Unohtakaa jääkausi, elämme tulikauden kolmatta vaihetta – luonnontulet ovat nyt jääneet fossiilisten polttoaineiden varjoon

Pyroseeni on kuin geologinen aikakausi. sanoo tulen vaikutuksia ihmisen evoluutiossa tutkinut ekologi Stephen Pyne.

Polte ja tuli ohjasivat elämäämme muinoin ja nyt vielä enemmän, siitä pitävät fossiiliset ja miljoonat polttomoottorit huolen.

4.1. 2:00 | Päivitetty 4.1. 2:03

Pyroa. Poltetta ja palamista se oli, koko vuodenvaihde.

Jouluna paloi kirkko Rautjärvellä. Pyroteknikot paukauttivat taivaille ilotulitteita vuoden 2022 lopulla kaikkialla maapallolla, erityisesti keskiyön aikaan.

Taivas täyttyi tulesta, poltteesta ja savusta aikavyöhyke kerrallaan, myös Helsingissä.

Tuli on myös osa luontoa salamoineen ja metsäpaloineen. Maastopalot muokkasivat maisemia ennen ihmistä, jo miljoonia vuosia sitten.

Tulta koko ikänsä tutkinut Stephen Pyne ehdottaa sanaa pyroseeni osaksi geologista historiaa, yhdeksi geologiseksi aikakaudeksi.

Sellaiseksi kuin vaikka holoseeni, joka alkoi viime jääkauden jälkeen, tai antroposeeni, jota on ehdotettu nykyaikaa kuvaavaksi kaudeksi.

Kiistaa on siitä, milloin tämä ihmisen vaikutusta kuvaava aikakausi alkoi.

Ehdotus pyroseenista ei taida mennä läpi, mutta Pyne korostaa oivaltavasti tulen merkitystä tuttujen jääkausien sijaan.

Sana pyro tulee kreikasta. Pyr tarkoittaa tulta, tai haudan tulta.

Elämän historiaa maapallolla voi Pynen mukaan kuvata kolmen tulikauden eli pyroseenikauden mukaan.

Tulikausista ensimmäinen pyroseeni on luonnontulen aikaa.

Se ilmaantui Pynen mukaan heti, kun kasvit valloittivat mantereet, noin 420 miljoonaa vuotta sitten. Salamat polttivat kasvustoista kuivimpia tuon tuosta ja muokkasivat niittyjä, savanneja ja metsiä.

Toista tulikautta levittivät nykyihmisen etäiset esivanhemmat jääkausien välillä. Se alkoi jo noin kaksi miljoonaa vuotta sitten.

Tulen käyttö levisi sittemmin nopeasti kaukaisten esivanhempiemme mukana kaikkialle maapallolla. Tulen avulla kypsytettiin ruoka. Soihdut ja tulikepit pitivät pedot loitolla.

Tuli toi lämpöä. Ihmisen esivanhemmat oppivat myös kulottamaan. Ihminen ei enää pärjännyt ilman tulta.

Kulottaminen on ikiaikainen keino muokata maaperää uusille kasvustoille.

Metsäpalo loimuaa Kenian Nairobissa. Luonnonpalojen lisäksi on runsaasti ihmisen aiheuttamia.

Kolmas tulikausi on meneillään nyt. Ihminen polttaa maaperästä otettua kivettynyttä biomassaa, fossiilisia polttoaineita.

Tulesta tuli yli 200 vuotta sitten valistuksen ja höyrykoneen jäljiltä ihmisen työkalu. Nyt ihminen hallitsee polttamista.

Erilaisia tulipesiä on esimerkiksi maapallolla miljoonittain, aina polttomoottoreista masuuneihin.

Kolmannella tulikaudella ihminen saa tulesta voimaa. Seuraukset vaikuttavat väistämättä luontoon ja ekologiaan.

Fossiilisia polttamalla vaikutamme jo geologiseen aikaskaalaan, koska polttamisen seuraukset näkyvät ilmakehässä pitkään.

Emme tulevaisuudessakaan enää voi irtautua helposti tulen taikapiiristä. Tuli on kohtalomme.

Tämän varsin poikkeavan maailmanhistorian Pyne esittelee kirjassaan Pyroseeni: Miten loimme tulen aikakauden ja mitä sen jälkeen tapahtuu. Kirja oli ilmestyessään 2021 myyntimenestys Yhdysvalloissa.

Pyne on Arizonan osavaltion ylipiston ekologian emeritusprofessori. Hän on paitsi tutkinut, myös itse kaitsenut tulta pitkään.

Hän oli näet Yhdysvaltain kuulun Suuren Kanjonin kansallispuiston palokunnassa pelastajia peräti 15 vuotta 1967–1981.

Sen jälkeen hän vielä suunnitteli paloturvaa Kalliovuorten ja Yellowstonen kansallispuistoihin.

Paloturvallisuuden parissa jos missä syntyy läheinen suhde tuleen. Tutkijana Pyne pohti tulen vaikutuksia pitkään. Hän käytti ensi kertaa termiä ”pyroseeni” vuonna 2015 esseessään The Fire Age.

Siinä hän ehdotti maapallon historiaan geologisia tulikausia, mikä johti myös kirjaan tulesta.

Ihmiset ovat aina raivanneet peltoja sammuneitten tulivuorten liepeille, koska tuhka tuottaa hyvät sadot.

Luonnossa tuli syntyy salamoinnista. Niitä riittää. Joka hetki maapallolla riehuu noin 44 000 ukkosmyrskyä.

Salamoita esiintyy myös muilla planeetoilla, ainakin Jupiterissa, Saturnuksessa, Uranuksessa ja Venuksessa.

Mutta sytyttävätkö salamat siellä tulipaloja, tai polttavat ruohikkoja?

Tuskinpa. Tulelle tarpeellista happeakin on muilla taivaankappaleilla vähän.

Muilla planeetoilla tai kuilla ei varmaankaan ole olentoja, jotka osaavat käyttää tulta hyödykseen. Olemme ja olimme siis tulen kanssa ainutlaatuisia avaruuden tällä kolkalla.

Tietyille kasveille on eduksi, että tulimeressä ne palavat nopeammin kuin muut läheiset kasvit.

Kun tällaisen kasvin siemenet ja uudet kasvit nousevat palon jälkeen ravitsevasta tuhkasta, ne pärjäävät muita paremmin.

Käsissään soihtu tai tulikeppi ihminen levittäytyi maapallolla ja valtasi itselleen viljelysmaita. Australiassa esimerkiksi aboriginaalit hallitsivat ympäristöään kulotuksilla.

Ihmiset ovat aina raivanneet peltoja sammuneitten tulivuorten liepeille, koska tuhka tuottaa hyvät sadot.

Laskutavasta riippuen lähes puolet maailman ekoalueista on nykyäänkin Pynen mukaan jollain tapaa tulesta riippuvaisia. Maapallon eliöstöstä 20–40 prosenttia elää Pynen mukaan mailla, joita on kulotettu.

Ölynjalostamossa Britanniassa palaa liekki, joka on niin sanottu turvasoihtu. Siinä poltetaan ylimääräisiä kaasuja.

Teollinen palaminen on paljon rajumpaa kuin salamat, aboriginaalien tulenkäyttö tai maatalouden kulotus.

Kolmannella tulikaudella puuta alettiin korvata kivihiilellä ja sitten öljyllä sekä kaasulla. Kivihiilessä on kaksi kertaa enemmän energiaa painoyksikköä kohden kuin kuivassa puussa.

Polttoaine ja polttosylinteri ovat ihmisen työkaluja. Polttamalla saamme energiaa. Se on hyvinvoinnin ja kasvaneen liikkuvuuden tae.

1700-luvuLLA keksittiin höyrykone, joka pani liikkeelle valtaisan muutoksen. Sillä tiellä olemme yhä.

Pynen mukaan koko maapallo kuvaannollisesti kuumenee ja roihuaa, liian nopeasti.

Nyt on kiire pohtia, miten pyroseenin kolmas ja kiivain vaihe käännetään ihmiskunnan ja maapallon eduksi.

Pyne ehdottaa, että jätämme fossiilisista ison osan säästöön maan alle. Aurinko-, tuuli- ja vetytalous ehkä voisivat mahdollistaa sen.

Pyne sanoo, että tarvitsemme näitä varastoituja fossiilisia polttoaineita kaukaisessa tulevaisuudessa, kun seuraava jääkausi lopulta uhkaa. Maapallon historia osoittaa, että väistämättä se lopulta tulee.

Fossiilisten tarkalla poltolla voisimme ohjailla ilmastoa, jos jääkausi etenee ihmisille ja luonnolle liian nopeasti.

Lähde: Stephen Pyne: Miten loimme tulen aikakauden ja mitä sen jälkeen tapahtuu. Terra Cognita 2022, suomentanut Kimmo Pietiläinen.

Lue lisää: Maan uumenissa piilee käsittämätön voima, joka voisi pimentää auringon ja aiheuttaa ydintalven: ”Ei siihen mitään korkkia voi laittaa”

Lue lisää: Supervuorten jonot hallitsivat aikanaan maapallon mantereita, ja ehkä edistivät ennen pitkää elämän kehitystä merissä

Lue lisää: Tulivuoren magmataskuun porataan pian pysyvästi ensi kertaa Islannissa – voisi tarjota lämpöä maan uumenista liki loputtomasti

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat