Elle Kähkönen, 6
Eläviä olentoja ja tavaraa pystysuunnassa kuljettavia laitteita on ollut hyvin kauan.
Jo yli 2 200 vuotta sitten kreikkalaisen keksijän Arkhimedeen kerrotaan kehittäneen laatikoita, joita vinssattiin hamppuköysien varassa.
Ne toimivat lihasvoimalla, kuten myös parisataa vuotta myöhemmin kehitetyt muinaisen Rooman Colosseumin hissit.
Colosseumilla mekanismia pyörittämään tarvittiin monta ihmistä, kun maanalaisista tiloista nostettiin areenalle esimerkiksi leijonia.
Nykyisen kaltaisia hissejä alettiin rakentaa vajaat 200 vuotta sitten. Niillä päästiin laskeutumaan syvälle maan alle kaivoksiin ja voitiin rakentaa korkeampia kerrostaloja.
Kerrostaloissa hissit olivat kauniita puisia huoneita, joissa oli metalliset haitariovet, kun taas kaivoshissit olivat karuja häkkejä. Aluksi hissit toimivat höyry- tai vesivoimalla.
Vuosien kuluessa monet ihmiset tekivät keksintöjä, joilla hissejä paranneltiin. Niin käy usein tekniikan historiassa.
Useimmiten keksinnöillä ei ole vain yhtä keksijää, vaan monia kehittelijöitä. Näin on hissienkin laita, ne ovat yhteistyön tulos.
Niin kauan kuin on ollut olemassa itsestään liikkuvia laitteita, ne ovat myös jännittäneet ihmisiä. Se on hyvin ymmärrettävää. Hississäkin antaudutaan tekniikan armoille, eikä voida itse hallita kyytiä täysin.
Hissit ovat kuitenkin turvallinen tapa matkustaa. Niitä huolletaan säännöllisesti. Se on hyvä pitää mielessä, jos hississä alkaa pelottaa.
Tiina Männistö-Funk
akatemiatutkija ja tekniikan historian dosentti
Turun yliopisto
Numeroita riittää loputtomiin.
Onko ääretön parillinen vai pariton numero?
Alva Heikkilä, 8
Ei ole yhtä lukua, joka kuvaisi ääretöntä, koska äärettömyydet voivat olla erikokoisia. Itse asiassa äärettömyyksiä on äärettömän paljon.
Äärettömät luvut jakautuvat myös kahteen kategoriaan. Kardinaaliluvut ilmaisevat lukumääriä, eli sitä paljonko jotain on, ja ordinaaliluvut järjestystä, eli missä järjestyksessä asiat tulevat.
Äärellisillä luvuilla nämä ovat sama asia, mutta äärettömillä luvuilla lukumäärää ja järjestystä ilmaisevilla luvuilla on eri laskusäännöt.
Kardinaaliluvut ovat aina parillisia, koska ne voidaan jakaa kahtia: ääretön pino omenoita voidaan jakaa kahteen yhtä suureen äärettömään pinoon.
Ja vaikka taas äärettömästä pinosta ensin poistaa yhden omenan, jäljellä oleva pino on edelleen ääretön, ja vieläpä samankokoinen kuin alkuperäinen, ja voidaan edelleen jakaa kahteen yhtä suureen pinoon. Niinpä parittomia äärettömiä lukumääriä ei ole.
Järjestystä ilmaisevilla ordinaaleilla parilliset ja parittomat luvut vuorottelevat kuten äärellisilläkin. Tätä voi yrittää hahmottaa kuvittelemalla kaikki luonnolliset luvut (0,1,2...) järjestyksessä ja laittamalla niiden perään, äärettömän monen luvun jälkeen, vielä uusia lukuja.
Åsa Hirvonen
matematiikan yliopistonlehtori
Helsingin yliopisto
Sarjakuvakissakin on paras sellaisenaan kuin on.
Kuinka paljon Karvinen painaa? Karvinen kun on aika ylipainoinen
Kaius Välijärvi, 13
Sarjakuvakissa Karvisen paino on pohdituttanut monia lukijoita. Kissan tarkkaa painoa ei kuitenkaan tiedetä.
Syntymäpainoksi on kerrottu noin 2,4 kiloa, mutta senkin on sanottu koskevan vain Karvisen egoa eli käsitystä itsestä. Tiedetään, että 2,4 kiloa oli Karvisen piirtäjän Jim Davisin lapsen oikea syntymäpaino.
Paino on toistuva aihe sarjakuvassa, sillä Esko laittaa kissansa punnitukseen joka päivä. Useimmiten vaaka kieltäytyy antamasta tarkkaa lukua, mutta eräässä stripissä se ilmoittaa painon olevan kolmen ja viidentoista kilon välillä.
Toisessa stripissä Karvisen kerrotaan pystyvän syömään lasagnea kymmenen kertaa painonsa verran. Vaikka Karvinen epäonnistuu tehtävässä, strippi vihjaa kissan painon olevan vähän yli 12 kiloa.
Sarjakuvassa ivaillaan Karvisen painolle toistuvasti. Huumori perustuu vanhentuneille asenteille, joissa ylipainoon suhtaudutaan pilkkaavasti. Karvinenkin voisi hyötyä kehorauhasta, jossa ketään ei saa kiusata tai määritellä kehon kokoon tai painoon liittyen.
Leena Romu
sarjakuvatutkija
Tampereen yliopisto
Nykyiset robotit on tehty jäykistä materiaaleista.
Miksi robotit ovat jäykkiä?
Aarne Juntunen, 5
Monet robotit ovat hyvin jäykkiä, koska ne valmistetaan jäykistä ja kovista aineista, kuten teräksestä.
Jäykkien robottien etuna on, että niiden liike on tarkkaa. Siitä on hyötyä esimerkiksi, kun robotti hitsaa autoja autotehtaassa.
Ihmisten lähellä toimivat robotit voidaan rakentaa vähemmän jäykiksi. Törmäys jäykän robotin kanssa voi olla jopa vaaraksi ihmiselle.
Viime vuosina on kehitetty erityisesti yhteistyörobotteja, jotka ovat turvallisempia. Niiden liikkeet ovat joustavampia ja törmäys niihin on pehmeämpää.
Robottien äly on myös jäykkää. Niillä ei ole mielikuvitusta tai maalaisjärkeä, vaan ne toteuttavat ihmisten niihin ohjelmoimia käskyjä.
Robotteja käytetäänkin lähinnä töissä, joissa on paljon toistoa ja jotka ovat sen vuoksi tylsiä ja aikaa vieviä ihmisen näkökulmasta. Robotti ei tylsyydestä pahastu.
Tulevaisuudessa robottien älystä yritetään saada joustavampaa, jolloin ne pystyisivät auttamaan ihmisiä yhä useammissa tehtävissä.
Ville Kyrki
professori
Aalto-yliopiston Sähkötekniikan korkeakoulu
Lähetä kysymys, kysyjän koko nimi ja ikä osoitteeseen hs.tiede@hs.fi. Palstaa toimittavat Touko Kauppinen ja Juha Merimaa.
