Uusi tutkimus haastaa käsityksen saimaan­norpan alku­perästä

Saimaannorppa ei vaikutakaan olevan lähisukua nykyisille itämerennorpille. Tutkimustuloksia voi selittää se, että norpalla on ollut useita muuttoaaltoja Itämereen ja välillä laji olisi hävinnyt sieltä.

Saimaannorppa köllötteli kivellä Saimaalla vuonna 2013.

23.1. 7:56

Oulun yliopiston uusi tutkimus ei tue käsitystä siitä, että Suomen ainoa endeeminen nisäkäs saimaannorppa olisi jäänyt eristyksiin Saimaalle muista norpista.

Saimaannorpan on ajateltu jääneen eristyksiin Suomen suurimpaan järveen noin 8 000–9 000 vuotta sitten, kun Saimaan ja Itämeren välinen yhteys katkesi jääkauden jälkeen maankohoamisen myötä. Saimaannorppa kehittyi omaksi alalajikseen vuosi­tuhansien saatossa, mutta sen on ajateltu olevan läheistä sukua itämerennorpalle.

Uudessa tutkimuksessa vertailtiin saimaannorpan historiallisia mtdna-sekvenssejä muiden norppien sekvensseihin. Saimaannorppa ei sen evolutiivisen kehityshistorian perusteella vaikutakaan olevan lähisukua nykyisille itämerennorpille, vaan se sijoittuu pohjois­amerikkalaisten norppien ryhmän sisään.

”Vienanmeren nykynorpat, jotka ovat saimaannorpan maantieteellisesti läheisimpiä arktisia norppia, eivät näyttäneet olevan saimaannorpille läheistä sukua. Myöskään laatokannorpat eivät vaikuta olevan läheistä sukua saimaannorpalle, vaan ne sijoittuivat varsin hajalleen norppien sukupuuhun”, Oulun yliopisto kertoo tiedotteessa.

Uusi tutkimus julkaistiin tieteellisessä Ecology and Evolution -lehdessä 18. tammikuuta. Tutkimuksessa mukana oli tutkijoita Oulun yliopistosta, Itä-Suomen yliopistosta, Helsingin yliopistosta, Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta, Luonnonvara­keskuksesta ja Turun yliopistosta sekä kansainvälisistä tutkimus­laitoksista.

Saaristomerellä elävä itämerennorppa on saimaannorppaakin uhanalaisempi. Muualla itämerennorppia elää enemmän, ja koko lajin kanta on elinvoimainen.

Tutkimustuloksia voi selittää se, että norpalla on ollut useita muuttoaaltoja Itämereen ja välillä laji olisi hävinnyt sieltä.

”Saimaannorpat voisivat siis edustaa nykyisiä itämerennorppia aiemmasta muutto­aallosta Saimaaseen kulkeutuneita jälkeläisiä”, professori Jouni Aspi Oulun yliopistosta sanoo tiedotteessa.

Vaihtoehtoinen saimaannorpan alkuperä olisi polveutuminen muinaisesta Fennoskandian mannerjäätikön reunalla sijainneesta järvestä.

”Tätä teoriaa tukee se, että myös muilla lajeilla, kuten lohella, harjuksella ja ahvenella, tunnetaan samanlaisia vetäytymis­populaatioita. Varmoja todisteita ei kuitenkaan ole, ja saimaannorpan syntyhistorian selvittäminen vaatii jatkotutkimuksia”, tutkijatohtori Matti Heino Helsingin yliopistosta arvioi.

Saimaannorppa on yksi maailman harvinaisimmista hylkeistä ja erittäin uhanalainen. Kannan koko on nykyisin noin 430–440 yksilöä, Metsähallitus kertoo. Viime vuosina on syntynyt vuosittain noin 90 poikasta.

Saimaannorppia uhkaavat kalastuksen lisäksi muun muassa ilmastonmuutos ja muu ihmisestä aiheutuva toiminta, kuten rakentaminen.

Lisäksi vähäinen geneettinen monimuotoisuus heikentää saimaannorpan kykyä sopeutua esimerkiksi ilmaston muutoksiin. Saimaannorpan geneettisen moni­muotoisuuden tiedettiin jo entuudestaan olevan erittäin alhainen.

Oulun yliopiston uusi tutkimus avaa sitä, missä vaiheessa tämä monimuotoisuus romahti; kehitys alkoi 1800-luvulla mutta kiihtyi erityisesti 1900-luvulla.

”Tutkimus­analyysissa selvisi, että saimaannorpan populaatiokoko on laskenut hitaasti mahdollisesti 1100-luvulta, mutta 1800-luvun puolivälistä alkaen populaatiokoko laski dramaattisemmin. Samaan aikaan osuu selkeästi myös populaation geneettisen moni­muotoisuuden aleneminen”, Heino kertoo tiedotteessa.

Romahduksen taustalla on ihmisen toiminta. 2000-luvulla norppakanta on kasvanut hitaasti, mutta ihminen uhkaa edelleen norppaa. Tänä vuonna on kuollut Metsä­hallituksen tietojen mukaan kaksi saimaannorppaa, molemmat kalaverkkoihin.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat