivaston alukselle helmikuussa 1971.

Orion voi liikkua hypellen ilmakehässä lähes 8 900 kilometriä siitä kohdasta, jossa se saapui Maan ilmakehään.

Näin pelivaraa on enemmän kuin Apollojen tapauksissa. Ne liikkuivat ilmakehässä enintään vain noin 2 700 kilometriä ennen kuin putosivat varjojensa varassa mereen.

Ohjailemalla kapselia se saadaan tarkemmin haluttuun kohtaan, joka on lähellä Yhdysvaltain rannikkoa, sanoi Orionin navigointia johtava Chris Madsen Nasan tiedotteessa.

Jos kapseli olisi laskeutunut San Diegon edustalle, se olisi molskahtanut mereen vain 80 kilometrin päässä rantaviivasta.

Pelastajat ovat lähellä, laskeutuipa Orion sitten minne tahansa Tyyneenmereen. He saavat kapselin nopeasti pois merestä. Tieto laskeutumispaikasta vähentää pelastajien määrää ja kalustoa.

Tulevat Artemis-lentojen Orionit ehkä palaavat aina San Diegon edustalle, jos sää sallii.

Nasa ja Yhdysvaltain laivasto lähettivät jo viikolla noutoaluksia harjoituksiin Tyynellemerelle. Siellä Orion nostetaan merestä jarruvarjoineen.

Orionin kapselin rasitusta mitataan tarkkaan. Jo seuraavalla Artemis-lennolla vuonna 2024 kapselissa on neljä astronauttia.

Orionin kapseli palaa ilmakehään lujaa. Vauhtia sillä oli noin 40 000 kilometriä tunnissa.

Kapselin pohjassa oli lämpökilpi, jonka läpimitta oli yli viisi metriä. Se on tehty epoksista ja hartsista.

”Orionin kapseli palaa avaruudesta maapallolle nopeammin ja kuumempana kuin mikään avaruusalus”, selitti Nasan johtaja Bill Nelson elokuussa ennen lentoa.

Kun se iskeytyi maapallon ilmakehään noin 32-kertaisella äänen nopeudella, kuumenee pohja jopa 2 800 celsiusasteeseen. Se on noin puolet Auringon pinnan lämpötilasta.

Maapallon ilmakehän molekyylit hidastavat nopeasti kapselin vauhtia mutta kuumentavat alusta.

HallitTu paluu myös vähentää tulevien Artemis-lentojen astronauttien kohtaamaa rasitusta. On järkevää jakaa paluun rasitusta osiin, ja se onnistuu uusin tekniikoin.

Paluun aikana astronautit altistuvat suurille kiihtyvyyksille. Hetkittäin astronautti kokee kehonsa painon yli kuusinkertaisena.

Suuret kiihtyvyydet, niin sanotut g-voimat, voivat aiheuttaa huimausta ja pyörtymisiä. Astronautin sydän rasittuu myös.

Rasitus saadaan uuden tekniikan avulla vähennettyä alle neljään g:hen.

Lennon lopussa, noin seitsemän kilometrin korkeudessa, Orionin kapselin yläosan suoja irrotettiin.

Suojan alta kapselista purkautui eri vaiheissa kaikkiaan 11 laskuvarjoa. Lopussa Orion molskahti Tyyneenmereen kolmen varjon varassa.

Kun Orion iskeytyy varjojen varassa Tyyneenmereen, on sillä vauhtia enää 32 kilometriä tunnissa, kertoo Nature aiemmin.

Artemis 1:n saattoi matkaan 16. marraskuuta jättimäinen ja 98 metriä korkea SLS 1 -kantoraketti. Se on tällä erää maailman vahvin kantoraketti.

Kun lento päättyi sunnuntaina, oli tuosta jättimäisestä kuuraketista jäljellä vain muutaman metrin rakennelma – vain Orionin astronauttien kapseli.

Kapseli nostetaan sunnuntaina illalla noutoaluksen kannelle. Insinöörit tutkivat sen tarkasti. Osia Orionista otetaan talteen myöhempiä lentoja varten.

Siihen päättyy historiallinen Artemis 1 -lento, joka käynnisti uuden kuuohjelman. 2020-luvulle on kaavailtu ainakin viisi eri astronauttien Artemis-lentoa ja 2030-luvullekin toinen mokoma.

Orion matkasi avaruudessa yli 2,2 miljoonaa kilometriä. Lento kesti kaikkiaan yli 25 vuorokautta ja 12 tuntia.

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat