Laskelmat Suomen ”huikeasta” yli­kuolleisuudesta eivät kestä tarkastelua

Kun väestö vanhenee kiihtyvää vauhtia, myös kuolemia tulee väistämättä enemmän. Tätä ei monissa kansainvälisissä vertailuissa huomioida, kirjoittaa HS:n tiedetoimittaja Annikka Mutanen.

Ikävakioitu kuolleisuus on Suomessa kasvanut toista vuotta peräkkäin. Paras mittari kuolleisuuden tason vertailuun eri vuosina olisi elinajanodote.

30.12.2022 20:13 | Päivitetty 30.12.2022 23:33

Suomen ylikuolleisuus on huikeaa”, päätteli Lääkärilehti joulun alla jutussa, jossa esiteltiin emeritus­professori Matti Jantusen laskelmat puolentoista viime vuoden kuolleisuudesta verrattuna pandemiaa edeltäneeseen aikaan.

Jutussa haastateltiin myös Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin diagnostiikka­johtajaa ja kokoomuksen eduskunta­vaali­ehdokasta Lasse Lehtosta, joka sanoi Suomen tilanteen olevan ylikuolleisuus­tilastoissa 20 länsimaasta toiseksi huonoin.

Väestöliiton tutkimusjohtaja Anna Rotkirch vaati puolueetonta selvitystä ylikuolleisuuden syistä.

Kaikki kolme ovat mukana Eroon koronasta -verkostossa, joka on koko pandemian ajan pyrkinyt lisäämään huolta koronavirus­epidemian vaikutuksista ja vaatinut aluksi viruksen eliminointia, sitten tukahduttamista ja edelleen tiukempia toimia tartuntojen estämiseksi.

Heti joulun jälkeen Iltalehti lainasi pääkirjoituksessaan Lääkärilehdessä esitettyjä väitteitä Suomen poikkeuksellisesta ylikuolleisuudesta tosiasioina ja yhtyi vaatimukseen ylikuolleisuuden syiden selvittämisestä. Twitterissä moni keskustelija on tehnyt viime päivinä samoin.

Tosiasioita väitteet huikeasta ylikuolleisuudesta eivät kuitenkaan ole.

Tilastokeskuksen yliaktuaari Markus Rapo tekee työkseen väestö- kuolleisuustilastoja. Rapo sanoo, että kuolleisuuden tarkastelussa pitää aina käyttää ikävakioituja lukuja.

Ikävakiointi poistaa väestömäärässä ja ikärakenteessa tapahtuneiden muutoksen vaikutuksen ilmiöön.

Suomen väestö ikääntyy, ja siksi kuolleita on vuosi vuodelta enemmän.

Emeritusprofessori Jantusen laskelma menee harhaan ainakin ikävakioinnissa.

Jantunen kertoo HS:lle ottaneensa vertailukohdaksi Tilastokeskuksen tilastoimat kuolemat vuosilta 2005–2019. Hän sanoo huomioineensa ikääntymisen laskemalla, kuinka paljon kuolleisuus on noussut vuosittain vertailujaksolla: keskimäärin 420 kuolemalla vuodessa.

Sen, mikä menee tämän nousutahdin ylitse, Jantunen on laskenut pandemia-ajalta ylikuolleisuudeksi. Vuoden 2021 kesäkuusta tämän vuoden loppuun on hänen mukaansa kuollut 10 000 ihmistä liikaa. Se on selvästi enemmän kuin tilastoidut koronakuolemat.

Yliaktuaari Rapo huomauttaa, että vanhusten määrä ei todellisuudessa lisäänny tasaista vauhtia. Yli 75-vuotias väestönosa on kasvanut pandemiavuosina lähes kaksi kertaa niin paljon kuin neljän edellisen vuoden aikana.

Maiden välistä kuolleisuuden vertailua haittaa sama ongelma. Matti Jantusen mukaan hänen lukunsa ovat yhteneväisiä Eurostatin ylikuolleisuustilaston kanssa. Siinä Suomen ylikuolleisuus lähenteli alkusyksyllä kahtakymmentä prosenttia.

Eurostat sanoo, ettei se huomioi tilastossaan lainkaan maiden ikärakennetta. Se vain vertaa kuolemien määrää vertailujakson kuolemien määrään.

Maiden vertailun tekee vaikeaksi myös se, että on mahdotonta valita menneisyydestä vertailujakso, joka olisi kaikissa maissa yhtä normaali. Vuotuista kuolleisuutta heilauttelevat esimerkiksi influenssaepidemiat, helteiset kesät ja kylmät talvet, jotka osuvat eri maihin eri tavoin.

Ei siis ihme, että eri ylikuolleisuusvertailuista on saatu hyvinkin eri näköisiä tuloksia.

”Ylipäätään ylikuolleisuudelle ei ole virallista kansainvälistä mittaria”, Rapo sanoo. Tilastokeskus ei tilastoi sitä lainkaan.

Ylikuolleisuuden mittailua ja vertailua on tehty pandemia aikana, koska koronakuolemien tilastointi on vaihdellut eri maissa kattavuudeltaan ja menetelmiltään. Luotettavia ja vertailukelpoisia ylikuolleisuusluvutkaan eivät kuitenkaan ole.

Tosiasia on, että ikävakioitu kuolleisuus on Suomessa kasvanut toista vuotta peräkkäin. Kummallista oliskin, jos pandemia ei olisi siihen vaikuttanut.

Vuonna 2021 kasvua tuli Tilastokeskuksen mukaan 1,4 prosenttia edellisvuodesta. Tänä vuonna on odotettavissa suurempi nousu, sillä vasta tänä vuonna virus on Suomessa kulkenut väestön läpi. THL:n tutkimusprofessorin Mika Gisslerin ikävakioidun laskelman mukaan nousua näyttää tulleen vuoden 11 ensimmäisen kuukauden osalta 6,7 prosenttia.

Monissa maissa suurin koronakuolleisuus kertyi jo pandemian alkupuolella ja niiden kuolleisuuspiikit olivat moni verroin suurempia.

Rapo sanoo, että paras mittari kuolleisuuden tason vertailuun eri vuosina on elinajanodote. Se lyheni tänä vuonna toisena vuonna peräkkäin, alustavan arvion mukaan tytöillä 0,6–0,7 vuotta ja pojilla 0,3 vuotta. Yhdysvalloissa pudotus on Ravon mukaan ollut kolminkertainen.

Suomessa elinajanodote on lyhentynyt vuosina 1971–2021 edellisestä vuodesta yhteensä 11 kertaa, mutta ei kertaakaan kahtena vuonna peräkkäin. Suurin pudotus tapahtui vuosisadan kovimpana pakkastalvena vuonna 1985, jolloin tyttöjen eliniän odote putosi 0,27 vuotta ja poikien 0,37 vuotta.

Elinajanodote ei määrää lasten kohtaloa. Se on tunnusluku, joka kuvastaa laskentahetken kuolleisuutta. Se kertoo kuinka kauan nyt syntyvät lapset eläisivät keskimäärin, jos tämän vuoden ikäryhmittäinen kuolleisuus pysyisi voimassa heidän elämänsä loppuun asti.

Täydennetty 30.12. 2022 kello 23.30 Mika Gisslerin laskelma ikävakioidun kuolleisuuden 6,7 prosentin kasvusta tänä vuonna.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat